Tänä vuonna uuden kotoutumislain myötä kunnilla on ollut uutena tehtävänä tavoittaa hiljattain maahamme muuttaneita kotihoidon tuella olevia vanhempia ja ohjata heitä kotoutumista edistäviin palveluihin.
Ennen vuodenvaihdetta ryhmään kuuluvat henkilöt ovat olleet vaikeammin löydettävissä. Nyt tavoitettavuutta vauhdittaa kuntien Kelalta saama tieto henkilöistä, jotka saavat kotihoidon tukea. Tiedolla toimiminen on nyt siis enemmän mahdollista kuin aikaisemmin.
Aikaisemmin maahanmuuttajakotivanhempien tilannetta ratkottiin paljon hankelähtöisesti. Nyt esimerkiksi pääkaupunkiseudulla on tarjolla kuntien toimesta uusia palveluita, joissa on ratkottu hankkeidenkin esiin tuomia pullonkauloja.
Uudet tulokkaat ovat kuulopuheiden perusteella olleet aktiivisia osallistumaan palveluihin.
Nyt siis näyttää paremmalta niin tänne tulevien kuin täkäläisten työmarkkinoiden kannalta – voi olettaa, että aikaisempaa suurempi joukko tästäkin ryhmästä kiinnittyy yhteiskuntaamme ja ehkäpä siirtyy myös työmarkkinoille. Ehkä mekin osaamme jatkossa entistä paremmin muuttaa toimintaamme ja ajatteluamme, jotta tänne voi kiinnittyä.
Miten käy niille, jotka jo aikaisemmin jäivät katveeseen?
Uusien tänne tulijoiden kohdalla onnistumme siis todennäköisesti aikaisempaa paremmin. Tästä saadaan myöhemmin tietoa, ellei järjestelmää jälleen rukata uuteen kuosiin nopeasti. Toisinaan emme kokeile mitään uutta, ja toisinaan muutosta tulee niin tiuhaan, ettei edellisestä ehditä kerätä kokemuksia.
Tänne aikaisemman systeemin aikana tulleilla ja pidempään kotona lapsiaan hoitaneilla maahanmuuttajakotivanhemmilla on yhä haastavaa päästä työelämään mukaan. Pitkään Suomessa puhuttiin, että pidempään kotona lapsiaan hoitaneet maahanmuuttajakotivanhemmat täytyisi saada nopeammin työmarkkinoille. Havahduimme Ami-säätiössä siihen, että tästä ryhmästä tiedetään vähän ja että heidän oma äänensä ei kuulu keskusteluissa. Siksi teetimme E2 Tutkimuksella selvityksen siitä, mitä he itse työmarkkinoille siirtymisestä ajattelevat. Koska tämäkin ryhmä on heterogeeninen, valikoitui tarkemmaksi kohderyhmäksi pääkaupunkiseudulla asuvat ja lapsiaan pidempään hoitaneet somalivanhemmat.
Tärkeimpiä huomioita, jonka soisi tutkimuksesta leviävän, on, että tällä ryhmällä on halua mennä työelämään, kun lapset ovat hieman isompia.
Töihin pääsyn suurimpana esteenä on hoivavastuiden lisäksi kielitaidon puute. Lisäksi työelämäodotukset ovat myös osin pessimistisiä, kun syrjinnän kokemukset ovat niin yleisiä. Hieman näköalattomanakin näyttäytyvä työelämä voi myös pitää entistä vahvemmin kiinni kotivanhemmuudessa. Yhteydet valtaväestöön puuttuvat – hyvät kontaktit voisivat laajentaa myös näkymiä työhön. Tästä huolimatta halua työhön siis on.
Varhaiskasvatus ja työllisyyspalvelut tutuiksi
Aina äideillä ei ole tietoa palveluista, joilla avitetaan työmarkkinoille pääsyä. Työllistymisessä arvostettiin TE-palveluiden kykyä ohjata koulutukseen. Lyhytkestoisillakin opinnoilla on ollut suuri merkitys niin vahvistajana kuin lannistajana.
Työllistymiseen saatiin paljon tukea omalta yhteisöltä, mikä on yhtäältä hyvä asia, jota työllisyyspalveluiden henkilöstö voisi hyödyntää enemmänkin. Toisaalta tällainen toiminta voi myös helposti pitää kiinni tietyissä työpaikoissa ja -antajissa, mikä ei aina ole pelkästään hyvä asia.
Varhaiskasvatuksen rooli on monella tapaa tärkeä. Se mahdollistaa äidin opiskelun ja työnteon sekä lapsen suomen kielen oppimisen. Mutta varhaiskasvatukseen liittyy myös epäluuloja ja jossain määrin rasismin kokemuksia. Tiedot niin hyvästä kuin pahastakin leviävät yhteisössä nopeasti. Onneksi kuitenkin niin, että epäluulot useimmiten hälvenevät, kun itse varhaiskasvatuspolku pääsee käyntiin. Varhaiskasvatuksen toimintaperiaatteiden tunteminen on hälventänyt monia huolia.
Kielitaidon puute saattaa myös vähentää innokkuutta laittaa lapsi varhaiskasvatukseen, kun yhteinen kieli henkilökunnan kanssa puuttuu. Varhaiskasvatuksen merkityksestä lapsen oppimiselle myöhemmin olisi ehkä syytä puhua enemmän – sekä siitä, miten näiden työelämäosallisuus voi vaikuttaa väestötasolla lapsen tulevaisuuteen
Yhteistuumin kiinnittymisen ja työllistymisen mahdollistamiseen
Suomen kielen oppiminen, kontaktit kantaväestöön ja syrjintä työelämässä piirtyvät sellaisina estävinä tekijöinä, jotka voivat vaikeuttaa myös uusien tulijoiden kotoutumista ja työllistymistä. Huomattava on, että näihin kaikkiin me kantaväestö pystymme vaikuttamaan valtavan paljon. Ohikatsomisen aika on ohi. On kaikkien tehtävä rakentaa siltoja. Loppupeleissä se on yhteinen hyöty.
Lue lisää:
Tutustu tilastotietoon työvoiman ulkopuolista: Työvoiman ulkopuolella olevat – Ami-säätiö
Tutustu selvitykseen: Suomen somaliäitien kokemukset arjesta ja työmarkkinoille kiinnittymisestä
Tutustu hankkeeseen: Hanke: Pidempään kotona lapsiaan hoitaneiden maahanmuuttajataustaisten vanhempien työelämäsiirtymien nopeuttaminen – Ami-säätiö
Tutustu hankkeen loppu-uutiseen: Maahanmuuttajakotiäitien polku työelämään on yhä kivinen
Tutustu Reija Aholan ja Arniika Kuusiston blogiin: Varhaiskasvatus yhdenvertaisuuden rakentajana – Ami-säätiö