Etusivu AjankohtaistaVammaisten työllistymisen haasteet
— Suunnanetsijä-blogi

Vammaisten työllistymisen haasteet

Henry Saarinen
Vammaisten työllistymisen haasteet ja ratkaisut pääkaupunkiseudulla
Kuva luotu tekoälyllä (DALL-E)

Pääkaupunkiseudun työllisyysasteen nostaminen edellyttää, että entistä useampi täsmätyökykyinen henkilö pääsee mukaan työelämään. Tässä blogissa tarkastelemme erityisesti vammaisten työmarkkina-asemaa, joka kytkeytyy läheisesti täsmätyökykyisyyteen, mutta ei ole täysin sama asia. On tärkeää huomata, että kaikki vammaiset eivät ole täsmätyökykyisiä, ja työmarkkinoiden saavutettavuuden parantaminen vaatii laajempaa tarkastelua.

YK:n vammaissopimus määrittelee vammaisuuden seuraavasti: vammaisiin henkilöihin kuuluvat ne, joilla on pitkäaikainen ruumiillinen, henkinen, älyllinen tai aisteihin liittyvä vamma, joka vuorovaikutuksessa ympäristön esteiden kanssa voi rajoittaa heidän täysimääräistä ja yhdenvertaista osallistumistaan yhteiskuntaan.

Vammaisten työmarkkina-asema ei ole marginaalinen kysymys, vaan koskettaa laajaa osaa väestöstä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan Suomessa on 511 000 vammaista 15–64-vuotiasta henkilöä, mikä vastaa noin 15 prosenttia ikäryhmästä. Euroopan tilastoviraston (Eurostat) tulo- ja elinolotutkimuksen mukaan 16–64-vuotiaista peräti 29 prosenttia kokee rajoitteita arjessaan terveysongelmien vuoksi. Työmarkkinoiden näkökulmasta tämä tarkoittaa, että merkittävä osa työikäisestä väestöstä kohtaa haasteita työllistymisessä ja työssä pysymisessä

Vammaisten työmarkkina-asema

Euroopan vammaisfoorumin (EDF) huhtikuussa 2023 julkaisema Right to Work -raportti paljastaa merkittäviä esteitä, joita vammaiset henkilöt kohtaavat laadukkaassa työllistymisessä EU:ssa. Raportin mukaan vain 51,3 % työikäisistä vammaisista henkilöistä on palkkatyössä EU:n alueella. Raportin mukaan vammaisten työllisyysaste oli Suomessa 56,9 %, siinä missä Ruotsissa 58,4 % ja Tanskassa 60,1 %.

Työllisyysasteiden ero vammaisten ja vammattomien henkilöiden välillä on merkittävä. Vuonna 2022 Suomessa ero oli 19 prosenttiyksikköä, Ruotsissa 25.7 ja Tanskassa 9.9, joka oli EU:n toiseksi pienin heti Luxemburgin 8.5 jälkeen.

Mikäli tarkastellaan kehitysvammaisten työllisyysastetta, ovat luvut entistä matalampia. Pääkaupunkiseudulla kehitysvammaisten työllisyysaste on ollut 10 % tuntumassa, siinä missä muualla Suomessa se on ollut vain noin 3 %.

Tutkimuksista tiedämme myös, että pitkään työttömänä olleilla diagnosoidut vammat tai pitkäaikaissairaudet ovat myös yleisempiä muihin työttömiin verrattuna. Toisin sanoen terveydelliset haasteet vaikeuttavat työllistymistä merkittävästi.

Näiden lukujen valossa on selvää, että Ami-säätiön tavoitetta Pohjolan parhaista työmarkkinoista Suomen pääkaupunkiseudulla ei voida saavuttaa, ellei työmarkkina-asema parane niiden vammaisten osalta, joilla on terveydentilansa puolesta työkykyä, kunhan työskentelyolosuhteet ovat linjassa työkyvyn kanssa.

Rakenteelliset ongelmat työmarkkinoilla

Työ- ja elinkeinoministeriön vuonna 2020 julkaisema selvitys nostaa esiin useita rakenteellisia esteitä, jotka vaikeuttavat vammaisten työllistymistä. Yksi merkittävimmistä haasteista on työnantajien asenteet ja ennakko-oletukset, jotka voivat nostaa rekrytointikynnystä. Työnantajat saattavat pohtia esimerkiksi sitä, miten vamman laatu vaikuttaa työn suoritukseen ja tehokkuuteen. Myös oletukset vammaisten työntekijöiden sairauspoissaoloista tai heidän riskistään siirtyä työkyvyttömyyseläkkeelle voivat vaikuttaa rekrytointipäätöksiin. Lisäksi työnantajat voivat miettiä, kuinka muut työntekijät ja asiakkaat suhtautuvat vammaisiin kollegoihin, mikä voi osaltaan lisätä epävarmuutta rekrytointitilanteessa.

Tätä havaintoa tukevat myös tutkimukset. Vammaisfoorumin kyselytutkimuksen mukaan 57 prosenttia vastaajista on kokenut syrjintää työnhaussa. Yhdenvertaisuusvaltuutetun selvitys puolestaan osoittaa, että peräti 67 prosenttia vammaisista työnhakijoista on kohdannut syrjintää rekrytointiprosessin aikana.

Käytännön syrjintää osoittavat esimerkiksi tutkimukset, joissa on havaittu, että pyörätuolia käyttävät työnhakijat saavat jopa puolet vähemmän työtarjouksia kuin samat hakijat ilman vammaan viittaavaa mainintaa.

Tutkimusten mukaan ennakko-oletukset eivät käy toteen, sillä yrityksissä, joihin on palkattu vammaisia henkilöitä, ovat kokemukset olleet erittäin positiivisia. Tutkimukset osoittavat merkittäviä etuja yrityksille, muun muassa: parantunut tuottavuus ja kannattavuus, pienempi vaihtuvuus ja parempi työntekijöiden pysyvyys, luotettavuuden ja täsmällisyyden lisääntyminen, vahvempi lojaliteetti sekä yrityksen positiivinen imago​. Monet tutkimukset ovat myös havainneet, että aikaisempi myönteinen kokemus vammaisesta työntekijästä lisää työnantajan halukkuutta rekrytoida vammaisia myös tulevaisuudessa.

Työ- ja elinkeinoministeriön selvitys nostaa esiin myös työllisyyspalveluiden haasteet. Kyselytutkimusten mukaan vammaiset henkilöt kokevat, että palveluissa ei aina ole riittävästi asiantuntemusta vammaisuuteen liittyvistä erityiskysymyksistä. Valtaosa vastaajista onkin ilmaissut tyytymättömyytensä työllisyyspalveluiden tarjoamaan tukeen.

Aktiivinen työvoimapolitiikka keskittyy ensisijaisesti työttömiin työnhakijoihin, eli niihin, jotka saavat työttömyysetuutta. Sen sijaan osa vammaisista on työkyvyttömyyseläkkeellä, minkä vuoksi he jäävät usein työllistymistä tukevien palveluiden ulkopuolelle. Tämä tarkoittaa, että heille ei kohdenneta samalla tavalla työllistymistä tukevia palveluita, eikä heidän työnhakuunsa tarjota samanlaista tukea kuin työttömille työnhakijoille. Kyselytutkimukset vahvistavat tätä havaintoa: monet vastaajat kertoivat kokeneensa, tai heille oli suoraan sanottu, etteivät he voi ilmoittautua työllisyyspalveluiden asiakkaiksi, koska he saavat työkyvyttömyyseläkettä. Voidaankin pohtia, kuinka paljon työvoiman ulkopuolella on hyödyntämätöntä potentiaalia henkilöissä, joilla on halua ja työkykyä osallistua työelämään, jos olosuhteet olisivat oikeat ja syrjiviä rakenteita ei yhteiskunnassa olisi?

Ableismi 

Työelämäkuvaston yksipuolisuus on merkittävä ongelma. Vaikka sukupuolten välinen tasapuolisuus ja eri kulttuuritaustojen edustus ovat saaneet yhä enemmän näkyvyyttä, vammaisuus on edelleen lähes näkymätön osa työelämän visuaalista esitystä. Organisaatioiden mainosmateriaalit, verkkosivut ja sosiaalisen median sisältö rakentuvat lähes poikkeuksetta kuvastosta, jossa esiintyvät vain vammattomat ihmiset. Tämä näkymättömyys vahvistaa osaltaan syrjiviä rakenteita ja voi heikentää vammaisten työnhakijoiden uskoa omiin mahdollisuuksiinsa työmarkkinoilla.

Vammaisten heikon työmarkkina-aseman taustalla on laajasti suomalaisessa yhteiskunnassa vallitseva ableismi. Ableismilla tarkoitetaan ajattelutapaa, jossa vammattomuus nähdään normina ja vammaisuus poikkeuksena. Tämä itsestään selväksi oletettu normi johtaa siihen, että vammaiset ihmiset kohdataan usein ”ei-normaaleina”, mikä synnyttää syrjiviä rakenteita ja asenteita. Ableismi ilmenee esimerkiksi siten, että vammaisten henkilöiden pätevyyttä ja kykyä suoriutua erilaisista tehtävistä kyseenalaistetaan herkemmin kuin vammattomien, vaikka heidän osaamisensa ja taitonsa olisivat täysin riittävät.

Palkkatuella tuetun työn tarkoituksena on useimmissa tilanteissa edistää työnhakijan työllistymistä avoimille työmarkkinoille. Palkkatukea voidaan myöntää muun muassa sellaisen työttömän työllistämiseen, jolla on puutteita ammatillisessa osaamisessa, tai henkilön pysyvä tai pysyväisluonteinen vamma tai sairaus vähentää hänen mahdollisuuksiaan sopivan työn saamiseen. Palkkatukea saaviin saattaa kuitenkin liittyä syrjiviä käytänteitä ja asenteita. Työantajat ja muut työyhteisön jäsenet saattavat suhtautua palkkatuen kautta työllistyneeseen työntekijään vähättelevästi tai jopa kohdella häntä ikään kuin toisen luokan työntekijänä. Tämänkaltaiset asenteet ovat hyvin vahingollisia ja pitävät yllä työmarkkinoilla esiintyvää stigmaa palkkatukea kohtaan.

Nuoret

Ami-säätiö on erityisen kiinnostunut edistämään positiivista muutosta työmarkkinoilla, erityisesti nuorten työelämä- ja koulutuspolkujen osalta. Säätiön vuoden 2025 temaattinen fokus on NEET-nuorissa. Suomessa NEET-nuorten (työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien) osuus on korkeampi kuin muissa Pohjoismaissa. Tässä yhteydessä on kriittistä huomioida, että nuoren vamma tai pitkäaikaissairaus lisää merkittävästi riskiä jäädä pitkäksi aikaa koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle.

Akateeminen tutkimus osoittaa kiistatta, että pitkäaikaissairaus tai vamma on vahvasti yhteydessä pitkittyneeseen NEET-statukseen. Tietyillä vammoilla rekisteröidyillä henkilöillä on jopa 40 prosenttia suurempi todennäköisyys päätyä NEET-ryhmään kuin muilla nuorilla. Tämä korostaa tarvetta kohdennetuille tukitoimille, jotka auttavat vammaisia nuoria siirtymään koulutukseen ja työelämään.

Vammaisten nuorten koulutustaso on noussut ja koulutusvalinnat monipuolistuneet viimeisen vuosikymmenten aikana. Tästä huolimatta heidän siirtymisensä työelämään ja itsenäistymisensä etenee usein hitaammin kuin muilla samanikäisillä, ja osa jää kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolelle. Syrjintä ja syrjivät rakenteet vaikuttavat vammaisiin nuoriin jo opintoihin hakeutumisessa ja itse opinnoissa. Koulutukseen ja työhön kiinnittymisen vaikeuksilla nuorella iällä on puolestaan kauaskantoisia seurauksia myös myöhemmällä iällä. Tämän vuoksi onkin erityisen tärkeää, että vammaisilla nuorilla on yhdenvertaiset mahdollisuudet opiskella ja siirtyä työelämään. Mikäli mahdollisuuksia ei ole, menetämme valtavasti osaamista ja potentiaalia.

Koulutustaso on keskeinen tekijä työllistymisen kannalta, ja vammaisten koulutustaso on parantunut viime vuosina Suomessa ja muissa Pohjoismaissa. Korkeampi koulutus lisää heidän mahdollisuuksiaan päästä työmarkkinoille. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että vaikka vammaisten koulutustaso nousisi samalle tasolle kuin muulla väestöllä, työllisyysasteiden välinen ero pienenisi vain noin kolmella prosenttiyksiköllä. Tämä kertoo, että koulutuksen lisääminen yksin ei riitä korjaamaan vammaisten heikompaa työmarkkina-asemaa, vaan tarvitaan myös muita kohdennettuja toimia rakenteellisten esteiden purkamiseksi.

Lähteet

Olemme kiinnostuneita rahoittamaan kehittämishankkeita ja tutkimuksia, jotka kohdistuvat Ami-säätiön ohjelmatyön painopistealueille (ami.fi/avustukset).