Suunnanetsijä on blogisarja, jossa tehdään matkaa Pohjoismaiden parhaiden työmarkkinoiden löytämiseksi ja kriteeristön määrittelemiseksi.
MAALISKUUN TEEMA: IKÄSYRJINTÄ
Yli 55-vuotiaiden työllistymishaaste on yksi merkittävimmistä ongelmista Suomen työmarkkinoilla. Ikäsyrjintä on helposti itseään toteuttava ennustus. Miksi esimerkiksi uudelleen työllistyminen on 55 vuotta täyttäneille nuoria ikäluokkia vaikeampaa?
Tammikuun alussa Eläketurvakeskus kertoi mielenkiintoisista tutkimustuloksista, joiden mukaan rekrytointivaikeuksia kokevat työnantajat eivät ole muita työantajia enempää kiinnostuneita palkkaamaan yli 55-vuotiaita.
Työterveyslaitoksen mukaan kielteiset ikäasenteet vaikuttavat yli 55-vuotiaiden työuraan. Kelan mukaan uudelleen työllistymisen mahdollisuudet ovat heikommat mitä ikääntyneempi työtön työnhakija on.
Tilastojen valossa näyttää siltä, että yli 55-vuotiaiden työttömyysaste on Suomessa pitkään ollut korkeampi verrattuna muiden ikäluokkien työttömyysasteeseen (Kuva 1). Tilastokeskus esimerkiksi osoittaa, että yli 55-vuotiaat eivät joudu nuorempia ikäluokkia useammin työttömäksi, mutta uudelleen työllistyminen on heille vaikeampaa.
Ikäsyrjintä koskee myös nuoria
Onko yli 55-vuotiaiden työllistymishaaste merkittävimpiä Suomen työmarkkinoiden ongelmakohtia?
Me Ami-säätiössä haluamme pääkaupunkiseudulle Pohjoismaiden parhaat työmarkkinat ja haluamme siksi nostaa esille ikäryhmän korkean työttömyysasteen ja siihen vaikuttavat tekijät. Aiheesta on tärkeää keskustella ja tuottaa lisätutkimusta.
Työmarkkinoiden monimuotoisuus on yksi Ami-säätiön ohjelmatoiminnan painopistealueista. Kenenkään ei tulisi kokea syrjintää työtehtävissä tai työnhaussa ikänsä vuoksi. Ikädiversiteetti lisää tutkitusti työelämän monimuotoisuutta.
Varttuneempien työnhakijoiden työllistymisongelmiin on tärkeää puuttua myös siksi, että kestävyysvaje haastaa Suomen julkista taloutta ja asettaa yhtäältä painetta pidentää ihmisten työuraa samaan aikaan, kun työllistyminen on hankalaa juuri ennen eläkeikää.
Tässä kirjoituksessa viitataan ikäluokkaan 55–64 tilastollisesta syystä. Työllistymisen haasteet kuitenkin koskevat laajemminkin yli 50-vuotiaita työnhakijoita.
Ikäsyrjintä ei koske ainoastaan pitkän työuran tehneitä, vaan myös nuoria työntekijöitä, joilla on vaikeuksia kiinnittyä työmarkkinoille uran alkuvaiheessa. Nuorten työllistymisen haasteita pohdittiin tammikuun blogissamme.
Työnhakijalle ikäsyrjintä voi olla näkymätöntä
Työantajilla saattaa olla virheellisiä oletuksia ikääntyneiden työnhakijoiden terveydentilasta, osaamisesta ja motivaatiosta. Tyypillistä on myös kuvitella konkarityöntekijöiden sairastavan enemmän tai kärsivän motivaation puutteesta viimeisinä työvuosinaan ennen vanhuuseläkeikää.
Teimme sosiaalisen kokeilun ennen blogitekstin kirjoittamista ja tiedustelimme, mitä termiä ikäryhmästä 55+ tulisi käyttää. Reilu kolmannes vastaajista äänesti konkarityöntekijää, joten käytämme tätä termiä. Muut vaihtoehdot olisivat olleet: varttuneet, pitkän linjan työntekijät ja ikääntyneet.
Käy vastaamassa Henry Saarisen kyselyyn LinkedInissä.
Virheelliset mielikuvat ohjaavat rekrytointia. Ikäsyrjintä saattaa lähteä liikkeelle jo työpaikkailmoituksessa, josta on tulkittavissa, että tehtävään haetaan nuorehkoa henkilöä, jolloin varttunut ei koe paikkaa omakseen.
Työnantaja vastaavasti saattaa karsia haastatteluun kutsuttavien joukosta tiettyjen ikäryhmien edustajat.
Työmarkkinoiden ikäsyrjinnästä tulee helposti itseään toteuttava ennustus. Ikäsyrjintä luo myös työnhakijoille mielikuvia työmarkkinoista, joilla varttuneemmat työnhakijat eivät työllisty.
Esimerkiksi Työterveyslaitoksen mukaan varttuneemmat työntekijät kokevat nuorempiin verrattuna enemmän työn imua ja itsenäisyyttä sekä vähemmän työn yksitoikkoisuutta. Eräs selittävä tekijä saattaa olla myös nuorempien esihenkilöiden suhtautuminen itseään vanhempiin työntekijöihin tai erityisesti heidän rekrytoimiseensa.
Meitä Ami-säätiössä kiinnostaa suuresti tutkimus, jossa selvitetään syitä yli 55-vuotiaiden työllistymisen haasteisiin liittyen sekä hankkeet, joilla heidän työllistymistänsä voitaisiin edistää. Olemme myös kiinnostuneita uutta ajattelua avaavista näkökulmista.
Ikäsyrjintää kokevat eniten 55–64-vuotiaat
55–64-vuotiaiden työttömyysaste on Suomessa ollut jo pitkään nuorempia ikäryhmiä korkeampi. Vuosien 2008–2009 finanssikriisin jälkeen myös koko työikäisen väestön työttömyysaste nousi muita Pohjoismaita korkeammalle.
Suomen kehnon kehityksen takia 55–64-vuotiaiden työttömyysasteen absoluuttinen vertailu pohjoismaisten pääkaupunkialueiden välillä ei ole kovinkaan hedelmällistä eikä anna kokonaiskuvaa tilanteesta.
Lisäksi on huomioitava kansallisten rekisterien ja tilastojen eroavaisuudet. Työtön voidaan eri rekistereissä maan mukaan määritellä eri tavoin. Maan sisällä eri tilastot tuottavat myös varsin erilaisia lukuja työttömyydestä. Esimerkiksi Suomessa työvoimatutkimus, työnvälitystilasto ja työssäkäyntitilastot antavat toisistaan poikkeavat luvut työttömyysasteista.
Työvoimatutkimus on otosperusteinen tutkimus, jossa työttömäksi luokittelu on varsin tiukka. Kuitenkin kansainvälisesti työvoimatutkimuksen tuloksia pidetään vertailukelpoisina, sillä muissa EU-maissa toteutetaan vastaavia LFS (Labour Force Survey) -tutkimuksia.
Eri ikäryhmien työttömyysasteiden eroja voi kuitenkin tutkia myös eri maiden rekisterien kautta, kun tarkoituksena on selvittää 55–64-vuotiaiden työllisyysasteen suhdetta nuorempien ikäryhmien työttömyysasteeseen.
Vertailemalla Suomen, Ruotsin ja Tanskan LFS:n maakohtaisia työttömyysasteita esimerkiksi ikäryhmissä 35–44 ja 55–64 huomaamme, että Suomessa yli 55-vuotaiden työttömyysaste on selkeästi koholla (Kuva 2). Tanskassa ja Ruotsissa näiden kahden ikäryhmän välinen työttömyysasteen ero ei ole lainkaan yhtä suuri. Tanskassa eroa ei LFS:n tulosten perusteella näytä ikäryhmien välillä olevan laisinkaan.
Tarkempi katsaus Pohjolan pääkaupunkiseutujen tietoihin
Olemme verranneet Suomen, Ruotsin, Norjan, Tanskan ja Viron pääkaupunkialueiden työttömyysasteita ikäryhmässä 55–64. Tiedot on saatu maiden viranomaisilta ja tietoihin liittyvää konsultaatiota tilastoviranomaisen tutkijoilta.
Ymmärryksemme mukaan vastaavanlaista tietoa pääkaupunkiseutujen vertailusta ei ole Suomessa kerätty. Meitä kiinnostaa kuulla vastaavista kokeiluista.
Oslo-Vikenin alueen tilastojen saaminen osoittautui oletettua hankalammaksi. Saimme konsultaatiota Norjan työ- ja hyvinvointihallinnon (NAV) tutkijoilta.
Ruotsin työvoimaviranomaiselta, TE-toimistoon vertautuvalta Arbetsförmedlingeniltä saadut tiedot poikkeavat hieman Ruotsin tilastoviranomaisen SCB:n toimittamista tiedoista. Ne eroavat Arbetsförmedlingenin tiedoista samalla tapaa kuin Suomessa eri tilastot poikkeavat työttömyysasteessa.
Suomen pääkaupunkiseutu
Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston lukujen perusteella Suomen pääkaupunkiseudun työttömyysaste ikäryhmässä 18–64 on vaihdellut 9–13 % välillä vuosina 2017–2022.
Samaisen tilaston mukaan työttömyysaste ikäryhmässä 55–64 on vaihdellut vuosina 2017–2022 12–16 % välillä. Toisin sanoen ryhmän työttömyysaste on pysytellyt 3 prosenttiyksikköä korkeammalla verrattuna 18–64-vuotiaiden ryhmään (työssäkäyntitilaston lukujen perusteella).
Vastaava tilanne ilmenee valtakunnallisesti työvoimatutkimuksen luvuista, jotka on visualisoitu blogin alussa (Kuva 1.). Samansuuntaisia lukuja voidaan todeta Työ- ja elinkeinoministeriön työnvälitystilaston tietojen perusteella. Niiden mukaan 55–64-vuotiaiden työttömyysaste Suomessa on 3–4 prosenttiyksikköä suurempi kuin ikäluokassa 20–64.
Ruotsin pääkaupunkialue
Ruotsissa 16–64-vuotiaiden työttömyysaste on vuosina 2017–2023 pysytellyt 6,5 % tuntumassa. Vastaavasti 55–64-vuotiaiden työttömyysaste on ollut 7,5 % tuntumassa eli vain yhden prosenttiyksikön korkeampi 16–64-vuotiaisiin verrattuna.
SCB:n rekisteritiedoissa työttömyysasteet ikäluokissa 20–64 ja 55–64 ovat 1–2 prosenttiyksikköä pienemmät verrattuna Arbetsförmedlingenin tietoihin. SCB:n rekisteritiedot osoittavat ikäryhmien välisen työttömyysasteiden eron olleen viimeisen viiden vuoden aikana noin yhden prosenttiyksikön luokkaa, ikäryhmän 55–64 työttömyysasteen ollessa tuon prosenttiyksikön suurempi (Kuva 3).
Voi siis todeta, että Tukholman läänissä 55–64-vuotiaiden työttömyysaste on samalla tasolla koko työikäisen väestön työttömyysasteen kanssa, toisin kuin Suomen pääkaupunkiseudulla
Norjan pääkaupunkialue
Oslo-Vikenin tilastotietoa ei ollut saatavilla 55–64-vuotiaiden ikäryhmästä erikseen, mutta sen sijaan saimme tilastot ikäryhmistä 50–59 ja 60–69.
Norjassa on tunnetusti yksi Euroopan alhaisimmista työttömyysasteista.
Työttömyys näyttää hyvin matalalta Oslo-Vikenin alueella myös ikäryhmissä 50–59 ja 60–69, sillä luvut ovat viimeisen seitsemän vuoden aikana pysytelleet noin 2 % tuntumassa.
Norjan tilastoviranomaisen Statistisk sentralbyrån (SSB) mukaan Oslo-Vikenin työikäisen väestön työttömyysaste on viimevuosina ollut noin 3 %, eli suurempi kuin ikäryhmissä 50–59 ja 60–69 NAV:n meille toimittamien tietojen mukaan.
Tanskan pääkaupunkialue
Tanskan tilastoviranomaisen Danmarks Statistikin rekisteripohjaisten tietojen mukaan työttömyysaste Kööpenhaminassa (Region Hovedstaden) on pysytellyt 4 % alla.
Ikäryhmässä 55–59 työttömyysaste on ollut jatkuvasti matalammalla tasolla verrattuna koko työikäisen väestön työttömyysasteeseen.
Yli 60-vuotiaidenkin työttömyysaste on ollut vain noin yhden prosenttiyksikön korkeampi verrattuna koko työikäiseen väestöön.
Maakohtaisen tilastoinnin vuoksi lukujen muodostumisessa saattaa olla eroavaisuuksia, mutta vertailu osoittaa kuitenkin selvän eron Suomen pääkaupunkiseudun ja muiden Pohjoismaiden pääkaupunkialueiden välillä.
Tallinnan alue
Tallinnassa Viron tilastoviranomaisen tietojen perusteella ikäryhmän 55–64 työttömyysaste on pysytellyt käytännössä samoissa lukemissa 20–64 ikäryhmän kanssa.
Huomionarvoista on, että ikäryhmän 55–64 työttömyysaste oli vuosina 2019 ja 2022 laskenut jopa matalammalle tasolle verrattuna ikäryhmään 20–64.
Lähteet ja lukuvinkit
Työterveyslaitoksen tiedote 55-vuotiaiden kohtaamista kielteisistä ikäasenteista
Vantaan kaupungin Kohtaanto +50 -hanke (2023–2025)
Kelan julkaisu Ikääntyneet työttömät takaisin työelämään (2019)
Näin Suunnanetsijä-blogissa käsitellään tietoa
- Viittaamme usein tilastoihin ja niistä laadittuihin kaavioihin, joiden alaviitteissä ja kuvatekstissä tuomme aina esille, käytämmekö vertailutietona neljän kunnan pääkaupunkiseutua vai 14 kunnan Helsingin seutua.
- Jotakin tietoa saattaa löytyä vain valtakunnallisella tasolla, mikä mahdollistaa myös maiden välisen vertailun. Näissä tapauksissa kerromme selvästi, nojaako ajattelumme paikallisiin vai kansallisiin tietoihin.
- Pääkaupunkiseudun neljän kunnan vertailu tuo mukanaan eräänlaisen tilastollisen vääristymän, sillä muissa Pohjoismaissa mukana ovat sisemmät ja ulommat kehyskunnat, joilla on tiettyjä yhteisiä ominaispiirteitä, esimerkiksi tulotasossa ja työllisyydessä. Suomen pääkaupunkiseutua vertailtaessa kehyskunnat jäävät ulkopuolelle ja tämä on tilastoja vertailtaessa hyvä muistaa.
- Merkityksellistä vertailua on mahdollista tehdä vaihtoehtoisten alueiden kesken. On mahdollista, että joidenkin teemojen yhteydessä otamme mukaan Tallinnan, joka on huomattavan tärkeä kumppani Suomen pääkaupunkiseudulle.