Tahtotilamme on, että oppiminen on mahdollista läpi elämän.
Kohtaannon haasteet ovat keskeinen työmarkkinoiden ongelma. Ne nähdään kuitenkin usein varsin mekanistisena kysynnän ja tarjonnan epätasapainotilana tai työttömyyden ja työvoimapulan samanaikaisuutena. Me haluamme tuoda keskusteluun vahvasti mukaan osaamisen ja oppimisen näkökulman. Osaamiseen ja jatkuvaan oppimiseen sitoutuneet työntekijät ja työnantajat löytävät toisensa helpommin murroksessakin olevassa työmarkkinassa.
Tämä sitoutuminen ei kuitenkaan synny tyhjästä vaan se edellyttää koko koulutustoiminnan ja -toimijoiden aktiivista otetta osaamisen kehittämiseen. Me uskomme, että siinä korostuu tulevaisuudessa markkina- ja asiakaslähtöisyys sekä eri toimijoiden siiloja ja organisaatiorajoja ylittävä yhteistyö.
Miten osaaminen kohtaa todelliset tarpeet?
Pääkaupunkiseutu ja tätä myötä koko Suomi kasvaa, kehittyy ja tiivistyy yhä kilpailukykyisemmäksi pohjoismaiseksi ja eurooppalaiseksi alueeksi. Toimivat työmarkkinat ovat tämän kehityksen edellytys ja siinä onnistuminen vaatii sekä uudelleenajattelua että tulevaisuuden tekemistä siihen ajautumisen sijaan.
Tarvitsemme rohkeitakin kysymyksiä siitä, mitä voimme odottaa yksilöiltä, työpaikoilta, koulutustoimijoilta ja rahoittajilta.
“Oppiminen jatkuu läpi elämän” on tulevaisuuden asenne. Vain tämän ajatuksen omaksumalla ja sen käytännön toteutuksen mahdollistavilla toimenpiteillä pidämme huolta siitä, että osaaminen kohtaa todelliset tarpeet olivat ne tulevaisuudessa mitkä tahansa.
Hyvät kysymykset osaamisesta ja kohtaannosta
Päästäksemme lähemmäs tavoitettamme etsimme yhdessä tulevien yhteistyökumppaniemme kanssa vastauksia hyviin kysymyksiin. Kukaan meistä ei osaa tarkkaan ennakoida, mitä taitoja tarvitsemme kymmenen vuoden päästä tai minkälaisiin ammatteihin osaajat revitään silloin käsistä. Mutta miten voimme tehdä osaamistarpeiden ennakoinnista uuden työelämätaidon sekä yksilöille että organisaatioille? Entä miten varmistamme, että oppiminen ja lisäkouluttautuminen on joustavaa ja mahdollista työnteon ohessa ja siihen kannustetaan ja palkitaan? Mikä on arkioppimisen rooli ja arvo tutkintotodistusten rinnalla?
Miten tuemme käytännössä “oppiminen jatkuu läpi elämän” -ajattelua? Ovatko koulutustoimijat, yritykset ja rahoittajat sekä julkinen sektori valmiita uusin yhteistyömalleihin, joissa kaikkien menestys mitataan yksilön menestyksellä työmarkkinoilla? Mitä menestys työmarkkinoilla ylipäätään tarkoittaa? Ja miten varmistetaan, että yhteiskunnan panostukset koulutukseen ovat aidosti osaamista ja hyvinvointia tuottavia sekä kohdistuvat ihmisille, jotka ovat eniten niiden tarpeessa?