Viimeisen kymmenen vuoden aikana Uudellamaalla työttömiä työnhakijoita on ollut jatkuvasti enemmän kuin avoimia työpaikkoja. Samalla Vaikeasti täytettävien työpaikkojen osuus kaikista työpaikoista on kasvanut merkittävästi.
Vaikeasti täytettävien työpaikkojen osuus kaikista työpaikoista on kasvanut merkittävästi viimeisen vuosikymmenen aikana. Vuonna 2013 niiden osuus oli 37,7 %, ja vuoteen 2023 mennessä se oli noussut 52,3 prosenttiin pääkaupunkiseudulla Tilastokeskuksen Ami-säätiölle toimittamien tietojen mukaan. Vuoden 2013–2024 tilastoista käy puolestaan ilmi, että keskimääräinen suhdeluku on ollut 6.9 työtöntä per avoin työpaikka Uudenmaan maakunnan alueella (Kuva 1). Tämä yhdistelmä havainnollistaa kohtaanto-ongelman varsin hyvin. Tärkeää on kuitenkin huomioida, että entistä useampi avoin työpaikka ei tule julkisesti hakuun.
Tilastokeskuksen mukaan vaikeasti täytettävä työpaikka on paikka, jonka täyttämisessä työnantaja on kokenut vaikeuksia (subjektiivinen mielipide). Esimerkiksi, aktiivisista toimenpiteistä huolimatta hakijoita ei ole ollut tai hakijat eivät ole olleet riittävän päteviä tai soveltuvia kyseiseen työhön. Työpaikkaan on voitu löytää työntekijä vaikeuksista huolimatta tai työpaikka on saattanut jäädä täyttämättä.
Miksi työpaikkoja on vaikea täyttää?
Vaikeasti täytettävien työpaikkojen taustalla voi olla monenlaisia syitä, kuten palkkaus ja siihen liittyvät kannustinloukut, riittämättömät tarjotut työtunnit, hakijoiden osaaminen, työpaikan sijainti, työnantajien vaatimukset ja syrjintä. Esimerkiksi pääkaupunkiseudun korkeat asumiskustannukset nostavat työnhakijoiden palkkatoiveita, mikä voi vaikeuttaa rekrytointia. Lisäksi sijainnilla on merkittävä rooli erityisesti Uudenmaan reuna-alueilla, joilla julkinen liikenne voi olla riittämätöntä. Uudenmaan sisäiset liikenneyhteydet on tärkeä huomioida pääkaupunkiseudusta puhuttaessa, sillä seutu on osa maakunnallista työssäkäyntialuetta. Kulkuyhteydet eivät myöskään pääkaupunkiseudun sisällä ole aina optimaaliset ja työmatka-aika saattaa muodostua kynnyskysymykseksi työnhakijoilla. Sijainnilla on keskeinen vaikutus siihen, kuinka houkuttelevia työpaikat ovat työnhakijoille.
Yksi merkittävä selitys vaikeasti täytettäville työpaikoille on työnhakijoiden koulutuksen ja työpaikkojen vaatimusten kohtaamattomuus. Esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon alalla monet tehtävät edellyttävät tiettyä koulutuksellista pätevyyttä, jota kaikilla hakijoilla ei ole. Tämä sektori on samalla merkittävä työllistäjä ja yksi suurimmista työvoimapulasta kärsivistä aloista. Työnhakijat, joilla ei ole kyseisiin tehtäviin vaadittavaa koulutusta, eivät luonnollisesti ole varteenotettavia hakijoita.
Osaamisen ja työmarkkinoiden kohtaannon haasteet eivät rajoitu pelkästään formaaleihin koulutusvaatimuksiin. Pitkittynyt työttömyys voi heikentää osaamistasoa, sillä työttömänä ollessa mahdollisuudet päivittää ja kehittää taitoja ovat rajalliset. Työssä oleville tarjolla olevat täydennyskoulutukset ja työssä tapahtuva jatkuva oppiminen jäävät ulottumattomiin. Tämän seurauksena pitkään jatkunut työttömyys voi johtaa osaamisen asteittaiseen rapautumiseen tai vanhentumiseen, mikä puolestaan vaikeuttaa uudelleen työllistymistä.
On syytä pohtia, millainen vaikutus syrjinnällä ja rakenteellisilla esteillä on vaikeasti täytettävien työpaikkojen määrään. Suomessa vammaisuus on yleisin työmarkkinoilla esiintyvä syrjinnän muoto, ja terveydentilaan liittyvät haasteet heikentävät merkittävästi työllistymisen mahdollisuuksia. Myös ikäsyrjintä on jatkuvasti esillä julkisessa keskustelussa, ja tilastot osoittavat, että yli 55-vuotiaiden on huomattavasti vaikeampi työllistyä verrattuna nuorempiin hakijoihin. Lisäksi ulkomaalaistaustaiset työnhakijat kohtaavat syrjintää, mikä näkyy esimerkiksi siinä, että vieraskielinen sukunimi voi vaikeuttaa työnsaantia. Voidaankin kysyä, olisiko merkittävä osa vaikeasti täytettävistä työpaikoista helpommin täytettävissä, jos työmarkkinoilla esiintyvää syrjintää – sen kaikissa muodoissa – saataisiin vähennettyä?
Osaamisen tunnistamisen haasteet ovat keskeinen tekijä työpaikkojen täyttämisen vaikeudessa ja koskevat sekä työnantajia että työnhakijoita. Rekrytoinneissa on usein tapana rajata hakukriteerit tiukasti esimerkiksi tietyn koulutustaustan tai hyvin spesifien järjestelmäosaamisten perusteella. Tällaiset tarkat rajaukset kaventavat merkittävästi potentiaalisten hakijoiden joukkoa ja voivat estää osaavien työnhakijoiden työllistymisen. Työnhakijoiden näkökulmasta osaaminen saatetaan mieltää vain formaaliksi koulutukseksi tai kapeasti aiemmissa työtehtävissä hankituksi osaamiseksi. Kuitenkin monilla on arvokasta tietotaitoa, joka on kertynyt esimerkiksi harrastuksista, vapaaehtoistyöstä tai järjestötoiminnasta, mutta tämä osaaminen jää usein tunnistamatta ja hyödyntämättä työnhaussa.
Mikä ratkaisuksi?
Kohtaanto-ongelma on monimutkainen ilmiö, jota ei voida selittää yksittäisellä tekijällä. Samoin sen ratkaiseminen ei ole yhden toimijan vastuulla tai hallinnassa. Aiheen laajuuden ja monisyisyyden vuoksi kaikki kohtaanto-ongelman ulottuvuudet eivät kuulu minkään yksittäisen toimijan toimintakenttään.
Osaamistarpeiden ennakointi on keskeinen tekijä vaikeasti täytettävien työpaikkojen haasteessa. Työelämän osaamisvaatimukset muuttuvat yhä nopeammin, mikä tekee pitkän aikavälin ennakoinnista haastavaa. Esimerkiksi tekoälyn kehitys etenee niin vauhdilla, että merkittäviä teknologisia muutoksia tapahtuu jo yhden vuoden sisällä. Tämä luo haasteita erityisesti koulutustoimijoille ja työvoimakoulutuksen hankinnasta vastaaville työllisyysalueille, joiden voi olla vaikeaa päivittää koulutustarjontaa riittävän ketterästi vastaamaan teknologian kehitystä. Siksi osaamisen ennakointiin on panostettava jatkuvasti, jotta koulutustarpeita voidaan tunnistaa ja päivittää nopeammin. Näin varmistetaan, että koulutusjärjestelmä pystyy vastaamaan yritysten muuttuviin osaamisvaatimuksiin ja tukemaan työvoiman saatavuutta tehokkaammin.
Voisiko vaikeasti täytettävien työpaikkojen määrä vähentyä, jos työnantajat joustaisivat esimerkiksi kokemusvaatimuksista, mikä helpottaisi nuorten ja työuransa alussa olevien työllistymistä? Nuorisotyöttömyys on kasvussa, ja yhä useampi, myös korkeasti koulutettu nuori, jää valmistumisen jälkeen työttömäksi. Koska nuorilla on luonnollisesti vähän työkokemusta, heille voi olla haastavaa päästä työmarkkinoille – mutta ilman työmahdollisuuksia kokemusta ei myöskään kerry. Pitäisikö työnantajien rekrytoida nuoria joustavammin, panostaa työssä oppimiseen ja kehittää perehdytysohjelmia, jotta työuran aloitus helpottuisi? Lisäksi työpaikkailmoitusten kriteereitä voisi tarkastella kriittisesti, jotta työhistoriavaatimukset eivät muodostu tarpeettomaksi esteeksi. Samalla olisi hyvä huomioida, että nuorilla on usein erityisosaamista esimerkiksi tekoälyn hyödyntämisestä, mikä on yhä keskeisempää monilla aloilla
Voisivatko yhä useammat työnantajat palkata täsmätyökykyisiä henkilöitä, joiden työaikaa voitaisiin lyhentää tai joiden työtehtäviä mukautettaisiin heidän vahvuuksiensa ja tarpeidensa mukaan? Täsmätyökykyisillä on merkittävä, mutta vielä suurelta osin hyödyntämätön potentiaali, joka tulisi ottaa paremmin käyttöön työmarkkinoilla. Työnantajien tulisi aktiivisemmin arvioida, miten työtehtäviä ja työympäristöä voidaan mukauttaa niin, että esimerkiksi vammaisten henkilöiden rekrytointi olisi helpompaa. Pienilläkin muutoksilla voidaan mahdollistaa monimuotoisempi ja osallistavampi työelämä. Ami-säätiö onkin erityisen kiinnostunut rahoittajana hankkeista ja tutkimuksesta, jolla voidaan kehittää täsmätyökykyisten työmarkkina-asemaa.
On myös tärkeää pohtia, voisiko vaikeasti täytettävien työpaikkojen määrä vähentyä, jos ikäsyrjintä työmarkkinoilla vähenisi. Suomessa yli 55-vuotiaiden työttömyysaste on selvästi korkeampi kuin muissa Pohjoismaissa, mikä tarkoittaa, että moni kokenut ja osaava hakija jää työmarkkinoiden ulkopuolelle. Tämä on merkittävä menetys sekä yksilöiden että koko työelämän näkökulmasta. Ajatus siitä, ettei esimerkiksi 60-vuotiasta kannattaisi palkata eläkkeen lähestymisen vuoksi, on vanhentunut eikä vastaa nykytyöelämän tarpeita. Kokeneilla työntekijöillä on arvokasta osaamista, laajat verkostot ja syvällistä ymmärrystä alastaan – ominaisuuksia, jotka voivat tuoda merkittävää lisäarvoa yrityksille ja organisaatioille. Työelämän kehittämisessä tulisi siis huomioida ikäsyrjinnän vähentäminen ja konkareiden parempi hyödyntäminen.
Työmarkkinoiden toimivuutta voitaisiin merkittävästi parantaa, jos sekä työnantajat että työnhakijat tunnistaisivat ja arvostaisivat monipuolisemmin erilaisia osaamisen muotoja. Osaaminen ei rajoitu pelkästään formaaliin koulutukseen tai työsopimuksessa määriteltyihin työtehtäviin, vaan sitä kertyy myös työelämän ulkopuolella esimerkiksi harrastuksista, vapaaehtoistyöstä ja järjestötoiminnasta. Jotta työmarkkinoilla voitaisiin edistää positiivista muutosta, tarvitaan laajempaa ymmärrystä osaamisen tunnistamisesta ja tunnustamisesta. Tiukkojen, yksittäisiin taitoihin tai koulutusvaatimuksiin perustuvien rekrytointikriteerien sijaan tulisi painottaa yhä enemmän universaaleja taitoja, kuten itseohjautuvuutta, sosiaalisia taitoja, oppimiskykyä ja ongelmanratkaisukykyä. Muuttuvassa työelämässä nämä taidot ovat entistä arvokkaampia, ja niitä voidaan kehittää monin eri tavoin – niin koulutuksessa, työssä kuin vapaa-ajalla.
Onko sinulla suunnitteilla hanke tai tutkimus, joka edistää kohtaanto-ongelman ratkaisua? Tutustu Ami-säätiön hanke- ja tutkimusrahoitukseen ja ota yhteyttä!
Vaikeasti täytettävät työpaikat pääkaupunkiseudulla
Absoluuttisesti tarkasteltuna vaikeasti täytettävien työpaikkojen määrä on lähes kolminkertaistunut vuodesta 2013 vuoteen 2023, kasvun ollessa 179,2%. Tämä viittaa siihen, että työmarkkinoiden kohtaanto-ongelma on pahentunut merkittävästi pääkaupunkiseudulla tarkastelujaksolla. Vuoden 2024 avointen työpaikkojen määrä on kuitenkin laskenut ja työttömyys noussut, joten vuoden 2024 tilastot voivat poiketa merkittävästi vuoden 2023 tilastoista. Pääkaupunkiseudun vaikeasti täytettävien työpaikkojen kokonaistilanne on kehittynyt seuraavasti 2013-2023:
- Vuonna 2013 vaikeasti täytettävien työpaikkojen osuus oli 37,7% kaikista avoimista työpaikoista (2 811 / 7 455)
- Vuonna 2023 vastaava luku oli 52,3% (7 849 / 15 006)
- Kokonaismuutos kymmenen vuoden aikana: 14,6 prosenttiyksikköä
Avoimien työpaikkojen kokonaismäärä on kasvanut 101,3% tarkastelujaksolla (7 455 → 15 006), mutta vaikeasti täytettävien työpaikkojen absoluuttinen määrä on kasvanut jopa 179,2% (2 811 → 7 849). Tämä osoittaa, että vaikka työpaikkojen määrä on kaksinkertaistunut, vaikeasti täytettävien työpaikkojen määrä on lähes kolminkertaistunut.
Toimialakohtainen kehitys vaikeasti täytettävien työpaikkojen osalta
Teollisuus:
- Vaikeasti täytettävien työpaikkojen osuus vuonna 2013: 43,9%
- Vaikeasti täytettävien työpaikkojen osuus vuonna 2023: 29,9%
- Muutos: -14,0 prosenttiyksikköä
Rakentaminen:
- Vaikeasti täytettävien työpaikkojen osuus vuonna 2013: 60,0%
- Vaikeasti täytettävien työpaikkojen osuus vuonna 2023: 67,7%
- Muutos: +7,7 prosenttiyksikköä
Kauppa, kuljetus ja varastointi, majoitus- ja ravitsemistoiminta:
- Vaikeasti täytettävien työpaikkojen osuus vuonna 2013: 36,9%
- Vaikeasti täytettävien työpaikkojen osuus vuonna 2023: 49,3%
- Muutos: +12,4 prosenttiyksikköä
Informaatio ja viestintä:
- Vaikeasti täytettävien työpaikkojen osuus vuonna 2013: 24,4%
- Vaikeasti täytettävien työpaikkojen osuus vuonna 2023: 61,8%
- Muutos: +37,4 prosenttiyksikköä
Rahoitus- ja vakuutustoiminta, kiinteistöalan toiminta:
- Vaikeasti täytettävien työpaikkojen osuus vuonna 2013: 43,6%
- Vaikeasti täytettävien työpaikkojen osuus vuonna 2023: 50,1%
- Muutos: +6,5 prosenttiyksikköä
Ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta, hallinto- ja tukipalvelutoiminta:
- Vaikeasti täytettävien työpaikkojen osuus vuonna 2013: 46,5%
- Vaikeasti täytettävien työpaikkojen osuus vuonna 2023: 40,2%
- Muutos: -6,3 prosenttiyksikkö
Julkinen hallinto, koulutus, terveys- ja sosiaalipalvelut:
- Vaikeasti täytettävien työpaikkojen osuus vuonna 2013: 35,7%
- Vaikeasti täytettävien työpaikkojen osuus vuonna 2023: 64,4%
- Muutos: +28,7 prosenttiyksikköä
Muut palvelut:
- Vaikeasti täytettävien työpaikkojen osuus vuonna 2013: 23,6%
- Vaikeasti täytettävien työpaikkojen osuus vuonna 2023: 37,0%
- Muutos: +13,4 prosenttiyksikköä
