Etusivu AjankohtaistaPohjoismaiset mallit täsmätyökykyisten tukena
— Suunnanetsijä-blogi

Pohjoismaiset mallit täsmätyökykyisten tukena

Henry Saarinen
Kuva luotu Adobe Firefly tekoälysovelluksella.

Pohjoismaissa on kehitetty erilaisia malleja, joilla tuetaan täsmätyökykyisten henkilöiden osallistumista työelämään. Vaikka maiden välillä on eroja, yhteistä on pyrkimys löytää joustavia ratkaisuja, jotka hyödyttävät sekä yksilöä että yhteiskuntaa. Tutustutaan Norjan, Tanskan ja Ruotsin eräisiin käytäntöihin. Täsmä -ja osatyökykyisyyden määritelmissä on Pohjoismaiden välillä eroja. Määrittelyn hankaluuksista enemmän marraskuussa 2024 julkaistussa blogissamme.

Norja – IA-sopimus

Norjan keskeinen väline täsmätyökykyisten tukemisessa on ollut Inkluderende Arbeidsliv (IA) -sopimus, joka solmittiin ensimmäisen kerran jo vuonna 2001. Sopimuksen allekirjoittajina ovat Norjan hallitus sekä keskeiset työmarkkinaosapuolet, kuten työnantaja- ja työntekijäjärjestöt. Sopimuksen alkuperäiset päätavoitteet ovat:

  • Sairauspoissaolojen vähentäminen.
  • Osatyökykyisten työllisyyden lisääminen.
  • Ikääntyvien työntekijöiden työuran pidentäminen

Vaikka IA-sopimus on kunnianhimoinen, tulokset ovat olleet vaihtelevia. Kaikista positiivisimmat vaikutukset ovat näkyneet ikääntyvien työurien pidentymisessä. Sen sijaan osatyökykyisten työllisyysasteessa ei ole tapahtunut merkittävää parannusta. Myöskään täsmätyökykyisten nuorten tilanteeseen ei sopimuksen kautta saavutettu haluttua muutosta. Osittain tästä syystä Norjassa käynnistettiin Inkluderingsdugnaden -ohjelma, johon sisältyy myös ​IPS UNG -ohjelma. Ohjelman kohderyhmänä ovat alle 30-vuotiaat nuoret, joilla on keskivaikeita tai vakavia mielenterveysongelmia ja/tai päihdeongelmia, mukaan lukien ne, joilla on alentunut työ- tai toimintakyky. Tavoitteena on, että yhä useampi näistä nuorista suorittaa koulutuksen tai oppisopimuskoulutuksen ja siirtyy palkkatyöhön

Mielenkiintoisesti IA-sopimus on kuitenkin parantanut työpaikkojen mukautuksia. Vuoteen 2017 mennessä jo 53 prosenttia täsmätyökykyisistä työntekijöistä kertoi, että heidän työtehtävänsä oli mukautettu vastaamaan heidän toimintakykyään. Tämä on noin 10 prosenttiyksikköä enemmän kuin aiemmin.

Asenneilmapiiri on myös kehittynyt positiiviseen suuntaan. Jopa 60 prosenttia työnantajista myöntää, että täsmätyökykyisten palkkaamatta jättäminen hukkaa potentiaalia. Harmillisesti tämä ei kuitenkaan ole johtanut riittäviin käytännön toimiin, sillä vain 17 prosenttia työnantajista on asettanut konkreettisia tavoitteita osatyökykyisten palkkaamiseksi.

Norja ei ole jäänyt lepäämään laakereillaan, vaan on juuri uudistanut IA-sopimuksensa. Uusi sopimus vuosille 2025-2028 sisältää konkreettisempia tavoitteita ja toimenpiteitä aiempien kokemusten pohjalta.

Tuore sopimus tähtää sairauspoissaolojen vähentämiseen 10 prosentilla vuoden 2024 tasosta vuoteen 2028 mennessä. täsmätyökykyisten kohdalla tavoite on kunnianhimoinen: työllisyysasteen nostaminen 5 prosenttiyksiköllä vuoteen 2028 mennessä, mikä merkitsisi historiallisesti merkittävää edistysaskelta.

Erityisen kiinnostavaa uudessa sopimuksessa on työterveyspalveluiden vahvempi rooli ja selkeämpi painotus työnantajien velvollisuuteen mukauttaa työolosuhteita. Lisäksi sopimuksessa korostetaan aiempaa enemmän seurantaa ja raportointia, kenties aiemmista sopimuksista on opittu, että pelkkä sopiminen ei riitä, vaan tuloksia on seurattava systemaattisesti.

Tanska – Fleksjob avaa ovia työelämään

Tanskan fleksjob-järjestelmä on kerännyt kansainvälistä kiitosta innovatiivisena lähestymistapana täsmätyökykyisten työllistämiseen. Järjestelmä perustuu yksinkertaiseen, mutta nerokkaaseen ajatukseen: työtehtävät ja -ajat voidaan räätälöidä vastaamaan henkilön jäljellä olevaa työkykyä.

Fleksjob-mallissa työnantaja maksaa palkkaa vain työntekijän todellisesta työpanoksesta, ja valtio täydentää tuloja erityisellä tuella. Näin täsmätyökykyinen henkilö saa kohtuullisen toimeentulon, ja työnantajan riski pienenee merkittävästi.

Järjestelmä on osoittautunut toimivaksi, koska se tarjoaa pysyvän ratkaisun henkilöille, joiden työkyky on alentunut. Toisin kuin monet väliaikaiset tukiohjelmat, fleksjob antaa mahdollisuuden pitkäjänteiseen työskentelyyn omien voimavarojen mukaan.

Fleksjob-malli edustaa ajattelutapaa, jossa keskitytään ihmisen jäljellä olevaan työkykyyn työkyvyttömyyden sijaan. Tämä positiivinen lähestymistapa on auttanut monia pysymään työmarkkinoilla, mikä on parantanut heidän elämänlaatuaan ja vähentänyt sosiaaliturvamenojen tarvetta. Myös meillä Suomessa lähestymistapaa pitäisi viedä enemmän voimavarojen korostamisen suuntaan, pois rajoitteista.

Ennen fleksjobin myöntämistä kunnan on varmistettava, että kaikki muut työllistymismahdollisuudet, kuten työolosuhteiden mukautukset tai uudelleensijoittaminen, on tutkittu. Fleksjob tulee kyseeseen vasta, kun nämä keinot eivät ole riittäviä. Järjestelmä on tarkoitettu henkilöille, joiden työkyky on merkittävästi ja pysyvästi heikentynyt sairauden tai vamman vuoksi, mutta jotka eivät ole oikeutettuja täyteen työkyvyttömyyseläkkeeseen. Fleksjob on mahdollista myös itsenäisille ammatinharjoittajille. Tällöin kunta arvioi, miten työ voidaan mukauttaa ja millaista tukea yrittäjä tarvitsee toimintansa jatkamiseksi.

Ruotsi – Samhallin erityisasema ja monipuoliset tukimuodot

Ruotsissa täsmätyökykyisten työllistymisen tukemiseen on kehitetty monipuolinen välineistö. Arbetsförmedlingen (Ruotsin työvoimaviranomainen) tarjoaa räätälöityjä palveluita, kuten työhönvalmennusta ja koulutusta, jotka auttavat täsmätyökykyisiä henkilöitä löytämään paikkansa työmarkkinoilla.

Erityistä huomiota ansaitsee lönebidrag-palkkatuki, joka korvaa työnantajalle osan palkkakustannuksista. Tukitaso määräytyy työntekijän työkyvyn aleneman mukaan, ja se voi kattaa jopa 80 prosenttia palkasta. Tämä madaltaa merkittävästi kynnystä palkata täsmätyökykyinen henkilö.

Ruotsin erityispiirre on Samhall, valtion omistama yritys, joka on erikoistunut täsmätyökykyisten työllistämiseen. Samhall toimii kaupallisilla periaatteilla, mutta sen päätavoite on tarjota työtä henkilöille, joiden on vaikea työllistyä tavanomaisilla työmarkkinoilla. Suomalainen vastine Samhallille oli Työkanava Oy, joka tosin lakkautettiin jo ennen kuin toiminta edes kunnolla käynnistyi.

Samhall-malli on kerännyt kansainvälistä huomiota, koska se yhdistää työllistämisen, työvalmennuksen ja koulutuksen. Samhall tarjoaa työntekijöilleen myös mahdollisuuden kehittää taitojaan ja siirtyä myöhemmin avoimille työmarkkinoille. Tämä tekee mallista erityisen tehokkaan ponnahduslaudan niille, jotka tarvitsevat tavallista enemmän tukea työelämään kiinnittymisessä.

On kuitenkin myös todettava, että Ruotsin Samhall on saanut myös kritiikkiä. Kriittisten arvioiden mukaan Samhallin liiketoiminnalliset tavoitteet ovat alkaneet ohittaa sen alkuperäisen sosiaalisen tehtävän. On myös esitetty huolta siitä, että Samhall ei aina ota huomioon työntekijöidensä toimintarajoitteita, mikä johtaa liian vaativiin työtehtäviin ja heikentää työntekijöiden hyvinvointia. Tämä on johtanut vaatimuksiin yrityksen toiminnan uudelleenarvioinnista ja jopa lakkauttamisesta.

Lopuksi

Kaikkien maiden kokemuksista voidaan oppia, että täsmätyökykyisten työllisyyden parantaminen vaatii pitkäjänteisyyttä, räätälöityjä ratkaisuja ja aitoa halua nähdä ihmisten potentiaali rajoitteiden sijaan. Pohjoismaiset mallit osoittavat, että työelämän inkluusio ei ole vain sosiaalinen kysymys, vaan myös taloudellisesti järkevää politiikkaa, jossa kaikki voittavat, kun täsmätyökykyisten potentiaali saadaan käyttöön.

Mielenkiintoista olisi nähdä tutkimus, joka arvioisi Pohjoismaissa käytössä olevien mallien soveltuvuutta Suomen palvelujärjestelmään. Tai tehtäisiin vertailua suomalaisten ja muiden pohjoismaisten tukimallien välillä. Olisi erityisen hyödyllistä analysoida, mitkä hyväksi havaitut käytännöt voisivat toimia Suomessa ja millaisia rakenteellisia tai lainsäädännöllisiä muutoksia niiden käyttöönotto vaatisi. Tällainen tutkimus auttaisi tunnistamaan konkreettisia ratkaisuja täsmätyökykyisten työllisyyden parantamiseen suomalaisessa kontekstissa sekä vertailemaan, miten eri maiden järjestelmät toimivat suhteessa toisiinsa.

Onko sinulla suunnitteilla hanke tai tutkimus, joka edistää täsmätyökykyisten työllistymistä? Tutustu Ami-säätiön hanke- ja tutkimusrahoitukseen ja ota yhteyttä!

Lähteet:

Olemme kiinnostuneita rahoittamaan kehittämishankkeita ja tutkimuksia, jotka kohdistuvat Ami-säätiön ohjelmatyön painopistealueille (ami.fi/avustukset).