Suomen tuntemattomat ihmisoikeuspuolustajat #RohkeusMuutokseen
Luvut ovat hälyttäviä: vuoteen 2040 mennessä Suomessa on 100 000 työikäistä vähemmän, mutta samalla 300 000 eläkeläistä nykyistä enemmän. Tämä näkyy jo monilla aloilla. Syitä on monia.
Ensinnäkään emme ole houkuttelevin maa työntekijöille. Toisekseen kansainvälisestä rekrytoinnista on paljon ennakkoluuloja, ja sitä pidetään liian vaikeana. Monissa pk-sektorin yrityksissä ei ole vielä tehty ensimmäistäkään kansainvälistä rekrytointia. Yrityksissä on kuitenkin tapahduttava muutoksia. Meidän pitäisi keskittyä opiskelijoihin, jotka jo osaavat kieltä ja ovat jossain määrin integroituneet yhteiskuntaamme.
Silti käytännön kysymykset koetaan vielä liian haasteellisena, kuten millä kielellä kahvipöytäkeskustelut jatkossa käydään.
”Tutkimusten mukaan 70 % täällä opiskelleista haluaisi jäädä Suomeen töihin.”
Julkisella puolella tilanne on jo nyt vakava. Henkilöstöpulaa on varhaiskasvatuksessa, koulutuksessa, kaavoittamisessa ja terveydenhuollossa. Yhteiskunnan peruspalvelut vaikuttavat moniin asioihin; esimerkiksi varhaiskasvatus on vanhempien työssäkäynnin kannalta erittäin tärkeää. Yksityisellä sektorilla on enemmän houkuttelevuustekijöitä käytettävissä, ja digitalisaatio voi paikata tilannetta, mutta ei kaikilta osin.
Ravintola-alalla on puhuttu käytettävästä kielestä, sillä monet työntekijät eivät ole suomenkielisiä. Kehitys etenee harppauksin; tulevaisuudessa meillä on käytössämme niin hyvät tulkkaustyökalut, että jokainen voi puhua omaa kieltään.
”Tärkeintä on muuttaa toimintatapoja niin, että yrityksissä ollaan valmiita ottamaan palvelukseen vieraskielisiä.”
Yritysten on muutettava asennoitumistaan kielivaatimuksiin. Joissain työpaikoissa on alettu ymmärtää, ettei riittävää määrää osaajia löydy kantaväestöstä. Nämä yritykset ovat muuttaneet kulttuuriaan ja panostaneet siihen, että myös kansainväliset osaajat viihtyvät töissä. Pääkaupunkiseudulla työvoimapula on suurinta, mutta täällä on myös eniten kansainvälistä työvoimaa. Monessa muussakin asiassa olemme etulinjassa. Muutos tapahtuu nimenomaan täällä.
Tärkeintä yrityksissä on muuttaa toimintatapoja niin, että ne ovat valmiita ottamaan palvelukseensa vieraskielisiä. Se lähtee jo työpaikkailmoituksesta; ilmoituksia tulisi olla myös englanniksi. Pitäisi harkita, onko suomen kieli todella välttämätöntä työnteon kannalta. Samalla on koulutettava henkilöstöä englannin käyttämiseen, kuten olemme tehneet Helsingin seudun kauppakamarilla. Olemme myös juuri palkanneet henkilön, jolla on erilainen kielitausta.
Kaikilla yrityksillä ei ole mahdollisuutta järjestää osaajia muista maista. Silloin katse kannattaa suunnata lähelle. Yritysten pitäisi nähdä potentiaali esimerkiksi Helsingin seudulla opiskelijoissa ja ottaa heitä rohkeammin harjoitteluun ja mentorointiin. Tutkimusten mukaan 70 % täällä opiskelleista haluaisi jäädä Suomeen töihin, mutta vain noin puolet heistä lopulta löytää työpaikan.
Jotkut ajattelevat, että työperäinen maahanmuutto olisi kaukana tulevaisuudessa, mutta se on jo kasvanut huomattavasti ja kasvaa edelleen. Ihmiset eivät tiedä maahanmuuton lukuja yleisesti.
Maahanmuuton lähtömaiden mielikuvat eivät myöskään vastaa todellisuutta. Viime vuonna puolet maahanmuuttajista tuli Aasiasta ja puolet Euroopasta. Muun muassa Filippiineiltä, Intiasta, Pakistanista, Bangladeshista, Ukrainaista ja EU-maista tulee osaajia.
”Kun meillä on paremmat tiedot eri asioista, voimme tehdä päätöksiä tosiasioihin perustuen.”
Kaikki yritykset, joissa jo työskentelee maahanmuuttajia, sanovat, että rekrytointi ei ollutkaan niin vaikeaa. Tässä tilanteessa tieto lisää onnea. Kun ymmärretään, mistä ihmiset tulevat, millaista osaamista tarvitaan ja mitä sillä osaamisella tarkoitetaan, näemme kokonaiskuvan uudessa valossa.
”Osaajat” ovat meidän näkökulmastamme ihmisiä, joilla on relevanttia osaamista ja halua tehdä työtä. Usein heillä on ammatillinen koulutus. Tarvitsemme myös korkeasti koulutettuja ihmisiä. Tietoa tarvitsemme enemmän työttömistä, kuten siitä, kuinka moni voisi uudelleenkoulutuksen ja muun ohjauksen avulla palata työelämään. Jokainen ansaitsee räätälöityjä palveluita. On tärkeää, että työvoimaviranomaisten, yritysten, työttömien ja oppilaitosten väliset yhteydet toimivat hyvin ja ennakointitieto kulkee.
Kun meillä on paremmat tiedot eri asioista, voimme tehdä päätöksiä tosiasioihin perustuen. Nyt päätökset tehdään usein tunteen ja tuntuman pohjalta. Totuudet muuttuvat ja tilanteet kehittyvät jatkuvasti, joten tarvitsemme jatkuvasti ajantasaista tietoa.