Ami-säätiön strategian mukaisesti tavoitteenamme on luoda pääkaupunkiseudulle Pohjolan parhaat työmarkkinat. Tämän saavuttamiseksi meidän on huolehdittava, että myös täsmätyökykyisille on tarjolla parhaat mahdolliset työmarkkinat. Millainen työmarkkinatilanne täsmätyökykyisten osalta on meillä ja muualla Pohjolassa?
Tähän kysymykseen vastaaminen on osoittautunut haastavaksi, mikä osaltaan korostaa aiheen lisätutkimuksen tarpeellisuutta.
Täsmä- ja osatyökykyisyyden määritelmä ei ole yksiselitteinen. Tämän blogin taustalla käytämme THL:n määritelmä täsmä- ja osatyökykyisyydestä. Osatyökykyisiä voivat olla esimerkiksi vammaiset, pitkäaikaissairaat, vakavasta sairaudesta toipuvat, elämänkriisin kokeneet. Osatyökykyisiä voivat olla myös pitkäaikaistyöttömät, joiden työ- ja toimintakyky on alentunut vamman, sairauden tai sosiaalisten syiden takia (THL). Täsmätyökykyiseksi voidaan määritellä myös henkilö, jolla on jäljellä osa työkyvystään ja halua sekä motivaatiota käyttää sitä (Valtioneuvosto 2023).
Tämän blogikirjoituksen kautta haluamme tuoda esiin kiinnostuksemme täsmätyökykyisten työmarkkinatilanteeseen ja kannustaa aihealueen asiantuntijoita ottamaan meihin yhteyttä. Yhteistyön avulla voisimme paremmin kartoittaa keinoja, joilla täsmätyökykyisten asemaa työmarkkinoilla voitaisiin tutkia ja parantaa. Olemme myös kiinnostuneita aiheesta pohjoismaisen vertailutiedon näkökulmasta. Tiedostamme, että täsmätyökykyisyys ja siihen liittyvä keskustelu ovat laajoja ja monisyisiä aiheita. Vuoden 2025 aikana tulemme tarkastelemaan asiaa tässä blogissa useista eri näkökulmista.
Tilastollisessa mielessä esimerkiksi Suomen ja Ruotsin välillä on vaikeaa tehdä johtopäätöksiä tilanteesta. Täsmä- ja osatyökykyisyyden merkitys on hieman epämääräinen ja käsitteen kuvaus vaihtelee asiayhteyden ja maantieteellisen alueen mukaan. Itä-Suomen yliopistossa tehdyn tutkimus osoittaa työkykyyn liittyvien käsitteiden erot Pohjoismaiden välillä. Eri maiden palvelujärjestelmät, käsitteet, työkyvyttömyyseläkkeisiin ja sairauspäivärahaan liittyvät ratkaisut ja lainsäädäntö eroavat toisistaan, joka osaltaan selittää eroja (Virtanen, Korhonen, Honkalampi 2024).
Pohjoismaisessa vertailussa tarvittaisiin tutkimusta siitä, miten täsmätyökykyiset työnhakijat kokevat työnhaun ja millaista työtä heille on tarjolla eri maissa. Lisäksi olisi tärkeää selvittää, miten työnantajat suhtautuvat täsmätyökykyisiin ja kuinka he arvioivat yhteiskunnan tarjoamien tukien, kuten palkkatuen ja työolosuhteiden mukauttamisen, riittävyyttä ja toimivuutta. Vertailunäkökulmasta olisi myös hyödyllistä tarkastella työurien jatkumisen eroja eri Pohjoismaissa työntekijän menettäessä osan työkyvystään. Samalla tulisi tutkia eri maiden palvelujärjestelmien vaikuttavuutta: onko jossain Pohjoismaassa kehitetty palveluja, jotka ovat merkittävästi edistäneet täsmäyökykyisten työllistymistä, ja voisimmeko Suomessa hyödyntää vastaavia ratkaisuja?
Täsmätyökykyiset numeroiden valossa
Mitä sitten tiedämme asiasta tässä vaiheessa numeroiden valossa asiasta Suomessa? Työnvälitystilaston mukaan pääkaupunkiseudulla vammaisten ja pitkäaikaissairaiden työttömien työnhakijoiden määrä on liikkunut viimeisen viidentoista vuoden aikana noin 5000–6000 henkilön välillä. Osa näistä useasta tuhannesta työnhakijasta on todennäköisesti tosiasiallisesti työkyvyttömiä ja työkyvyttömyyseläke olisi oikea toimeentulon lähde työttömyysetuuksien sijaan. Joukossa on kuitenkin varmasti hyvin suuri joukko henkilöitä, jotka haluaisivat työhön ja työkykyä on jäljellä, kunhan työskentelyolosuhteet vastaisivat työkykyä. Toisaalta kaikkein pääkaupunkiseudun työnhakijoiden joukossa on mitä ilmeisimmin tuhansia henkilöitä, joilla esimerkiksi sairaus tai vamma vaikeuttavat työllistymistä, mutta tieto ei tule ilmi työnvälitystilaston tiedoista.
Työttömien työnhakijoiden lisäksi on hyvä tarkastella työvoiman ulkopuolella olevaa väestöä ja sen kehitystä. Pääkaupunkiseudulla 18–64-vuotiaasta väestöstä on vuosina 2010–2022 ollut 18–20 % työvoiman ulkopuolella. MDI:n ja Owal Groupin Opetushallitukselle tuottaman tutkimuksen mukaan työikäisten työvoiman ulkopuolisten kooltaan suurin yksittäinen ryhmä Suomessa ovat eläkkeellä olevat työikäiset (MDI, Owal Group 2022).
Tutkimukset antavat viitteitä siitä, että työkyvyttömyyseläkkeellä olevien keskuudessa on kiinnostusta palata työhön. Tutkimuksen mukaan enintään 44-vuotiaista virallisesti työkyvyttömäksi todetuista tutkituista 30 % ja yli 45-vuotiaista 8 % oli halukkaita palaamaan työelämään (Vuorela 2007). Voidaan pohtia, olisiko työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvien määrä vähäisempi, mikäli panostaisimme nykyistä enemmän työolosuhteiden muokkaamiseen, sovittaisimme työtä työntekijän kunnon mukaisesti ja syrjintä rekrytoinnissa vähenisi? Huomionarvoista on, että vammaisuus on yleisin syrjintäperuste työelämässä.
Vuodelta 2012 olevan tiedon perusteella Suomessa oli työssä 300 000 henkilöä, jotka kokivat terveydentilansa rajoittavan työkykyään (Oivo, Kerätär 2018) ja työkyvyttömyyseläkkeellä olevien määrä hieman alle 200 000 henkeä. Työnhakijoihin liittyen terveydentila on suurin työllistymistä estävä tekijä työnhakijoiden näkökulmasta ja saman haasteen ovat todenneet myös työllisyyspalveluiden asiakastyötä tekevät asiantuntijat (Terävä, Virtanen et al. 2011). Pitkäaikaistyöttömillä diagnosoidut vammat tai pitkäaikaissairaudet ovat myös yleisempiä muihin työttömiin verrattuna (Maunu, Räisänen, Tuomaala 2023).
Täsmätyökykyisyys koskee myös nuoria
Täsmätyökykyisyys ei liity pelkästään sairauteen tai vammaan, sillä täsmätyökykyisiä voivat olla myös muuan muassa pitkäaikaistyöttömät, joiden työ- ja toimintakyky on alentunut sosiaalisten syiden tai elämänkriisin vuoksi. On myös huomioitava, että täsmätyökykyisyys ei ole staattinen tila, vaan se voi muuttua tai jopa poistua esimerkiksi terveydentilan tai elämäntilanteen muuttuessa.
Ami-säätiö on nostanut syksyn 2024 aikana NEET-nuorten asiaa esille muun muassa seminaarin ja työpajan kautta. Lisäksi aiheeseen liittyvä vaikuttamiskampanja käynnistyy marraskuussa. Tämän teeman kautta on syytä kiinnittää huomiota nuoriin täsmätyökykyisiin, sillä NEET-nuorten joukossa on ihmisiä, jotka työtä, työskentelyolosuhteita tai työaikaa mukauttamalla voisivat kiinnittyä työelämään. Aihe koskee myös työssä olevia nuoria, sillä nuorten palkansaajien usko kykyynsä jatkaa terveyden puolesta ammatissa on huolestuttavasti laskenut. Onkin tärkeää muistaa, ettei täsmätyökykyisyys koske vain työuran loppupäätä, vaan kaikkia työikäisiä.
Lähteet ja kirjallisuus:
- Vieno Atte: Osatyökykyisten moninaisuus ja eletty työkyky. Taloutta ja työelämää 1/2023.
- Terävä Eeva, Virtanen Petri, Uusikylä Petri, Köppä Lassi: Vaikeasti työllistyvien tilannetta ja palveluita selvittävä tutkimus. TEM 2011.
- Kuitunen Soile, Oivo Tuija: Vajaakuntoisesta osatyökykyiseksi, osatyökykyisestä työkykyiseksi. Kuntoutussäätiö 2021.
- Maunu Tallamaria, Räisänen Heikki, Tuomaala Mika: Pitkä työttömyys. TEM-analyyseja 114/2023.
- Vuorela Mika: Työtä haluaville työvoimapalveluja – Selvitys kuntoutustuella ja työkyvyttömyyseläkkeellä olevien henkilöiden työllistymisestä ja työelämään paluun edistämisestä. 2007.
- Oivo Tuija, Kerätär Raija: Osatyökykyisten reitit työllisyyteen – etuudet, palvelut, tukitoimet. 2018.
- MDI, OwalGroup: Työvoiman ulkopuolisen väestön rakenne ja tarjontapotentiaali. Opetushallitus 2022.
- Maunu Tallamaria, Räisänen Heikki, Tuomaala Mika: Pitkä työttömyys. TEM-analyyseja 114/2023
- Virtanen Marianne, Korhonen Maija, Honkalampi Kirsi: Osatyökykyisyys pakenee tarkkaa määritelmää – Kartoittava kirjallisuuskatsaus ja haastattelututkimus käsitteen määrityksestä eri yhteyksissä ja osatyökykyisyyden tunnistaminen työttömillä. Itä-Suomen yliopisto 2024.
- Terveyden ja hyvinvoinnin laitos: Osatyökykyisyys.
- Yhdenvertaisuusvaltuutettu: Vammaisten henkilöiden oikeudet.
- Valioneuvosto: Osatyökykyinen vai täsmätyökykyinen?
Olemme kiinnostuneita rahoittamaan kehittämishankkeita ja tutkimuksia, jotka edistävät täsmätyökykyisten asemaa (ami.fi/avustukset).