Julkisessa keskustelussa sosiaalisista verkostoista ja verkostoitumisesta puhutaan yhtenä nykypäivän merkittävimmistä työelämään liittyvistä tekijöistä muuttuville työmarkkinoille sopeutumisessa. Erityisesti korkeakouluopinnoissa verkostoitumisen tärkeyttä korostetaan uusille opiskelijoille. Tutkimusten mukaan sosiaalisista verkostoista voikin olla monenlaista hyötyä työllistymisessä.
Ensinnäkin sosiaalisia verkostoja voi käyttää työnhaussa tietoisesti ja aktiivisesti. Tuntemiltaan ihmisiltä voi pyytää apua työhakemusten tekemisessä, saada tietoa avoimista- tai piilotyöpaikoista, sekä pyytää potentiaalisille työnantajille annettavia suosituksia. Sosiaalisten verkostojen kautta voi saavuttaa työpaikkoihin ja työnhaun käytäntöihin liittyvää epävirallista tietoa, jota ei olisi muuten saatavilla. Lisäksi suositukset luotettavaksi koetuilta ihmisiltä vähentävät riskiä, jonka työnantaja uutta työntekijää palkatessaan ottaa. Toisinaan sosiaalisista verkostoista voi löytyä myös henkilö, jolla on suoraa vaikutusvaltaa palkkauspäätöksiin.
Toisaalta sosiaalisten verkostojen merkitys työllistymisessä voi olla tiedostamatonta. Vaikka sosiaalisia suhteita ei tietoisesti käyttäisi työnhaun apuna, vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa voi ohimennen saada työllistymiselle keskeistä tietoa. Esimerkiksi opiskelukavereilta, opettajilta, vanhemmilta tai vanhempien tuttavilta voi kuulla heidän kokemuksiaan työnhausta tai tietyn alan työmarkkinoista ja käytänteistä. Lisäksi sosiaaliset suhteet voivat tarjota myös työllistymiselle ja oman uran rakentamiselle merkityksellistä emotionaalista tukea.
Verkostot voivat siis luoda mahdollisuuksia työllistyä ja edetä työuralla sekä tiedostamatta, että tietoisesti suhteita hyödyntäen. Tutkimuksen tuottama tieto maalaa kuitenkin myös toisenlaista kuvaa sosiaalisista verkostoista työelämässä. Samaan tapaan kuin taloudelliset resurssit, myös sosiaaliset resurssit jakautuvat epätasaisesti. Verkostoitumistaitoja voi toki tietoisesti opetella, mutta taustalla vaikuttavat vahvasti myös laajemmat, yhteiskunnalliset rakenteet. Näiden rakenteiden luomat kehykset ohjaavat sitä, millaisia sosiaalisia verkostoja yksilöiden on mahdollista luoda, ylläpitää ja hyödyntää.
Ketkä hyötyvät sosiaalisista verkostoista työllistymisessä?
Tutkimusten mukaan kaikenlaisista verkostoista voi olla hyötyä työllistymisessä. Kuitenkin erityisesti korkeammissa ammattiasemissa olevien tuttavien on havaittu olevan yhteydessä korkeamman ammattiaseman ja palkkatason saavuttamiseen. Olennaista on tietysti myös oma koulutus ja uratavoitteet. Sosiaaliset suhteet ihmisiin, jotka ovat samankaltaisilla aloilla ja samankaltaisissa asemissa, joita itse tavoittelee, näyttäisivät olevan työllisyyden näkökulmasta kaikkein arvokkaimpia.
Eri maissa toteutetuissa tutkimuksissa on havaittu, että sekä oma, että vanhempien koulutus ja ammattiasema vaikuttavat siihen, millaisia sosiaalisia verkostoja ihmisillä on. Taustalla vaikuttavat homofilia ja hierarkkiset yhteiskuntarakenteet. Homofilialla viitataan ihmisten taipumukseen viihtyä itsensä kaltaisten ihmisten seurassa. Lisäksi korkeammissa ammattiasemissa olevat kohtaavat esimerkiksi työpaikoillaan ja harrastuksissaan usein etenkin muita korkeammissa asemassa olevia, ja matalammissa ammattiasemissa olevat taas muita matalammissa asemissa olevia. Ihmiset siis solmivat useimmiten ihmissuhteita erityisesti itsensä kaltaisiin ja itsensä kanssa samankaltaisissa asemissa toimiviin ihmisiin.
Lisäksi koulutustaso ja sosiaaliset verkostot periytyvät vanhemmilta lapsille. Jos vanhemmat ovat korkeakoulutettuja, on todennäköistä, että he tuntevat paljon muita korkeakoulutettuja, ja että myös heidän lapsensa hankkivat korkeakoulutuksen. Lisäksi lapset hyötyvät vanhempiensa sosiaalisista verkostoista hakiessaan harjoittelupaikkoja ja töitä valmistumisen jälkeen. Luonnollisesti iso osa vanhemmista haluaa auttaa lastaan työllistymisessä, mutta vanhempien asema suhteessa lapsen tavoittelemaan asemaan vaikuttaa siihen, millaiset mahdollisuudet vanhemmilla on tarjota tällaista apua.
Eri maissa toteutetuissa haastattelututkimuksissa on havaittu, että korkeammasta perhetaustasta tulevat korkeakoulutetut nuoret osasivat myös hyödyntää verkostoja työllistymisessä ”luonnostaan”. Matalammasta perhetaustasta tulevat taas korostivat opintomenestyksen merkitystä työllistymisessä, ja näkivät verkostojen hyödyntämisen negatiivisessa valossa. Perhetausta vaikuttikin paitsi itse verkostojen olemassaoloon, myös siihen, miten nuoret suhtautuivat verkostojen hyödyntämiseen ja miten he osasivat verkostojaan hyödyntää.
Myös Suomessa toteutetussa, vuonna 2023 British Journal of Sociology of Education -tiedejulkaisussa julkaistussa Nina Haltian, Ulpukka Isopahkala-Bouretin ja Heli Mutasen tekemässä haastattelututkimuksessa havaittiin samansuuntaisia tuloksia. Korkeakoulutetut nuoret, joiden vanhemmilla oli korkeakoulutus, pystyivät hyödyntämään perheverkostojaan työllistymisessä valmistumisen jälkeen. Verkostojensa avulla he saivat vastuullisempia tehtäviä heti valmistuttuaan. Siten he saivat etumatkaa työuransa rakentamiseen verrattuna matalammasta perhetaustasta tuleviin opiskelukavereihinsa, joilla samanlaisia verkostoja ei ollut.
Sosiaaliset verkostot eriarvoisuuden tasaajina
Tutkimuksissa on kuitenkin myös havaittu, että korkeakoulutuksessa solmitut sosiaaliset verkostot voivat tasata eroja erilaisista perhetaustoista tulevien välillä. Nina Haltian, Ulpukka Isopahkala-Bouretin ja Heli Mutasen haastattelututkimus osoittaa, että vaikka korkeammasta perhetaustasta tulevat saivat etumatkaa työllistymisessä verkostojensa avulla, myös matalammasta perhetaustasta tulevat nuoret oppivat verkostoitumistaitoja ja pystyivät luomaan työllistymisessä auttavia verkostoja korkeakouluopintojensa aikana.
Sosiaalisten verkostojen ja työllistymisen välinen yhteys toimiikin molempiin suuntiin. Verkostot auttavat työllistymisessä, mutta koulutus ja työkokemukset antavat myös mahdollisuuksia solmia uusia sosiaalisia suhteita, eli luoda verkostoja muihin samalla alalla työskenteleviin. Nämä uudet verkostot voivat taas edelleen edistää työllistymistä, jolloin syntyy positiivinen kehä. Ensimmäiset työpaikat luovat kuitenkin suuntaa tulevalle työuralle, ja nimenomaan ensimmäisten työpaikkojen saamisessa verkostoilla, eritysesti perheverkostoilla, voi olla suuri rooli.
Sosiaalisista verkostoista on tutkitusti monenlaista hyötyä työllistymisessä, mutta eriarvoiset yhteiskunnalliset rakenteet määrittävät sitä, keillä hyödyllisiä sosiaalisia suhteita lähtökohtaisesti on, ja keillä ei ole. Verkostojen hyödyntäminen työllistymisessä ja rekrytoinnissa luo mahdollisuuksia toisille, mutta sulkee toiset ulos. Toisaalta sosiaaliset suhteet eri asemissa olevien välillä voivat avata uusia työllistymismahdollisuuksia myös heikommista lähtökohdista tuleville.
Yhteiskunnalliseen keskusteluun verkostojen roolista työmarkkinoilla tarvitaankin kriittistä tarkastelua eriarvoisuuden ja erilaisten lähtökohtien näkökulmista. Miten lisätään mahdollisuuksia solmia sosiaalisia suhteita erilaisista lähtökohdista tulevien välille? Miten varmistetaan, että myös niillä nuorilla, joilla ei ole ”luonnostaan” pääsyä työllistymisen kannalta hyödyllisiin verkostoihin, olisi yhtäläiset mahdollisuudet työllistyä?
Sosiaaliset verkostot ovat merkittävä tekijä työllistymisessä
- Sosiaaliset verkostot voivat auttaa työllistymisessä mm. tarjoamalla epävirallista työnhakuun ja työpaikkoihin liittyvää tietoa ja suosituksia sekä vaikuttamalla palkkauspäätöksiin.
- Sosiaaliset suhteet ihmisiin, jotka ovat samankaltaisilla aloilla ja samankaltaisissa asemissa, joita itse tavoittelee, näyttäisivät olevan työllisyyden näkökulmasta kaikkein arvokkaimpia.
- Eriarvoiset, yhteiskunnalliset rakenteet määrittävät sitä, keillä hyödyllisiä sosiaalisia suhteita lähtökohtaisesti on, ja keillä ei ole. Eritysesti vanhempien asema vaikuttaa nuorten mahdollisuuksiin hyödyntää sosiaalisia verkostoja työllistymisessä.
- Toisaalta esimerkiksi opiskelu ja työharjoittelut luovat mahdollisuuksia solmia hyödyllisiä sosiaalisia suhteita, jotka voivat edesauttaa työllistymistä jatkossa.
- Yhteiskunnalliseen keskusteluun verkostojen roolista työmarkkinoilla tarvitaan kuitenkin kriittistä tarkastelua eriarvoisuuden ja erilaisten lähtökohtien näkökulmista.