Kahdeksalla prosentilla työssäkäyvistä suomalaisista on todennäköinen työuupumus. Taso on pysynyt samana koko 2020-luvun ajan. Esihenkilöistä joka kymmenes kuuluu tähän ryhmään, vaikka heillä on usein keskimääräistä enemmän voimavaroja työssään.
Näin kertoo Työterveyslaitoksen Miten Suomi voi? -seurantatutkimus, jonka tuoreimmat tulokset julkaistiin lokakuussa 2025.
Tampereen yliopiston tutkimus Työuupumuksen alkulähteillä puolestaan paljasti, että työuupumus näyttäisi uusiutuvan useammin kuin on aiemmin ymmärretty: 26 prosenttia vastaajista oli kokenut uupumuksen kerran aiemmin, 12 prosenttia kahdesta kolmeen kertaa ja kaksi prosenttia yli kolme kertaa.
Olemme siis sitkeän aiheen äärellä – sitkeän myös siinä mielessä, että työuupumuksen juurisyihin vaikuttamisen keinot ovat olleet jo pitkään tiedossa.
En kuitenkaan käsittele juurisyitä tässä blogissa, vaan hyppään suoraan Työuupumuksen alkulähteillä -tutkimuksen tuloksiin, jotka eivät päässeet tutkimusta seuranneessa keskustelussa esille, mutta jotka mielestäni voisivat auttaa tekemään työuupumusilmiötä konkreettisemmaksi ja helpommin ymmärrettäväksi.
Neljä työuupumuksen tyyppiä
Tutkimus toi esiin neljä erilaista työuupumuksen tyyppiä. Ne auttavat hahmottamaan, miten erilaisista lähtökohdista uupumus voi syntyä.
Aina silloin tällöin törmään keskusteluihin, joissa työuupumus typistetään yhden syyn alle – useimmiten johtamiseen tai yksilön ominaisuuksiin. Tampereen yliopiston tutkimus tuo esiin työuupumustyypit, jotka rakennettiin kyselyaineistosta käsin. Tutkimus jakoi työuupumuksen neljään erilaiseen kategoriaan, mikä auttaa näkemään konkreettisesti, että työuupumus ei näytä kaikilla samalta.
Tyypittely voi auttaa esihenkilöitä ja organisaatioita kohdentamaan tukea oikein – esimerkiksi vahvistamaan yhteisöllisyyttä, selkeyttämään rooleja tai tukemaan palautumista. Ennen kaikkea ajattelen, että se avaa meistä itse kunkin ajattelua ilmiöstä. Ehkäpä parhaimmillaan se tarjoaa välineen pohtia yhdessä suhdettaan työhön ja kuormitustekijöihin.
Katsotaan siis tätä tyypittelyä luettelonomaisesti.
- Elämän kolhimat työstä kuormittuneet (25 %)
Neljäs ryhmä koki työn kuormittavuuden ja työholismin lisäksi myös kielteisiä elämäntapahtumia. Pitkäaikaissairaudet eivät selittäneet työuupumusta. - Työstressiä ja pitkäaikaissairauksia (64 % vastaajista)
Suurin ryhmä koostui työntekijöistä, joilla oli työstressiä ja pitkäaikaissairauksia. Työtilanne oli hieman kuormittava. Pitkäaikaissairaudet ja työholismi selittävät työuupumusta, mutta kuormittava elämäntilanne ei. - Tuuliajoilla olevat puurtajat (5 %)
Tässä ryhmässä korostuivat epäselvät työroolit ja työn turhakkeet työuupumusoireilua selittävinä tekijöinä. Myös aikapaineet ja vähäiset vaikutusmahdollisuudet olivat yhteydessä työuupumukseen. Kuitenkaan kuormittava elämäntilanne, sairaudet tai työholismi eivät selittäneet työuupumusoireilua. - Ilman tukea olevat ylikuormitetut (6 %)
Tämän ryhmän työuupumusoireilua selittivät korkeat aikapaineet, työn turhakkeet sekä esihenkilöiden ja työtovereiden vähäinen tuki. Työholismi, kuormittava elämäntilanne tai sairaudet eivät selittäneet työuupumusta.
Tyypittely lisää ymmärrystä, mutta sen tarkoitus ei ole leimata
Hetken mielijohteesta kerroin tutkimuksen neljästä työuupumustyypistä ystävieni kanssa käydyssä keskustelussa. Yllättäen jokainen löysi itsensä jostakin tyypistä – tai niiden risteyskohdasta. Se ei ollut akateeminen harjoitus, vaan pieni arkinen oivallus siitä, miten tyypittely voi auttaa pohtimaan omaa suhdetta työhön ja jaksamiseen jo ennen kuin uupumus iskee.
Työuupumuksen tyypittely, kuten tutkimuksessa esitetyt neljä erilaista uupumuksen muotoa, voi tarjota arvokasta ymmärrystä siitä, miten monisyisiä uupumuksen taustat ovat. Tyypittely auttaa tunnistamaan, että uupumus ei aina johdu samoista tekijöistä.
Työuupumuksen tyypittely voisi siis olla hyödyllinen väline keskusteluun, kun sitä käytetään joustavasti ja tulkitsevasti. Uupumusta se ei ratkaise, mutta luo näkymän ilmiön moninaisuuteen. Tyypittely voi tehdä ilmiön hyvin konkreettisesti näkyväksi ja sanoittaa sen eri sävyjä.
Tästä huolimatta meillä ei kuitenkaan ole syytä alkaa tyypitellä yksittäisiä ihmisiä, eikä siirtää vastuuta ainoastaan yksilöille. Tyypittely auttaa purkamaan työuupumuksen ilmiötä ja luomaan yhteistä ymmärrystä työuupumuksesta – se tekee ilmiöstä näkyvämmän ja helpommin käsiteltävän työelämän keskusteluissa.
Lue lisää aiheesta:
Hanke: Työuupumuksen alkulähteillä – uupumuksen juurisyyt nykytyöelämässä – Ami-säätiö