”Oikea ovi ei ole vielä auennut, mutta se aukeaa.”
Hanna on tehnyt töitä teini-iästä asti. Työ ei ole koskaan ollut hänelle pakkopullaa – se on ollut yhteisö, identiteetti ja tapa luoda arvoa. Viimeiset vuodet hän oli johtotehtävissä sote-alalla.
– Sitten tulivat muutosneuvottelut, ja yhtäkkiä olin itse se, joka sai kenkää.
Puhetta työelämästä lasten kanssa
Hannan tytär kysyi seitsemäsluokkalaisena, miksi koulussa opetetaan joutsenten lentoreittejä mutta työnhaku ja taloustaidot tulevat vasta ysiluokalla – jos silloinkaan.
– Tytär esitteli minut kavereillensa ”amatimiehenä” – JVG:n biisistä lainattu titteli. Poika toteaa, että minulla on hyvä aura. Nuorten sanoin: olen hyvä ihminen. Se riittää.
Keskustelujen taustalla on perheen jaettu ymmärrys työstä:
– Meillä työ on aina ollut arvo sinänsä, ja siksi turhauttaa kun järjestelmä ei tue sitä riittävästi – ei koulussa eikä työttömänä.
Aktiivinen työnhakija haastaa oletuksia työttömyydestä
Hanna kokee, että työttömänä aktiivisuutta ei ole tehty helpoksi.
– Suomi tarvitsee jokaisen kansalaisen panoksen, jotta emme menetä hyvinvointiyhteiskuntaa joka on yhdessä rakennettu. Silti työttömänä pakotetaan passiivisuuteen. Töitä saa hakea – siinä se onkin. Opiskelu, yrittäjyys ja lyhyet työpestit rankaisevat taloudellisesti.
Passiivisuus ei kuitenkaan ole Hannalle vaihtoehto.
– Hain keväällä kuuteen YAMK-tutkintoon ja olisin päässyt sisään kaikkiin. Valtio päättää, saanko opiskella. 421 euroa opintotukea kuussa ei ruoki kolmea ihmistä.
– En anna periksi. Olen onnekas – pääsen haastatteluihin valtavista hakijamassoista. Oikea ovi ei ole vielä auennut, mutta se aukeaa.
Jaa Hannan tarina ja auta useampaa näkemään hakijoiden osaaminen, kokemus ja mahdollisuudet! Tutustu kampanjaan ja muiden hakijoiden tarinoihin: Katso työttömyyden ohi. Tunnista osaaminen.