Tarkoittaako NEET-asteen laskeminen tavoitteena syrjäytymisen vähentämistä, vai myös sitä, että pyritään puuttumaan lyhyempiin työn ja koulutuksen ulkopuolella vietettyihin jaksoihin, kysyy väitöskirjatutkija Essi Ahlroth.
Nuorten syrjäytyminen huolestuttaa, sillä nuoruuden siirtymävaiheen onnistumisella on suuri merkitys loppuelämän kannalta, ja jokainen sujuva siirtymä on kullanarvoinen.
NEET-aste mittaa niiden nuorten osuutta, jotka eivät ole työelämässä, opiskele tai suorita ase- tai siviilipalvelusta (not in education, employment or training).
Euroopassa ja myös Suomessa NEET-aste on viimeisten parin vuosikymmenen aikana noussut ja paikoin jämähtänyt. Länsimaat ovat olleet hyvin kiinnostuneita NEET-asteesta ja tavoittelevat sen kääntämistä laskuun. Harjoitus on haastava, sillä kategoriaan lukeutuvat nuoret ovat keskenään hyvin erilaisissa tilanteissa, eikä kaikille sopivaa patenttiratkaisua ole löydettävissä.
NEET-aste heijastaa työmarkkinoiden toimivuutta
Nuoren yksilölliset ominaisuudet, perhetausta ja olosuhteet vaikuttavat syrjäytymisriskiin. Työmarkkinoiden toiminta on merkittävä olosuhdetekijä, ja työmarkkinoilla voidaan ohjata valintoja sekä rakentaa siltoja siirtymävaiheen helpottamiseksi. Toimien kohdentaminen on yhtä tärkeää kuin toimenpiteet itsessään.
NEET-astetta voidaan käyttää myös työmarkkinoiden toimivuuden mittarina. Sen vaihtelut eivät kuitenkaan aina suoraan kerro työmarkkinoiden sen hetkisestä tilasta kovinkaan paljon, sillä NEET-aste nappaa itseensä monien erilaisten yhteiskunnallisten ilmiöiden ja mekanismien vaikutuksia.
Osa NEET-ryhmään lukeutuvista nuorista on kokonaan tuottavaksi katsotun toiminnan ulkopuolella ja mahdollisesti sosiaalisesti syrjäytyneitä. Heidän haasteensa liittyvät usein laajemmin hyvinvointiin ja elinoloihin, ja työmarkkinoiden merkitys on välillinen. Suotuisat olosuhteet voivat ehkäistä ylisukupolvista huono-osaisuutta tulevaisuudessa.
Esimerkiksi 1990-luvun lama on haavoittanut suomalaisperheitä jo monessa polvessa. Elinkeinorakenteen äkilliset muutokset vaikuttavat siirtymävaiheessa oleviin ja työikäisiin, mutta myös heidän lapsiinsa ja tuleviin sukupolviin.
Iskujen pehmentämisellä on siis mahdollista saavuttaa kauaskantoisia positiivisia vaikutuksia.
Moni NEET-nuori haluaisi ammatin ja töitä
Kaikki nuoret eivät välttämättä ole toimettomia, vaikka ovatkin työn ja koulutuksen ulkopuolella.
Osa ryhmään kuuluvista nuorista on silti syrjäytymisvaarassa. Moni haluaisi ammatin ja töitä, mutta ei siihen nykyisillä vaatimuksilla kykene. Ratkaisuna voidaan tarjota erilaisia työssäoppimisen ja tuetun työllistymisen muotoja. Näin voidaan madaltaa työmarkkinoiden kynnystä tai rakentaa siltaa sen yli.
Työmarkkinoiden heikko kysyntä kasvattaa ensin tätä syrjäytymisriskissä olevien ryhmää ja pitkittyessään aiheuttaa syrjäytymistä. Erityisen merkittävä on niiden avointen työpaikkojen määrä, joihin ei vaadita korkeaa koulutusta tai mittavaa työkokemusta.
Työvoiman kysyntään vaikuttaminen ei ole aivan yksinkertaista, mutta tutkimukseen pohjautuen nuorten työllistymistä suosivalle työvoima- ja työmarkkinapolitiikalle löytyy perusteita. Syrjäytymisriskissä olevat hyötyvät eniten työnvälityksestä ja muista toimista, jotka helpottavat työnantajien ja nuorten kohtaamista.
Pätkätyöläisyys voi olla valittu elämäntapa
Osa nuorista on työkykyisiä ja työhön kelpaavia, mutta ei syystä tai toisesta ole kiinnittynyt yhteen ammattiin tai työpaikkaan pysyvästi.
Ehkä ammattiin tai palkkatyöhön kiinnittymistä ei koeta yhtä tärkeänä osana elämänkulkua ja identiteetinmuodostusta kuin aikaisemmin. Se ei ole samalla tavoin sosiaalisesti välttämätöntä. Ihmiset saattavat siksi asettaa etusijalle muunlaisia tavoitteita.
Voisin veikata, että pääkaupunkiseudun NEET-nuorista huomattava osa on luoville aloille suuntautuneita tai muusta syystä ”kroonisesti” pätkätyöläisiä, joiden työkyvyssä, työhön kelpaavuudessa tai työhaluissa ei sinänsä ole vikaa.
Juuri mahdollisuuksien runsaus ja kaupunkikulttuuriin liittyvät tekijät voivat itse asiassa tarjota alustan elämäntavalle, jossa suhde työhön ja uraan poikkeaa normista. Tässä ryhmässä uraohjauksella voitaisiin mahdollisesti paikata joitain aukkoja työhistoriassa.
NEET-aste ei kerro koko totuutta
Toisaalta työmarkkinat eivät välttämättä tarjoa mahdollisuuksia kiinnittymiseen. Määräaikaisuudet, pätkätyöt, keikkatyöt ja alanvaihtaminen ovat yleistyneet.
Nuoret ovat lähtökohtaisesti muita heikommassa työmarkkina-asemassa, ja 2020-luvun työmarkkinoilla se ilmenee ajoittaisena työn ja opintojen ulkopuolella olemisena.
Työmarkkinoiden tarpeita on vaikea ennakoida, siksi on oltava jatkuvasti liikkeessä. On vapaus, mutta myös pakko valita aina uudelleen, minkä vuoksi erilaisia välitiloja ja siirtymävaiheita on väistämättä enemmän.
Tapamme mitata nuorten syrjäytymistä perustuu oletukselle suoraviivaisesti etenevistä siirtymävaiheista. Samalla merkittävä osa nuorista vähintään käväisee NEET-tilastoissa ikävälillä 18–29, sillä niin sanotusti tyypillinen tai ihanteena pidetty malli, jossa koulutuksesta siirrytään työelämään yhdellä askeleella, ei tosiasiassa ole lainkaan tyypillinen.
Keitä pääkaupunkiseudun NEET-nuoret ovat?
Yksilöt eivät sitoudu yhteen ammattiin ja urapolkuun tai välttämättä edes palkkatyöhön samassa mielessä kuin ennen.
Olipa kyse siitä, ettei sitoutuminen enää ole tärkeää, tai siitä, ettei se välttämättä ole mahdollistakaan, nuoruuden siirtymävaiheen perusmalli on päivittynyt, halusimme tai emme.
Pääkaupunkiseudun työmarkkinoilla on hyvät eväät nuorten syrjäytymisen vähentämiseksi: alueelta löytyy entry-level-työpaikkoja etenkin palvelusektorilla, elinkeinorakenne on monipuolinen, julkinen liikenne toimii ja etäisyydet ovat lyhyitä.
Alueelle on keskittynyt nuoria, joilla on riskitekijöinä pidettyjä ominaisuuksia, kuten maahanmuuttajatausta ja puuttuva toisen asteen koulutus. Siitä huolimatta pääkaupunkiseutu tarjoaa elinvoimaiset työmarkkinat ja runsaasti mahdollisuuksia.
Tutkijaa siis kiinnostaa, keitä pääkaupunkiseudun NEET-nuoret ovat. Päätöksentekijöiden pitäisi varmaankin miettiä, tarkoittaako NEET-asteen laskeminen tavoitteena syrjäytymisen vähentämistä, vai myös sitä, että pyritään puuttumaan lyhyempiin työn ja koulutuksen ulkopuolella vietettyihin jaksoihin.