Ohjelmatyömme ensimmäisten toimintavuosien aikana rahoittamistamme hankkeista ja tutkimuksista on kertynyt paljon mielenkiintoisia tuloksia. Tämän vuoden Potentiaali esiin! Työmarkkinoiden katveesta keskiöön -seminaarissa 8.10.2026 Kulttuurikasarmilla (Narinkka 2) kokoonnumme miettimään näiden tulosten sekä säätiön tuottaman työmarkkinatiedon muodostamaa suurempaa kokonaisuutta.
Seminaarissa käsittelemme monipuolisesti heikommassa työmarkkina-asemassa olevien tilannetta pääkaupunkiseudulla: miksi katveessa ollaan ja miten sieltä pääsee pois? Tässä tekstissä keskitytään ensimmäiseen näistä kysymyksistä – tutustu aiheeseen ja ilmoittaudu kuulemaan lisää!
Potentiaali esiin! 2026
Suomi tarvitsee tekijöitä ja osaamista työmarkkinoiden katveesta keskiöön. Syntyvyys on jo ollut pitkään laskussa, väestön ikääntyessä samanaikaisesti. Vaikka tällä hetkellä heikko taloudellinen tilanne on romahduttanut avoimien työpaikkojen määrän, nykyisen väestökehityksen myötä työmarkkinoille uhkaa muodostua työvoimapulaa tulevaisuudessa.
Silti samaan aikaan kymmenet tuhannet ihmiset pääkaupunkiseudulla ovat kaukana työmarkkinoiden ytimestä, eikä taloussuhdanteen parantuminen tarkoita automaattisesti heidän työllistymistään. Sen sijaan, että katse olisi erillisissä tilastollisissa ryhmissä, on syytä pohtia kokonaisvaltaisemmin niitä syitä, jotka pitävät osaa ihmisistä työmarkkinoiden katveessa.
Katveen anatomia
Heikko kiinnittyminen työmarkkinoihin ei ole yksilön erityisominaisuus. Se on tila, johon johtavat tunnistettavat mekanismit. Pohjoismaisessa tarkastelussa noin 15 prosenttia työikäisistä elää tilanteessa, jossa työsuhde on kaukainen tai olematon ja jossa yksi tai useampi este vaikeuttaa pääsyä eteenpäin. Pääkaupunkiseudulla kyse on kymmenistä tuhansista ihmisistä.
Pelkästään pääkaupunkiseudulla pitkäaikaistyöttömien määrä on kasvanut parissa vuodessa noin 50 prosenttia. Suomen NEET-osuus, eli niiden 15–29-vuotiaiden osuus, jotka eivät ole työssä, koulutuksessa eivätkä harjoittelussa on Pohjoismaiden korkein, eikä se ole juuri muuttunut kymmenessä vuodessa. Uusimmat selvitykset puolestaan osoittavat, että vain 23 prosenttia Suomen työttömistä on helposti työllistettäviä.
Kolme estettä, jotka toistuvat
Tutkimus tunnistaa kolme yksilön puolen tekijää, jotka toistuvat riippumatta siitä, millaisesta taustatilanteesta on kyse.
Ensimmäinen on koulutuksen keskeytyminen tai puuttuminen. Lähes kolmanneksella katveessa olevista ei ole suoritettuja muodollisia opintoja. Tämä ei tarkoita osaamattomuutta, se tarkoittaa, että muodollinen todistus puuttuu. Ilman todistusta moni ovi pysyy kiinni sen selvittämättä, mitä hakija tosiasiassa osaa. Koulutuksen keskeyttämisen tai puuttumisen taustalla on tunnistettu erilaisia riskitekijäitä, kuten pitkäaikaissairaudet ja maahanmuuttotausta.
Konkreettisena lukuna on hyvä muistaa, että pääkaupunkiseudulla on viimeisen vuoden aikana ollut keskimäärin noin 15 000 työtöntä työnhakijaa, joilta puuttuu perusasteen jälkeinen tutkinto, tai joiden koulutusaste on tuntematon. Samaan aikaan työt, joita voisi tehdä vain peruskoulutaustalla vähenevät jatkuvasti, työntäen puutteellisen koulutuksen omaavat työmarkkinoiden reunamille.
Toinen este on työkokemuksen aukko. Yli puolella katveessa olevista ei ole lainkaan tai lähes lainkaan tuoretta työkokemusta. Tämä on erityisen merkittävää, koska aukko kasvaa ajan myötä.
Rekrytointitutkimusten mukaan jo kahdeksan kuukauden poissaolo työmarkkinoilta pienentää yhteydenottojen määrää lähes puolella. Ruotsalaisessa kenttäkokeessa yli yhdeksän kuukauden työttömyysjakso vähensi merkittävästi työnhakijan mahdollisuutta saada kutsu haastatteluun. Katveen pitkittyminen on siis itsessään este, ei vain sen seuraus.
Viimeisen vuoden aikana pitkäaikaistyöttömiä pääkaupunkiseudulla on ollut 33 000–40 000. Työkokemus voi jäädä puutteelliseksi monista syistä: esimerkiksi vammaisiin ja maahanmuuttajiin kohdistuva syrjintä saattaa sysätä osan pätevistä hakijoista pidemmälle työttömyyteen, jolloin tärkeää työkokemusta ei synny. Tiedossa on myös, että yli 55-vuotiaiden työnhakijoiden on vaikeampaa työllistyä nuorempiin verrattuna, jolloin viimeaikaisen työkokemuksen aukko kasvaa. Monella nuorella on puolestaan vaikeuksia kiinnittyä työmarkkinoille vastavalmistuneena, jolloin työuralla ei pääse kunnolla edes alkuun. Toisen asteen koulutuksen puuttuminen johtaa puolestaan herkästi työmarkkinoilta syrjäytymiseen.
Kolmas este on osaamiskuilu. Suomessa vallitsee laaja kohtaanto-ongelma: avoimia tehtäviä on, mutta ne edellyttävät sellaista osaamista, jota monilla työnhakijoilla ei ole tai osaamista ei tunnisteta tai osata sanoittaa oikein.
Kyse ei ole pelkästään teknisistä taidoista. Myös kielitaito, työnhakutaidot, digitaaliset valmiudet ja muodollinen pätevyys voivat olla se puuttuva pala. Osaaminen voi myös vanhentua, jos esimerkiksi teknologisen kehityksen myötä osaamistarpeet muuttuvat ajan kuluessa.
Tiedämme tutkimuksesta, että aikuiskoulutukseen ja osaamisen kehittämiseen osallistuvat eniten ne, joilla on jo eniten osaamista ja joiden työmarkkina-asema on suhteellisesti vahvempi. Keskeistä olisikin saada osaamisen kehittämiseen mukaan myös katveessa olevat, olipa sitten kyse työn ohessa tapahtuvasta kehittämisestä tai työttömien työnhakijoiden osallistumisesta koulutukseen.
Myös vastaanottava pää ratkaisee
Nämä kolme estettä kuvaavat yksilön tilannetta. Katveen selittäminen pelkästään niillä antaa silti puutteellisen kuvan.
Tutkimuskokeissa on mitattu suoraan, miten työnantajat toimivat. Suomalaisessa aineistossa suomalaisnimisille hakijoille soitettiin takaisin lähes kolminkertaisesti verrattuna hakijoihin, joiden nimi viittasi muuhun taustaan. Samankaltaisia tuloksia on saatu iän suhteen: hakijan iän kasvaessa yhteydenoton todennäköisyys laskee tasaisesti.
Tuoreessa suomalaisessa vinjettitutkimuksessa vammaisiin työnhakijoihin kohdistui voimakkaampi rekrytointitorjunta kuin maahanmuuttajataustaisiin hakijoihin, ja tieto palkkatuesta tai työolosuhteiden järjestelytuesta ei vähentänyt torjuntaa. Nämä eivät ole yksittäisiä poikkeuksia. Ne ovat mitattavia ja toistuvia rakenteellisia ilmiöitä, jotka toimivat hakijan tahdosta ja osaamisesta riippumatta.
Yhteiskunnassa laajasti vallitsevat syrjivät asenteet esimerkiksi vammaisia kohtaan näkyvät valitettavasti myös rekrytoinneissa. Esteet kytkeytyvät lisäksi rakenteisiin: automatisoituihin hakujärjestelmiin, jotka suodattavat pois epätyypillisiä hakijoita, muodollisten pätevyysvaatimusten ylikorostumiseen ja siihen, ettei palvelujärjestelmä tee joustavaa rekrytointia työnantajan näkökulmasta helpoksi.
Teknisiltä vaikuttavat ratkaisut voivat tuottaa syrjintää, kuten huhtikuussa kirjoitimme algoritmien ja työnhakutaitojen paradoksista. Lisäksi yhteistyö työnantajien, oppilaitosten ja työllisyyspalveluiden välillä on usein liian ohutta, jotta katveessa olevan ihmisen osaaminen ja työnantajan tarve saataisiin kohtaamaan. Katveen syy ei siis ole vain katveessa olevassa ihmisessä, se on myös järjestelmässä, joka ei toimi riittävän saumattomasti.
Esteet kasautuvat
Mikään näistä esteistä eivät esiinny yleensä yksinään. Pohjoismaisessa tutkimuksessa 80 prosentilla katveessa olevista on vähintään kaksi estettä samanaikaisesti. Noin 15 prosentilla niitä on neljä tai useampia. OECD:n Suomea koskevassa analyysissä yli kaksi kolmesta työmarkkinoiden ulkopuolella olevasta kohtasi vähintään kaksi estettä samanaikaisesti, ja lähes 40 prosentilla niitä oli kolme tai enemmän. Kun esteet kasautuvat, yksittäinen toimenpide, kuten kurssi, ohjaus tai tuki, harvoin riittää.
Tässä piilee syy, miksi yksinkertaiset selitykset jäävät vajaiksi ja yksinkertaiset ratkaisut tehottomiksi.
Pohjoismainen tutkimusnäyttö osoittaa myös, että pelkkä työvoimapolitiikka ei riitä. Kun esteitä on useita, toimivat ratkaisut yhdistävät työllisyyspalvelut sosiaali- ja terveyspalveluihin. Esimerkiksi terveyspalvelujen ja työllistymistuen samanaikainen tarjoaminen on tuottanut parempia tuloksia kuin kumpikaan yksinään.
Nuorten kohdalla asumisen epävarmuus tai arjen hallinnan vaikeudet saattavat olla se este, joka on ratkaistava ennen kuin työllistymistoimet alkavat vaikuttaa. Pelkän palvelun olemassaolo ei myöskään ole tae työllistymisestä, jos palvelun ja työn väliseen siirtymään liittyy pullonkauloja. Toisaalta pelkkä panostus koulutukseen ei ratkaise yksin työllistymisen estettä, jos työkokemusta ei kerry, esimerkiksi työnhakijan joutuessa syrjityksi rekrytoinneissa vamman, iän tai maahanmuuttajataustan vuoksi. Koulutuksen menestyksellinen suorittaminen ei puolestaan onnistu, mikäli osaamiskuilu koskee kielitaitoa.
Katveen purkaminen edellyttää, että tarkastellaan samanaikaisesti sekä yksilön tilannetta, yhteiskunnallisia asenteita, työnantajien toimintatapoja, että koulutus- ja palvelujärjestelmän rakennetta. Kaikki nämä on saatava liikkeelle yhtä aikaa.
Ratkaisuja on – nyt on aika kokoontua niiden äärelle
Pääkaupunkiseudulla on kolmen viime vuoden aikana kerätty runsaasti näyttöä siitä, mitä voidaan tehdä koulutuksen, työkokemuksen kertymisen ja taitotason kasvattamisen tueksi – ja miten työelämä voidaan tehdä vastaanottavammaksi. Hankkeissa ja tutkimuksissa on tunnistettu toimivia käytäntöjä ja ratkaisuja, jotka ansaitsevat laajemman tarkastelun.
Lokakuussa 2026 kokoamme yhteen tutkijoita, asiantuntijoita ja käytännön toimijoita. Tarkoituksena on siirtyä ongelman kuvauksesta ratkaisujen äärelle. Tässä päätekstissä olemme kuvanneet, miksi katveessa ollaan. Seuraavissa artikkeleissa pureudumme siihen, miten sieltä pääsee pois: esittelemme konkreettisia ratkaisuja Pohjoismaista, muualta Suomesta ja pääkaupunkiseudulta.
Koska katveessa ei pysytä omasta valinnasta – sieltä ei myöskään päästä pois ilman, että niin yksilöt, työnantajat kuin järjestelmäkin liikkuvat samaan suuntaan.
Ilmoittaudu mukaan seminaariin: Ilmoittautumislomake Potentiaali esiin! -seminaariin 2026 – Ami-säätiö
Lähteet ja kirjallisuus
1. Højbjerre Larsen, A. ym., Pohjoismainen ministerineuvosto (2025). Increasing employment among vulnerable groups – Summary of insights and recommendations for the Nordic countries (Temanord 2025:533). https://pub.norden.org/temanord2025-533/
2. Højbjerre, A. ym., Pohjoismainen ministerineuvosto (2023). Barriers to employment for vulnerable groups in the Nordic countries (Temanord 2023:513). https://pub.norden.org/temanord2023-513/
3. Højbjerre, A. ym., Pohjoismainen ministerineuvosto (2023). A Multitude of Barriers – analysing components in joblessness to inform policy in the Nordic countries (Temanord 2023:538). https://pub.norden.org/temanord2023-538/
4. Tilastokeskus (2025). Employment weakened and unemployment grew in 2024. https://stat.fi/en/publication/cm0z8kztk0y1o07ulqh34y1ok
5. Suomen Pankki (2025). Finland’s labour market weaker than that of the euro area. https://www.bofbulletin.fi/en/2025/6/
6. Helsingin kaupunki (2024). The number of long-term unemployed in Helsinki is growing. https://www.hel.fi/en/news/the-number-of-long-term-unemployed-in-helsinki-is-growing
7. Eurostat (2024). Statistics on young people neither in employment nor in education or training. https://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/
8. Saarinen, H. (2025). Työttömyysasteet Pohjolan pääkaupunkialueilla. Zenodo. https://doi.org/10.5281/zenodo.18300619
9. Saarinen, H. (2026). NEET‑nuoria käsittelevät Suunnanetsijä‑blogikirjoitukset. Zenodo. https://doi.org/10.5281/zenodo.18695554
10. Siivonen, P. ym. (2025). Conditions of youth transition: individual and municipal factors related to NEET in Finland. Journal of Youth Studies. https://doi.org/10.1080/13676261.2025.2520311
11. Jäppinen, S. ym. (2025). Ethnic discrimination in Finnish recruitment. SN Social Sciences. https://doi.org/10.1007/s43545-025-01287-3
12. Pyykkönen, J. (2026). Syrjäytyvä työvoimareservi – Nuorten pitää saada tutkinto tai työkokemusta syrjäytymisen välttämiseksi, EVA Analyysi N:o 16.
13. Rautiainen, P. & Ahonen, K. (2026). Vammaisiin ihmisiin kohdistuva rekrytointitorjunta Suomessa – työnantajien asenteita mittaavan vinjettitutkimuksen tuloksia. Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 24(2).
14. Kroft, K., Lange, F. & Notowidigdo, M. J. (2013). Duration Dependence and Labor Market Conditions: Evidence from a Field Experiment. The Quarterly Journal of Economics 128(3), 1123–1167.
15. Eriksson, S. & Rooth, D. (2014). Do Employers Use Unemployment as a Sorting Criterion When Hiring? American Economic Review 104(3), 1014–1039.
16. CEDEFOP (2024). Finland: Mismatch priority occupations. https://www.cedefop.europa.eu/en/data-insights/finland-mismatch-priority-occupations
17. Työ- ja elinkeinoministeriö (2024). Labour Force Barometer. https://tem.fi/en/
18. OECD (2020). Getting Skills Right: Continuous Learning in Working Life in Finland. OECD Publishing.
19. OECD (2025). OECD Economic Surveys: Finland 2025. https://www.oecd.org/en/publications/oecd-economic-surveys-finland-2025_985d0555-en.html
20. OECD (2021). Faces of Joblessness in Finland: A People-centred Perspective on Employment Barriers and Policies. Social, Employment and Migration Working Papers No. 258. https://www.oecd.org/content/dam/oecd/en/publications/reports/2021/02/faces-of-joblessness-in-finland_dfb4b427/ca3bc4a4-en.pdf
21. Valtiontalouden tarkastusvirasto (2023). Vaikeasti työllistyvien työvoimapalvelut. Tarkastuskertomus 16/2023. https://vtv.fi/en/publications/employment-services-for-persons-who-are-difficult-to-employ/
22. OECD (2023). Evaluation of Active Labour Market Policies in Finland. Connecting People with Jobs series. https://www.oecd.org/en/publications/evaluation-of-active-labour-market-policies-in-finland_115b186e-en.html
23. OECD (2025). OECD Economic Surveys: Finland 2025. OECD Publishing.
24. Nordregio (2024). State of the Nordic Region 2024 – Chapter 4: The Nordic labour market after the pandemic. https://pub.nordregio.org/r-2024-13-state-of-the-nordic-region-2024/