Suunnanetsijä on blogisarja, jossa tehdään matkaa Pohjoismaiden parhaiden työmarkkinoiden löytämiseksi ja kriteeristön määrittelemiseksi.
TOUKOKUUN TEEMA: AIKUISKOULUTUS
Ammattien katoaminen ja uusien syntymä ovat osa työmarkkinoiden luonnollista kehitystä. Siksi aikuisten osaamisesta tulee huolehtia läpi elämän. Pohjolan alueen vertailussa Suomi sijoittuu monilla aikuiskoulutuksen mittareilla heikosti. Miten se vaikuttaa pääkaupunkiseutumme kilpailukykyyn?
Jotta pääkaupunkiseudun työmarkkinat kehittyvät, on meidän varmistettava osaavan työvoiman saatavuus. Esimerkiksi teknologinen kehitys ja vihreä siirtymä tarjoavat uusia mahdollisuuksia yrityksille, mutta samalla ne muuttavat työtehtävien osaamisvaatimuksia.
Historia on osoittanut, että ammattien katoaminen ja uusien syntymä ovat osa tätä kehitystä. Siksi on olennaista, että työikäinen väestö kehittää ja päivittää osaamistaan monipuolisesti läpi työuransa.
Elinikäinen oppiminen tuottaa laajaa yhteiskunnallista hyötyä
Näemme Ami-säätiössä elinikäisen oppimisen enemmän kuin pelkkänä vastauksena työelämän muuttuviin vaatimuksiin. Elinikäinen oppiminen rikastuttaa sekä työtä että vapaa-aikaa ja tuottaa laajaa yhteiskunnallista hyötyä.
Oppiminen ja itsensä kehittäminen eivät rajoitu vain viralliseen koulutukseen, sillä oppimista tapahtuu jatkuvasti työn, harrastusten ja muun vapaa-ajan kautta. Itsensä sivistämisellä on itseisarvo.
Suomessa vietetään vuonna 2024 Sivistyksen teemavuotta, joka muistuttaa sivistyksen merkityksestä osana kaikkien arkea.
Aikuiskoulutustutkimuksen yleiskatsaus
Olemme tarkastelleet aikuiskoulutuksen tilannetta Suomessa ja pääkaupunkiseudulla tilastollisesti. Aikuiskoulutustutkimuksen tiedot Suomen pääkaupunkiseudusta on hankittu Tilastokeskukselta ja vastaavat tiedot tilastoviranomaisilta Ruotsista ja Norjasta.
Tähän vertailuun olemme sisällyttäneet myös yritysten henkilöstökoulutuksen tilastot, jotka tarjoavat kattavan kuvan työikäisen väestön koulutuksesta. Vapaalla sivistystyöllä on merkittävä rooli elinikäisessä oppimisessa Suomessa, ja aiheeseen palaamme tarkemmin seuraavassa blogikirjoituksessamme.
Aikuiskoulutustutkimus on laajamittainen haastattelututkimus, joka selvittää aikuisväestön osallistumista koulutukseen ja oppimiseen. Se tuottaa kansainvälisesti vertailukelpoista tietoa, sillä se on osa eurooppalaista Adult Education Survey -tutkimusta. Lisätietoja tutkimuksesta on saatavilla Opetushallituksen (OPH) sivuilta.
Analysoimamme tiedot kohdistuvat 18–64-vuotiaaseen väestöön, sisältäen kaiken sen koulutuksen, johon vastaajat ovat ilmoittaneet osallistuneensa työhön tai ammattiin liittyvistä syistä.
Vuoden 2022 tutkimuksessa tarkasteltiin aikuiskoulutukseen osallistumista ajalla 1.8.2021–31.7.2022.
Pääkaupunkiseudun suurimpien kaupunkien aikuiskoulutuksen tiedot ovat kehittyneet huonoon suuntaan: osallistumisaste työhön tai ammattiin liittyvään aikuiskoulutukseen on laskenut vuodesta 2017 vuoteen 2022.
Myös koulutuksen kesto, mitattuna koulutustunteina henkilöä kohden, on vähentynyt merkittävästi. Tämän laskun voi osittain selittää se, että tarkasteltava ajanjakso osui vielä koronapandemian rajoitustoimien aikaan.
Ammatillinen aikuiskoulutus – vertailua Ruotsin ja Norjan kanssa
Ruotsissa, erityisesti Tukholman alueella, väestön osallistuminen aikuiskoulutukseen on kasvanut vuodesta 2017 vuoteen 2022. Ruotsalaiset ovat entistä aktiivisemmin osallistuneet työhön tai ammattiin liittyvään aikuiskoulutukseen, ja koulutustuntien määrä on kasvanut samanaikaisesti.
Vastaavat luvut Suomen pääkaupunkiseudulla samalla aikavälillä ovat laskeneet.
Norjassa, Oslo-Vikenin alueella, vuoden 2017 tiedot eivät ole vertailukelpoisia tietojen anonymisoinnin vuoksi. Vuoden 2022 vertailukelpoiset luvut osoittavat, että alueen työhön tai ammattiin liittyvän koulutuksen osallistumisaste ja koulutustunnit ovat olleet selvästi Suomen pääkaupunkiseudun lukuja korkeammat.
Olemme koonneet työhön tai ammattiin liittyvään aikuiskoulutukseen osallistumisen sekä työhön tai ammattiin liittyvän aikuiskoulutuksen keston vuosina 2017 ja 2022 eri pääkaupunkiseuduilta. Tarkastelun kohteena on 18-64-vuotias työvoima.
Perehdy tästä tilastoon (pdf avautuu uuteen ikkunaan).
Henkilöstökoulutus tilastojen valossa
Henkilöstökoulutusta yrityksissä EU-maissa voidaan tarkastella viiden vuoden välien toteutettavan Yritysten henkilöstökoulutus -tilaston (CVTS Continuing Vocational Training Survey) kautta.
Viimeisin tutkimus vuodelta 2020 keskittyy henkilöstön osaamisen kehittämiseen, kurssimuotoisesti opiskelleiden määrään, koulutustuntien sisältöön ja järjestäjään sekä koulutuksen kustannuksiin eritellysti.
Tilastokeskuksen sivuilla yliaktuaari Tarja Seppänen tarjoaa tilastosta kansainvälistä vertailutietoa, jota hyödynnämme tässä analyysissä.
Pohjolan alueen vertailussa Suomi sijoittuu heikosti. Vuosien 2015 ja 2020 välillä kurssimuotoisesti opiskelleiden työntekijöiden osuudet ovat laskeneet kautta EU:n, mikä liittyy osittain koronapandemiaan. Kuitenkin Suomessa lasku on ollut voimakkainta koko Euroopan unionin alueella.
Kurssimuotoisen opiskelun koulutustunnit työntekijää kohden ovat CVTS-tutkimuksen mukaan Suomessa EU:n häntäpäässä, kun taas Norja ja Ruotsi kuuluvat parhaimmistoon. Myös kurssimuotoisen koulutuksen kustannusten osuus työvoimakustannuksista paljastaa Suomen heikon sijoituksen vastakohtana Norjan erinomaiseen suoritukseen.
| Kurssimuotoisen opiskelun koulutustunnit työntekijää kohden vuonna 2020 | Kurssimuotoisen opiskelun kustannusten osuus työvoimakustannuksista vuonna 2020 | ||
| Norja | 12,1 | Norja | 2,1 |
| Ruotsi | 10,8 | Viro | 1,6 |
| EU:n keskiarvo | 9,6 | Ruotsi | 1,5 |
| Tanska | 7,5 | EU:n keskiarvo | 1,5 |
| Viro | 6,9 | Tanska | 1 |
| Suomi | 5,2 | Suomi | 0,7 |
CVTS-tutkimuksen vaikutukset
CVTS-tutkimuksen tulokset paljastavat, että Norjassa kurssimuotoiseen henkilöstökoulutukseen panostetaan Suomea enemmän.
Tämä herättää kysymyksen: onko suomalaisissa yrityksissä vähemmän resursseja osaamisen kehittämiseen kuin muissa pohjoismaissa, vai kehitetäänkö suomalaisissa yrityksissä osaamista muilla tavoin, joita CVTS ei mittaa?
Jos kyse ei ole jälkimmäisestä, on huolestuttavaa, että osaamisen kehittäminen Suomessa on jäämässä muuta pohjolaa jälkeen. Sekä aikuiskoulutustutkimuksen että yritysten henkilöstökoulutuksen kehitystä on tärkeää seurata tulevaisuudessa.
Koronapandemian vaikutukset koulutuksen tilaan ovat ilmeiset, mutta tilastoista ilmenee muitakin huolenaiheita. Käsityksemme mukaan Suomen pääkaupunkiseudulla korkeasti koulutettujen osuus väestöstä on kääntynyt laskuun. Samalla sen väestön osuus, jonka koulutusaste tilastollisesti on perusaste tai tuntematon, kasvaa.
Tämä trendi on vastakkainen muuhun pohjolaan verrattuna.
Miten koulutustason lasku ja vähäinen osallistuminen aikuiskoulutukseen vaikuttavat pääkaupunkiseutumme kilpailukykyyn? Tiedämme, että yli 55-vuotiaat kohtaavat Suomessa enemmän työllistymishaasteita verrattuna muihin pohjoismaihin.
Voiko tämä johtua heikommista panostuksista osaamisen kehittämiseen – mukaan lukien ammatillinen aikuiskoulutus ja henkilöstökoulutus – työuran aikana? Näkyy tämä työllistymisvaikeuksina uran loppuvaiheessa?