Kun huomio kiinnittyy vaikeuksiin, piiloon jääviä kykyjä ja osaamista ei päästä hyödyntämään täysimittaisesti, kirjoittavat Anne Kallio ja Kaija Ray.
Edellinen Ami-säätiön julkaisema blogi oli otsikoitu ”Toivottomat tapaukset ovat tärkeimpiä tapauksia”. Toivottomuus on liiankin tuttua monelle tukea tarvitsevalle nuorelle sekä osatyökykyisille ja vammaisille työikäisille henkilöille.
Toivottomuus voi olla näkymättömyyttä. Aina sairaus tai vamma ei näy.
Kierre päätyä toistuvasti väärään tukimuotoon tai palveluun voi alkaa jo nuorena, jos todellista tarvetta ei tunnisteta. Blogitekstissä mainittujen perustaitojen kehittyminen alkaa sakata. Kyse ei läheskään aina ole ammattitaidon puutteesta – ympärillä voi olla paljonkin tukevia ammattilaisia.
Siitä huolimatta, että tarvelähtöisiä palveluja kehitetään, jyrää järjestelmässä edelleen vahva diagnoosivetoisuus.
Esteet voivat pysyä piilossa
Työpaikkojen monimuotoisuus on parantunut ja käytäntöjä on jo syntynyt muillekin osa-alueille kuin kansalaisuuteen, kieleen tai ikään liittyen.
Osatyökykyiset henkilöt eivät silti ole vielä läheskään samalla viivalla kuin muut. Heidät niputetaan yhdeksi ryhmäksi, vaikka yksilölliset tilanteet vaihtelevat suuresti eikä selkeää yhteistä nimittäjää käytännössä ole. Kuten Ami-säätiön ohjelmassa todetaan, on tärkeää, ettei kenenkään tarvitse olla töissä joku muu.
Suuri osa osatyökykyisten työntekoa haittaavista esteistä on joko piilossa tai niitä ei ole tunnistettu.
Erilaisten oppijoiden liiton mukaan 5–10 prosentilla aikuisista on lukivaikeuksia. Haaste on, ettei työpaikoilla tai työterveyshuollossa näitä haasteita juurikaan tunnisteta. Tällöin myös tuki jää saamatta. Lukivaikeus on yleisin kapea-alaisista oppimisvaikeuksista.
Kyvyt jäävät esteiden varjoon
Jatkuva oppiminen on tunnistettu laajalti tulevaisuuden työelämätaitona. Oppimisen katsotaan jatkuvan koko elämän, ja muuttuvissa työelämän rakenteissa yksi olennainen taito on omaksua tavat toimia muuttuneessa ympäristössä.
Oppimisvaikeudet ovat hyvä esimerkki tunnistamattomasta haasteesta, sillä työikäisille tarkoitettuja palveluja niihin liittyen ei juuri ole.
Oppimisen vaikeudet voidaan jakaa esimerkiksi hahmottamisen vaikeuksiin, matemaattisiin ja lukivaikeuksiin, erilaisiin keskittymisen ja tarkkaavaisuuden vaikeuksiin ja sosiaaliseen sokeuteen.
Monet autismin kirjoon liittyvät häiriöt kuormittavat ihmistä sosiaalisesti. Kun haasteita yritetään kompensoida, se osaltaan lisää kuormitusta. Listaan voi lisätä mielenterveyden häiriöistä kärsivät tai ne, joilla on useampi työkykyä haittaava diagnoosi tai haitta.
Kun huomio kiinnittyy vaikeuksiin, piiloon jääviä kykyjä ja osaamista ei päästä hyödyntämään täysimittaisesti. Osaamista on voitava nostaa esiin, sillä työnantajilta kysyttäessä osaaminen on kolmen kärjessä rekrytointiperusteissa yrityksen toimialasta tai koosta riippumatta (ks. Osatyökykyisistä osaavaa työvoimaa, 2017).
Vaarana järjestelmän aukkoihin putoaminen
Palvelujärjestelmän jatkuvasta kehittämisestä huolimatta liian moni putoaa edelleen aukkopaikkoihin. Kun tulorajat eivät jousta, joutuvat korkeasti koulutetutkin ihmiset sanomaan ei kiitos lisätöille, koska niiden hinta menetettyinä tuloina ja/tai etuuksina on liian korkea. Puhumattakaan viranomaisille toimitettavien selvitysten määrästä.
Ellei haastetta ole tunnistettu, sitä ei yleensä järjestelmän kannalta ole olemassa. Työttömälle ei aina kirjoiteta sairauslomaa, joten oikeutta eläkkeeseenkään ei kerry. Sama koskee työkyvyn arviointia. Jos työkyvyn aleneman juurisyitä ei ole riittävästi selvitetty, voivat kuntouttavat toimenpiteet osua väärään ajankohtaan.
Mikä ratkaisuksi?
Kuntoutuksen ohjaaja Merja Angle on kerännyt opinnäytetyössään työllistymispalveluiden ohjaajien kokemuksia erityistä tukea työllistymiseensä tarvitsevien asiakkaiden oppimisvaikeuksista.
Hän toteaa, että kysyttäessä asiakas ei välttämättä itse osaa sanoittaa tai ei tiedosta oppimisvaikeuttaan. Ohjaustilanteissa parhaaksi keinoksi nähtiin suora puheeksi ottaminen. Tämä edellyttää sitä, että ohjaaja havainnoi itse asiakkaan työskentelyä, ja yhdessä luodaan kuvaa asiakkaan kanssa hänen tilanteestaan.
Riittää, että ei ota ensimmäistä vaihtoehtoa annettuna. Jos henkilön tilanne tuntuu kiertävän kehää, voidaan yhdessä etsiä vaihtoehtoja eteenpäin pääsemiselle. Mikäli hankaluuksien syyksi paljastuu tunnistamattomat oppimisen haasteet, voi samalla aueta moni muukin lukko ja pulmatilanteet saavat selityksensä.
Työnantajat kertovat toistuvasti, että kunhan osaaminen ja motivaatio on kunnossa, loppu kyllä järjestyy. Kun saamme haasteet näkyviin, kyvytkin voivat loistaa parhaalla mahdollisella tavalla.