Suomen tuntemattomat ihmisoikeuspuolustajat #RohkeusMuutokseen
Haluan ajatella, että siitä huolimatta, että olemme eri mieltä, me kaikki yritämme etsiä ratkaisuja ja viedä suomalaista yhteiskuntaa eteenpäin. Muutos on vahvasti kaiken ytimessä: joko haluttomuus hyväksyä tai halu edistää ja kirittää sitä.
Tulevaisuudessa maahanmuutto vaikuttaa aivan täysin kaikkeen katukuvasta lähtien. Näemme vaikutukset siinä, miten ja missä asioimme, millaista kulttuuria kulutamme ja mitä kieltä käytämme työpaikoilla. Maahanmuutto vaikuttaa myös naapurustoihin, kouluihin ja laajemmin esimerkiksi siihen, millaisista asioista Suomi tunnetaan maailmalla.
Yritykset ovat käytännössä muutoksen eturintamassa, sillä ne voivat vaikuttaa yhteiskuntaan ja poliittisiin päätöksiin. Muutama vuosi sitten aiheen esiin nostaminen herätti voimakkaita tunteita ja saattoi aiheuttaa jopa närkästystä. Ymmärrän tietynlaisen epävarmuuden, mutta jos tarkastellaan tilannetta taloudellisesti, kunnat ja järjestöt voivat kyllä palkata maahanmuuttajia, mutta todellinen muutos on tapahduttava yksityisellä sektorilla.
Yritysten voitoilla ja tuotolla tätä yhteiskuntaa pyöritetään.
”Toisinaan turhauttaa julkinen keskustelu siitä, mistä maista ihmiset tuodaan töihin. Siinä unohdetaan ne, jotka jo ovat täällä.”
Ympärilläni oleva yritysverkosto on yksi niistä, jotka ovat ensimmäisten joukossa tukemassa työperäistä maahanmuuttoa. He näkevät asian laajemmin, eivät vain huippuosaajien tulona, vaan myös niiden ihmisten työllistämisenä, jotka ovat muuttaneet Suomeen kauan sitten, esimerkiksi humanitaarisista syistä. Toisinaan turhauttaa julkinen keskustelu siitä, mistä maista ihmiset tuodaan töihin. Siinä unohdetaan ne, jotka jo ovat täällä.
Neuvoni yrityksille on harkita, mikä on kansainvälisen työn rooli omassa organisaatiossa tulevaisuudessa. Meidän pitäisi myös pohtia, kuinka avoimia olemme uusille työntekijöille, vaikkapa kuuden hengen ryhmälle, joka ei puhu sujuvasti suomea tai ruotsia. Sen jälkeen voimme toteuttaa toimenpiteitä, kuten henkilöstön monimuotoisuuskoulutusta ja muutoksen valmistelua. Tämä vaatii koko henkilöstön osallistumista.
”Moni yrittäjä sanoo, että meille ei ole väliä, tuleeko töihin Kalle vai Abdi. Sitten tulee useita tekijöitä, joiden takia hakija ajattelee, ettei tämä työpaikka kuulu minulle.”
On tärkeää, että selkeän tulevaisuuskuvan luomisen jälkeen ryhdytään systemaattisesti hankkimaan uudenlaisia työntekijöitä. Moni yrittäjä sanoo, että meille ei ole väliä, tuleeko töihin Kalle vai Abdi, mutta sitten käy ilmi, että työpaikkailmoituksissa ja valintaprosesseissa on monia ratkaisevia tekijöitä. Ilmoituksen sanavalinnoilla saattaa olla suuri merkitys siihen, kuka kokee voivansa hakea kyseistä työpaikkaa. Myös rekrytointikanavilla voi olla rooli siinä, keitä tavoitetaan.
Kyseessä ovat loppujen lopuksi pienet asiat, joiden muuttaminen voi lisätä monimuotoisuutta hakijajoukossa. Samalla on työskenneltävä sen eteen, että työntekijät pysyvät organisaatiossa.
Suuri väärinkäsitys on, että työperäistä ja humanitaarista maahanmuuttoa pidetään vastakkaisina asioina. Emme aina ymmärrä, että myös humanitaarisista syistä tulevat ihmiset haluavat tehdä töitä ja voivat olla kansainvälisiä osaajia, eikä se tarkoita, että he olisivat huijanneet itsensä maahan. He hakevat turvaa, mutta jos he samalla haluavat tehdä töitä, niin eikö se ole kaikkia osapuolia helpottava juttu?
”Tarvitsemme erilaisten ihmisten kohtaamisia ja tilaa myös konflikteille ja erimielisyydelle.”
Toinen suuri väärinkäsitys on ajatella, että työperäinen maahanmuutto johtaa väistämättä palkkojen laskuun tai siihen, että syntyy kahden kerroksen työmarkkinat. Ikään kuin se olisi jotenkin pois valtaväestöön kuuluvilta työntekijöiltä.
Jos voisin valita yhden supervoiman, joka auttaisi edistämään avointa maahanmuuttopolitiikkaa ja rekrytointia, olisi se ehdottomasti kohtaaminen.
Eräässä laajassa ELY-keskuksen haastattelussa kävi ilmi, että henkilöstöhallinnon ammattilaiset, joilla oli vähiten kokemusta maahanmuuttajien kanssa työskentelystä tai heidän palkkaamisestaan, olivat myös kaikista kielteisimpiä heitä kohtaan. Tarvitsemme erilaisten ihmisten kohtaamisia, ja tilaa myös konflikteille ja erimielisyydelle, koska me emme ole kaikki samanlaisia, eikä meidän tarvitsekaan olla.