Työlliset, työttömät ja työvoiman ulkopuolella olevat
Työikäinen väestö jakautuu työllisiin, työttömiin ja työvoiman ulkopuolella oleviin, joista viimeksi mainittu ryhmä jää usein huomion ulkopuolelle työttömyydestä puhuttaessa. Työvoiman ulkopuolella on monenlaisia ryhmiä, joista osa haluaa aktiivisesti palata työmarkkinoille. Nämä ryhmät muodostavat merkittävän potentiaalisen työvoimareservin, joka voi tukea työmarkkinoiden dynamiikkaa ja lisätä työvoiman tarjontaa. Toisaalta siirtymät työvoiman ulkopuolelle ja takaisin työmarkkinoille korostavat tarvetta ymmärtää näitä siirtymiä ja tukea ihmisiä siinä tilanteessa, jos heillä on mahdollisuus palata työmarkkinoille.
Tilastollista tietoa työvoiman ulkopuolella olevasta väestöstä kokoamme kevään 2025 aikana Tietoa Pohjolan työmarkkinoista -sivustolle.
Suomessa työttömyysaste on vuonna 2024 pysynyt korkealla tasolla, ja odotettavissa on, että työmarkkinoiden parantuminen ja työttömyyden lasku nähdään vasta vuonna 2026 ennusteiden mukaan. Taloustilanteen lopulta kohentuessa, tulemme melko varmasti näkemään eri aloilta uutisointia koskien työvoimapulaa. Samaan aikaan alhainen syntyvyys ja väestön ikääntyminen korostavat tarvetta hyödyntää koko työikäisen väestön osaaminen ja työpanos.
Keskustelu työvoiman ulkopuolisesta väestöstä on kuitenkin kompleksinen. Esimerkiksi keskustelu pelkästään työkyvyttömyyseläkkeistä tuo esiin useita eri näkökulmia, kuten täsmätyökykyisyyden mahdollisuudet, työssä jaksamisen tukemisen, monitasoisen keskustelun sosiaaliturvasta, työelämän joustojen tarpeen sekä erilaiset työvoiman aktivoinnin strategiat.
Moninainen ryhmä
Työvoiman ulkopuolinen väestö on moninainen ryhmä, johon kuuluvat muun muassa työikäiset eläkeläiset, opiskelijat, pienten lasten kotivanhemmat, pitkäaikaistyöttömät aktivointipalveluissa sekä asevelvollisuutta suorittavat. Osa työvoiman ulkopuolisista kuuluu tilastollisesti ryhmään, jonka status on tuntematon. Työvoiman ulkopuolisen väestön kokonaisuudessa omaisuustuloilla elävät muodostavat marginaalisen ryhmän.
Opiskelijat ja asevelvollisuutta suorittavat jätän tämän tarkastelun ulkopuolelle, sillä he ovat luonnollisessa siirtymävaiheessa kohti työelämää ja tulevat todennäköisesti liittymään työvoimaan lähivuosina.
Alle 3-vuotiaiden lasten kotivanhemmat
Kotihoidon tuen käyttäjistä yli 90 % on naisia, ja tukijakso kestää usein pidempään matalasti koulutetuilla sekä heikossa työmarkkina-asemassa olevilla äideillä. Äidin työsuhdetilanne ennen äitiysvapaata näyttää olevan merkittävä tekijä siinä, kuinka pitkään lasta hoidetaan kotona. Äideillä, joilla on voimassa oleva työsuhde äitiysvapaan alkaessa, kotihoidon tukijakso on toteutuneena tai suunniteltuna selkeästi lyhyempi kuin niillä, joilla työsuhdetta ei ole. Työvoiman ulkopuolella olevien vanhempien tilanteeseen ja siirtymiin kotihoidosta työmarkkinoille tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Vanhemmat, joilla on ennen kotihoidon tuen alkamista ollut taustallaan työttömyyttä ja matala koulutustaso, ovat kotihoidon tukijakson aikana jääneet usein työvoimapoliittisten toimenpiteiden ulkopuolelle. Tämä voi johtaa osaamistason laskuun tai siihen, että osaaminen vanhenee. Näin ollen kotihoidon tuen keston ja sen vaikutusten ymmärtäminen on merkittävä asia puhuttaessa työvoiman ulkopuolisen väestön ja työmarkkinoiden dynamiikasta.
Työvoimapoliittisissa aktiivipalveluissa olevat
Kuntouttavaa työtoimintaa järjestetään viime sijaisena aktivointitoimenpiteenä pitkään työttöminä olleille ja muille vaikeasti työllistyville henkilöille. Vaikka toiminnalla on myönteisiä vaikutuksia, kuten toimintakyvyn ylläpito, itsetunnon vahvistuminen ja yleinen aktivoituminen, sen työllisyysvaikutukset ovat osoittautuneet vähäisiksi. Tutkimusten mukaan suurin osa kuntouttavan työtoiminnan asiakkaista siirtyy jakson päätyttyä uuteen työtoimintajaksoon, kun taas siirtymät avoimille työmarkkinoille tai ammatilliseen koulutukseen ovat erittäin harvinaisia. Näin ollen voidaan todeta, että kuntouttavalla työtoiminnalla ei useinkaan saavuteta varsinaisia työllisyystavoitteita.
Jotta aktivointitoimenpiteillä olisi parempia vaikutuksia, olisi tärkeää kehittää selkeitä polkuja, jotka johtavat avoimille työmarkkinoille tai koulutukseen. Tämä edellyttää myös laajempaa keskustelua täsmätyökykyisten asemasta työmarkkinoilla ja heidän potentiaalinsa hyödyntämisestä. Samalla tulisi pyrkiä ehkäisemään työttömyyden pitkittyminen jo varhaisessa vaiheessa, jotta muilla tukitoimilla työttömyys voitaisiin katkaista ennen viimesijaista aktivointia. Työvoimapoliittisten aktiivipalveluiden osallistujien työllisyys- ja koulutuspoluista keskusteltaessa korostuu myös sosiaali- ja terveyspalveluiden yhteistyön merkitys työllisyysalueiden kanssa. Varhaisilla ja kohdennetuilla toimenpiteillä voidaan mahdollistaa mielekkäämmät ja kestävämmät siirtymät työelämään.
Päätoimiset eläkeläiset
Työkyvyttömyyseläkkeellä olevat muodostavat merkittävän osan työvoiman ulkopuolisesta väestöstä. Vuonna 2023 yleisimmät syyt täydelle työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen olivat mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt (35 %) sekä tuki- ja liikuntaelinten sairaudet (26 %). Joka vuosi noin 20 000 suomalaista siirtyy työkyvyttömyyseläkkeelle. Erityisen huolestuttavaa on, että alle 35-vuotiaiden mielenterveysperusteiset työkyvyttömyyseläkkeet ovat kasvaneet 41 prosenttia vuosina 2018–2023.
Tutkimukset osoittavat, että erityisesti alle 50-vuotiailla työkyvyttömyyseläkkeellä olevilla on usein halua palata työelämään. Tämä korostaa tarvetta kehittää ratkaisuja, jotka tukevat työssä jaksamista ja mahdollistavat osittaisen työkyvyn hyödyntämisen. On kuitenkin tärkeää huomioida, että joukossa on myös merkittävä määrä henkilöitä, joilla ei sairauden tai vamman vuoksi ole työkykyä palata työelämään laisinkaan, vaikka halua tähän olisikin.
Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisten vähentämiseksi ja täsmätyökykyisten potentiaalin hyödyntämiseksi on keskeistä edistää työn mukauttamista. Tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi joustavia työaikoja, kevennettyjä tehtäviä tai muita työtä helpottavia ratkaisuja. Lisäksi on tärkeää puuttua syrjintään, joka kohdistuu täsmätyökykyisiin työelämässä, ja luoda kannustimia niin työnantajille kuin työntekijöille. Näin voimme ehkäistä ennenaikaista työkyvyttömyyttä ja tukea työelämäosallisuutta entistä paremmin. Ami-säätiö on erityisen kiinnostunut rahoittamaan tutkimuksia ja hankkeita, jotka edistävät työssäjaksamista sekä tarjoavat tarkempaa tietoa täsmätyökykyisten työmarkkina-asemasta.
Muut tuntemattomat
Työvoiman ulkopuolisista tilastot kertovat merkittävää tietoa, mutta yksi ryhmä erottuu erityisesti: statukseltaan tuntemattomat. Näihin henkilöihin eivät kuulu esimerkiksi eläkeläiset, opiskelijat, aktivointipalveluissa olevat tai pienten lasten kotivanhemmat. Tämä ryhmä on kuitenkin niin suuri, että se herättää kysymyksiä ja korostaa tarvetta tarkemmalle tutkimukselle. Erityistä tarkastelua vaativat työn ja koulutuksen ulkopuolella olevat nuoret, jotka ovat statukseltaan tuntemattomia.
On tärkeää ymmärtää, mistä työvoiman ulkopuolisen väestön tuntemattoman statuksen taustalla olevat mekanismit kumpuavat. Miksi osa työikäisistä päätyy tilanteeseen, jossa heidän asemansa jää määrittelemättömäksi? Näihin kysymyksiin vastaaminen voisi tarjota arvokasta tietoa palvelujärjestelmän kehittämiseen. Samalla se loisi mahdollisuuksia rakentaa uusia polkuja työmarkkinoille ja koulutukseen – ratkaisuja, joilla on merkittävä vaikutus yksilöiden ja yhteiskunnan kannalta.
Vaikutukset
Työvoiman ulkopuolella olevan väestön taloudellinen merkitys on huomattava ja vaikuttaa monin tavoin Suomen talouteen. Työvoiman ulkopuolella olevat ovat pääasiallisia julkisten palveluiden ja sosiaalietuuksien käyttäjiä, mikä lisää julkisen talouden menoja. Työvoiman ulkopuolisen väestön määrän kehityksellä, kuten myös työttömien määrän kehityksellä on suora yhteys taloudelliseen huoltosuhteeseen.
Työkyvyttömyyseläkettä saavien henkilöiden menetetyn työpanoksen arvo eli heidän työkyvyttömyytensä kustannus nousee laskelmien mukaan useisiin miljardeihin euroihin vuosittain.
Työikäinen väestö työvoiman ulkopuolella vaikuttaa merkittävästi työmarkkinoiden dynamiikkaan. Valtaosa työvoiman ulkopuolisesta väestöstä ei ole työvoimapoliittisten toimenpiteiden parissa. Heille tarjottava ohjaus erilaisiin palveluihin, heille suunnattu työnvälitys ja pääsy koulutukseen on rajoitetumpaa verrattuna työttömiin työnhakijoihin. Riskinä onkin, että henkilöllä, jolla on työkykyä jäljellä ja halua palata työhön, menettää osaamistaan ollessaan työvoiman ulkopuolella.
Työmarkkinoiden kannalta työvoiman ulkopuolella on ryhmiä, joissa menetetään potentiaalista työvoimaa. Työvoimapula ei ole tätä kirjoittaessa talvella 2025 kovinkaan relevantti aihe, mutta talouden tilan kohentuessa ennemmin tai myöhemmin aihe tulee nousemaan esille.
Yksilön tasolla pitkään työvoiman ulkopuolella oleminen voi aiheuttaa negatiivisia vaikutuksia. Esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen pienentää palkkatyöhön nähden tulotasoa merkittävästi ja luo köyhyysriskin. Työn ja koulutuksen ulkopuolella oleminen lisää riskiä myös sosiaaliselle syrjäytymiselle. Työvoiman ulkopuolella oleminen pienentää myös kouluttautumismahdollisuuksia, jolla voi puolestaan olla yhteys työllistymiseen henkilön siirtyessä työnhakijaksi. Esimerkiksi työvoimakoulutukset ovat tarkoitettu ensisijaisesti työttömille tai työttömyysuhan alaisille työnhakijoille.
Lähteet:
- Ylikännö Minna, Kalenius Aleksi: Kotona lapsia hoitavien työllisyyden edistäminen. TEM. 2022.
- Sandelin Iris: Kuntouttava työtoiminta asiakkaiden kokemana – Kirjallisuuskatsaus asiakkaiden toiminnalle antamista merkityksistä. THL. 2014.
- Suomen työeläkkeensaajat 2023 tilastojulkistus.
- Tuhannet suomalaiset nuoret ovat eläkkeellä – Siihen on kolme isoa syytä, sanoo asiantuntija. HS 14.8.2024.
- Selvityshenkilö Mika Vuorelan selvitys – Työtä haluaville uusia mahdollisuuksia työhön. TEM. 2008.
- MDI&Owalgroup: Työvoiman ulkopuolisen väestön rakenne ja tarjontapotentiaali. OPH. 2022.
- Eurofound: Uudelleen aktivoiminen: työvoiman ulkopuolella olevien ihmisten työllistymismahdollisuudet.
- Akava Works: Lisää tekijöitä työvoiman ulkopuolelta.
- Lappo Sampo, Riski Ismo: Työkyvyttömyyseläkkeiden kustannus. Kansantaloudellinen aikakauskirja – 119. vsk. – 2/2023.
- VATT: Uusi tutkimus: Lasten kotihoidon tuen vaikutukset ovat negatiivisia.
- Tilastokeskus: Työvoiman ulkopuolelta ja piilotyöttömyydestä töihin ja työnhakuun – neljä hyvää vuotta ennen kriisiä.
Olemme kiinnostuneita rahoittamaan kehittämishankkeita ja tutkimuksia, jotka kohdistuvat Ami-säätiön ohjelmatyön painopistealueille (ami.fi/avustukset).