Suomen tuntemattomat ihmisoikeuspuolustajat #RohkeusMuutokseen
Tällä hetkellä suurin keskustelun hidaste on, että olemme jakaantuneet maahanmuuton puolustajiin ja vastustajiin, emmekä pyri yhdessä löytämään ratkaisuja. Jos lähtökohtana on jo valmiiksi olla eri mieltä ja etsiä ainoastaan virheitä toisen argumenteista, mennään pahasti metsään.
Korostan, että tässä on kaikilla osapuolilla pysähtymisen paikka. Jos esimerkiksi yrityksen johdossa on erilaisia näkemyksiä suunnasta, harvemmin tilanne kärjistyy siihen, ettei kuunnella toisia millään tasolla. Sen sijaan pyritään löytämään keskitie, koska näköpiirissä on yrityksen yhteinen tavoite.
Sotien jälkeisessä Suomessa yhtenä yhteisenä tavoitteena oli saada hyvinvoiva maa jälleenrakennettua. Poliitikot sekä asiantuntijat löivät viisaat päänsä yhteen. Seuraan paljon poliittista keskustelua, enkä tällä hetkellä näe samanlaista yhteistä tavoitetta, vaan enemmän tai vähemmän jatkuvaa vastakkainasettelua.
Monimuotoisuus ei voi olla vain päälle liimattua tai yksittäisiä kampanjoita, vaan sen tulee olla osa strategiaa ja näkyä organisaation arjessa.
Suomalaiset yritykset työllistävät valtavasti ihmisiä, ja monesti yksityisillä yrityksillä on kansainvälistä tietoa ja osaamista, jolla myös julkishallinnon kehitystä voitaisiin viedä eteenpäin. Huomasin IT-alalle siirtyessäni, että täällä ollaan esimerkiksi DEI-asioissa (diversity, equity, inclusion) valovuosia edellä moneen muuhun toimialaan verrattuna. Sen ei pitäisi olla ”normaalia” vain IT-kuplassa.
Kun työpaikoilla halutaan edistää monimuotoista ja tasa-arvoista kulttuuria, on helppo erehtyä ylipalvelemaan yhtä ryhmää tai vastaavasti ottaa kaikki kaikilta pois – nämä molemmat ovat heikkoja lähtökohtia tasavertaisuustyölle. Sen sijaan meidän tulisi luoda kaikkia tasavertaisesti palvelevia kokonaisuuksia. Monimuotoisuus ei voi olla vain päälle liimattua tai yksittäisiä kampanjoita, vaan sen tulee olla osa strategiaa ja näkyä organisaation arjessa.
On aivan luonnollista, että meillä on ennakkoluuloja. Tärkeintä onkin tiedostaa ja tunnistaa omat ennakkoluulot, jotta ne eivät vaikuttaisi päätöksentekoon. Maahanmuuttajataustaiselle hakijalle tuottaa vaivaa, jos ei ennakkoluulojen vuoksi anneta edes mahdollisuutta edetä rekrytointiprosesseissa.
Tärkeintä on tiedostaa ja tunnistaa omat ennakkoluulot, jotta ne eivät vaikuttaisi päätöksentekoon.
Yksi helppo ratkaisu on, että työpaikkailmoitukset ovat kaksikielisiä, mikäli työ itsessään ei vaadi suomen kielen osaamista. Näin mahdollistetaan, että myös ne henkilöt, jotka eivät puhu suomea ensimmäisenä kielenään, uskaltautuvat hakemaan työtehtävää.
Meidän tulee myös kouluttautua esimerkiksi neurodiversiteetistä ja huomioida ihmisten eroavaisuudet paremmin rekrytoinnissa.
Yksi huomaamani väärinkäsitys on, että organisaatio ei syystä tai toisesta pystyisi toimimaan myös englanniksi. Usein taustalla on pelkoja esimerkiksi organisaatiokulttuurin muuttumisesta. Pointti kuitenkin on, että kahvipöydässä ja muiden suomenkielisten kanssa voi puhua suomea, mutta samaan aikaan virallisilla työpaikan kanavilla viestitään englanniksi. Kyllä englannin kieli sieltä taittuu. Meidän tulisi olla hieman rohkeampia käyttämään sitä.
Suomi on vielä varsin nuori maa maahanmuutossa verrattuna esimerkiksi muihin Pohjoismaihin.
Kun Suomessa puhutaan maahanmuutosta, puhutaan usein EU:n ulkopuolelta, etenkin Afrikasta ja Lähi-idästä tulevasta maahanmuutosta. Suurin aalto selkeästi erinäköisiä ihmisiä tuli Suomeen vasta 80–90-lukujen vaihteessa. Suomi on siis vielä varsin nuori maa maahanmuutossa verrattuna esimerkiksi muihin Pohjoismaihin.
Meillä on todella hyvä mahdollisuus olla tekemättä samanlaisia sosiaalipoliittisia virheitä kuin esimerkiksi naapurimaamme Ruotsi. Lisäksi meillä on etumatka muun muassa digitaalisten palveluiden hyödyntämisessä osana moninaisuustyötä.
Uskon, että parinkymmenen vuoden päästä digikehityksen avulla Suomi voisi olla yhteiskuntana todella moninainen ja jokaiselle saavutettava paikka. Tämä myös edistää työllistymistä, kun esimerkiksi työllisyyspalveluita voitaisiin digimuodossa tarjota monella kielellä ilman kaikkea tämänhetkistä byrokratiaa.
Suomi voi olla moninaisuuden ja tasa-arvon edelläkävijä, kunhan emme vain hidastele kehityksen kanssa.