Työelämän sukupuolen mukainen segregaatio on keskeinen tasa-arvo-ongelma Suomessa. Naiset hakeutuvat aiempaa useammin miesenemmistöisille aloille, mutta naisenemmistöiset alat eivät houkuta miehiä. Halusimme tietää, miten miehiä voi kannustaa hakeutumaan naisenemmistöisille aloille, joten selvitimme, mitä muissa Pohjoismaissa on tehty tämän tavoitteen eteen.
Sukupuolen mukainen segregaatio on voimakasta kaikissa Pohjoismaissa. Suomea lukuun ottamatta muut Pohjoismaat ovat onnistuneet viime vuosikymmeninä purkamaan segregaatiota jonkin verran. Olemme Ami-säätiön rahoittamassa tutkimushankkeessamme haastatelleet islantilaisia, norjalaisia ja ruotsalaisia sukupuolen mukaisen segregaation asiantuntijoita, jotka työskentelevät tutkijoina yliopistoissa, yhdenvertaisuusasiantuntijoina työmarkkinajärjestöissä tai viranhaltijoina julkishallinnossa. Esittelemme tässä kirjoituksessa muissa Pohjoismaissa hyviksi havaittuja keinoja, joiden avulla miehiä on saatu hakeutumaan naisenemmistöisille aloille.
Pohjoismaissa monet segregaation purkamispyrkimykset ovat keskittyneet nuoriin naisiin. Naisten sukupuolittuneisiin koulutus- ja työelämävalintoihin on kiinnitetty huomiota jo useiden vuosikymmenten ajan. Heidän ammatinvalinnan vaihtoehtojaan on pyritty monipuolistamaan erilaisten hankkeiden, verkostojen ja lainsäädäntömuutosten avulla niin Suomessa kuin muissa Pohjoismaissa. Erityisesti korkeasti koulutetut naiset valitsevat aiempaa useammin miesenemmistöisiä, korkean statuksen ja palkkauksen aloja ja ovat miehiä koulutetumpia. Yksi keskeinen rakenteellinen ongelma on se, että naisenemmistöisten alojen palkkaus on tyypillisesti miesenemmistöisiä aloja matalampi.
Kun naiset ovat levittäytyneet aiempaa laajemmin työmarkkinoille ja eri aloille, kehitys ruokkii itseään ja yleinen käsitys naisille mahdollisista aloista laajenee. Miesten kohdalla taas käsitykset siitä, mitä miehet voivat tehdä ja missä he ovat hyviä, eivät ole muuttuneet vastaavalla tavalla. Moni haastattelemamme asiantuntija oli sitä mieltä, että työmarkkinoiden näkökulmasta sukupuolinormit ja niihin liittyvät odotukset ovat suurempi ongelma miehille kuin naisille.
Moni haastattelemamme asiantuntija ihmetteli, miksi joidenkin alojen naisenemmistöisyyttä ei nähdä yhtä suurena ongelmana kuin toisten alojen miesenemmistöisyyttä. ”Naisenemmistöiset koulutusalat eivät herätä huolta tai julkista keskustelua, mutta miesenemmistöiset herättävät silloinkin, kun segregaatio ei ole kovin voimakasta”, yksi tutkijoista totesi.
Miehille suunnattu sosiaali- ja terveysalan aikuiskoulutus
Norjalainen Menn i helse -ohjelma tarjoaa työttömänä oleville tai alan vaihtoa suunnitteleville aikuisille miehille sosiaali- ja terveysalan koulutusta. Ammatillinen aikuiskoulutus tähtää sosiaali- ja terveysalan perustutkintoon tavanomaista lyhyemmässä opintoajassa. Toiminta alkoi vuonna 2010 paikallisena hankkeena, mutta laajeni jo muutaman vuoden kuluttua valtakunnalliseksi toimenpiteeksi. Ohjelma eroaa Suomessa toteutetuista samaan kohderyhmään liittyvistä hankkeista erityisesti siten, että se on valtakunnallista ja jatkuvaa toimintaa. Osallistujat rekrytoidaan työ- ja hyvinvointiviranomaisten kautta. Ennen koulutusohjelmaan valintaa osallistujaksi haluavat suorittavat ohjatun kokeilujakson sosiaali- ja terveysalan työpaikalla.
Haastattelemamme norjalaiset asiantuntijat pitivät Menn i helse -ohjelmaa onnistuneena ja laadukkaana, vaikkakin määrällisiltä tuloksiltaan maltillisena. Ohjelmaa arvioivassa raportissa toiminnan keskeiseksi tulokseksi todettiin se, että sosiaali- ja terveysalalle saatiin uutta työvoimaa ja työttömiä miehiä työelämään. Hankkeen arvioinnissa ei juuri keskitytty sen rooliin segregaation purkajana, mutta huomioitiin kyllä, että keskeinen osa ohjelmaa on sukupuolistereotypioiden haastaminen. Sosiaali- ja terveysalan naisenemmistöisyyden purkautuminen nähtiin pidemmän aikavälin tuloksena. Asiantuntijoiden mukaan hanke on onnistunut tarjoamaan miehille luontevan väylän sosiaali- ja terveysalan töihin.
Miesten rekrytoimista sosiaali- ja terveysalalle juuri aikuiskoulutuksen kautta perustellaan ajatuksella siitä, että sukupuolinormien vastaiset valinnat ovat aikuisena helpompia kuin nuorena. Menn i helse -ohjelman ideana on moninaistaa aikuisten miesten ammatti-identiteettejä ja synnyttää miesten verkostoja hoiva-alalle. Rekrytointimateriaalissa käytetään ohjelmasta valmistuneiden miesten tarinoita ja kuvia. Niissä miehet eivät yksiulotteisesti edusta vain voimaa tai mahdollisuutta mies miehelle -keskusteluihin. Ohjelmalla halutaan purkaa stereotyyppisiä ja kapeita käsityksiä siitä, millaisia sosiaali- ja terveysalalla työskentelevät miehet ovat.
Kokeileminen ammatillisen kiinnostuksen herättäjänä
Sosiaali- ja terveysalan koulutukseen hakeutuvat norjalaiset miehet ovat usein koulutukseen hakeutuvia naisia vanhempia. Lisäksi heillä on alasta jo jonkinlaista kokemusta. Moni on ollut varusmies- tai siviilipalveluksessa lääkintä- ja hoivatehtävissä tai tehnyt alalla kesätyötä. Ala ja sillä tehtävä työ on siis heille tuttu jo ennen opintoihin hakemista.
Moni haastattelemamme asiantuntija piti tärkeänä tarjota erilaisia mahdollisuuksia päästä kokeilemaan naisenemmistöisten alojen tehtäviä ja tutustua työhön. On myös tärkeää viestiä siitä, mitä työ on. Mallia voi ottaa esimerkiksi nuorille naisille STEM-aloilla tarjottavista tiedeleireistä, harjoitteluista, TET-jaksoista sekä kokeilu- ja tutustumispäivistä. Tärkeintä on, että tekeminen on mahdollisimman konkreettista ja antaa alasta monipuolisen ja totuudenmukaisen kuvan.
Systemaattista ja pitkäjänteistä työtä
Haastattelemamme asiantuntijat olivat yksimielisiä siitä, että erilaisia segregaatiota purkavia toimenpiteitä ei useimmiten arvioida systemaattisesti eikä niistä käydä kriittistä keskustelua. Tyypillisesti toimenpiteiden rahoitus on lyhytkestoista ja pistemäistä. Työn ja koulutuksen sukupuolenmukainen segregaatio on monimutkainen kokonaisuus ja sen purkaminen on hidasta, joten toisistaan erillisten projektien varassa toimiminen on kestämätöntä.
Jotta miehille mahdollistetaan naisenemmistöisille aloille hakeutuminen, tarvitaan koordinoitu, vähintään kymmenvuotinen ja laaja toimenpidekokonaisuus, jossa on mukana ainakin julkishallinnon, oppilaitosten, työnantajien ja työntekijöiden edustus. Esimerkiksi Norjassa miehiä on yritetty saada varhaiskasvatustyöhön aktiivisesti kahdenkymmenen vuoden ajan. Miesten osuus on tänä aikana tuplaantunut noin viidestä kymmeneen prosenttiin. Samaan aikaan myös alalla työskentelevien määrä on kasvanut.
Työn jatkuvuus on avainasemassa, sillä sukupuolittuneet käsitykset muuttuvat hitaasti. Eräässä norjalaisessa yliopistossa havaittiin, että sukupuolittuneilla koulutusaloilla vähemmistössä olevaan sukupuoleen kuuluvien opiskelijoiden rekrytoimiseksi ja opinnoissa pitämiseksi on tehtävä koko ajan työtä, sillä jos työn lopettaa, vähemmistössä olevien määrä koulutuksessa laskee nopeasti.
Toimenpiteitä on myös tärkeää arvioida ja kehittää. Islannissa arvioitiin sukupuolelle epätyypillisiin valintoihin kannustavia kampanjoita ja havaittiin, että niiden vaikutuksista ei juuri saatu näyttöä. Miesten saaminen naisenemmistöisille aloille edellyttää siis muutakin kuin kannustusta ja viestintäkampanjoita.