Monimuotoisuus nähdään keskeisenä kilpailutekijänä alati muuttuvassa toimintaympäristössä. Suppeimmillaan monimuotoisuudella viitataan ihmisten ikään, sukupuoleen ja etniseen taustaan liittyviin eroavaisuuksiin, kun taas laajemmassa tulkinnassa monimuotoisuus kattaa myös ihmisten erilaiset arvot ja arvostukset, maailmankuvat ja identiteetit. Ajatuksena on, että menestyvissä organisaatioissa on erilaisia ihmisiä, monenlaista ajattelua ja täydentävää osaamista. Monimuotoisuus auttaa sekä mahdollisuuksien tunnistamisessa että uhkien ennakoimisessa
Tulevaisuudessa pärjäävät organisaatiot, jotka ymmärtävät riittävässä määrin toimintaympäristönsä kompleksisuutta, kykenevät toimimaan adaptiivisesti ja toteuttamaan strategioitaan myös käytännössä. Kuulostaa helpolta selviämiskaavalta, mutta pirullisuus piilee paitsi ongelmien viheliäisyydessä myös yksityiskohdissa. Voisiko kompleksisuusajattelu auttaa menestysreseptin hahmottamisessa?
Kompleksisuusajattelulla tarkoitetaan lähestymistapaa, jossa ollaan kiinnostuneita toimijoiden, tapahtumien ja ilmiöiden välisissä vuorovaikutussuhteissa kehkeytyvästä kehityksestä. Siitä on muodostunut kuluneen parinkymmenen vuoden aikana suosittu kehikko, jonka avulla on pyritty ymmärtämään muun muassa luonnon ekosysteemien käyttäytymistä, parviälyä, kansantalouksien kehittymistä, ihmisen biologiassa geenien ja solujen toimintaa, uusien teknologioiden leviämistä, sosiaalisessa mediassa syntyviä kohuja, terroristiverkostoja sekä innovaatioiden syntymistä ja organisatoristen muutosprosessien läpivientiä.
Kompleksisuusajattelu tarjoaa hyödyllisen ’linssin’ myös Pohjolan parhaita työmarkkinoita edistävän AMI-säätiön strategian tarkasteluun. Avataanpa ajattelua hieman.
Suppean määritelmän mukaan strategialla tarkoitetaan suunnitelmaa, jolla organisaatio tai muu taho pyrkii saavuttamaan toiminta-ajatukseen perustuvan ja visiosta kumpuavan päämäärän. Perinteinen suunnitelmaa painottava lähestymistapa on viime aikoina korvautumassa tulkinnalla, jossa strategiaa tarkastellaan ennen kaikkea toimintana. Tärkeää ei tällöin ole vain se, mitä organisaatio sanoo vaan ennen kaikkea mitä se tekee ja miten se pyrkii tavoitteisiinsa.
Ami-säätiön toiminta perustuu kolmelle arvolle, jotka ovat ymmärrys, yhteistyö ja rohkeus. Ymmärrystä säätiö kutsuu läpileikkaavaksi arvoksi, joka näkyy sekä yhteistyössä että säätiön rohkeudessamme edistää muutosta. Arvoista ymmärrys viittaa strategiseen ajatteluun, yhteistyö tekemisen tapaan ja rohkeus tavoitteeseen. Kaikista kolmesta arvosta voidaan löytää luonteva yhteys kompleksisuusajatteluun.
Ymmärryksen osalta keskeistä on se, millaiseksi säätiö mieltää toimintaympäristönsä. Toisin sanoen näkeekö se Pohjolan parhaiden työmarkkinoiden syntyprosessin lineaarisena syy–seurausketjuna vai emergenttinä kehityksenä, jossa kokonaisuus on lopulta enemmän kuin osiensa summa. Säätiön strategiaan sisältyvä palvelulupaus tarttua muutostarpeisiin viittaa selkeästi jälkimmäiseen tulkintaan. Tulkintaa tukee myös se, että säätiö perustaa toimintaansa ilmiölähtöisyyteen. Ilmiölähtöisyyden hyväksyminen merkitsee kompleksisuuden lisääntymisen ja yleistettävyyden vähenemisen hyväksymistä.
Säätiö on sitoutunut yhteistyöhön ja ekosysteemimäiseen kehittämiseen. Yksin tekemisen sijaan säätiö tunnistaa kohtalonyhteytensä työmarkkinatoimijoihin ja oppilaitoksiin. Ekosysteemikäsitteen ajattelua stimuloiva merkitys voidaan tiivistää Trischleriä ym. (2023) mukaillen siihen, että sen avulla on mahdollista suunnata katse samanaikaisesti sekä toimintaan (zoom-in) että toiminnan kontekstiin (zoom-out). Kysymys on kyvystä tarkastella kokonaisuuksia unohtamatta yksityiskohtia. Tämä on tarpeellista yhteistyöhön liittyvien jännitteiden ennakoinnissa ja ennakoimattomien seurausten hahmottamisessa.
Säätiö kertoo toteuttavansa tehtäväänsä rohkeasti. Rohkeus kulminoituu ennen kaikkea innovatiivisten kokeilujen toteuttamiseen. Kompleksisuusajattelu ja kokeilukulttuuri tukevat toisiaan, sillä ne molemmat tarjoavat työkaluja ja näkökulmia jatkuvassa muutoksessa olevien dynaamisten ympäristöjen käsittelemiseen ja hallintaan. Kokeilujen kautta aikaansaatavat muutokset voivat olla joko sarja pieniä parannuksia, joiden kautta pyritään siirtymään kohti tavoiteltua tilaa (transitio) tai vanhojen paradigmojen haastamista ja uusien kehityskulkujen synnyttämistä (transformaatio).
Pyörää ei kuitenkaan tarvitse keksiä uudelleen, sillä jo 1950-luvulla Ashbyn riittävän monimuotoisuuden lakina tunnettu teesi kuuluu siten, että jatkuvasti muuttuvassa ja kompleksisessa toimintaympäristössä selviävät vain sellaiset organisaatiot, jotka ovat vähintään yhtä monimuotoisia tai mielellään monimuotoisempia kuin ympäristö, jossa ne toimivat. Kuinka kompleksinen on AMI-säätiön toimintaympäristö ja kuinka monimuotoinen on AMI-säätiö itse? Tämä yhtälö ratkaisee AMI-säätiön tulevaisuuden.