Koulutusverkosta käytävässä keskustelussa lasketaan yleensä euroja. Harvemmin lasketaan sitä, paljonko maksaa menetetty tutkinto, opintojen keskeytyminen, heikentynyt työkyky tai kokemus siitä, ettei kuulu yhteisöön. Silti juuri näitä seurauksia koulutuspoliittiset ratkaisut voivat tuottaa. Rakenteet eivät ole vain hallinnollisia ratkaisuja, vaan ne muokkaavat oppijoiden arkea ja mahdollisuuksia rakentaa tulevaisuuttaan. Siksi koulutusverkkoa koskevia päätöksiä tulisi tarkastella myös opiskelukyvyn näkökulmasta. Opiskelukyky on investointi. Päättäjät puhuvat rakenteista. Oppijat elävät niiden seuraukset.
Opiskelukyky ei ole vain oppijan ominaisuus
Koulutusverkosta keskustellaan usein eurojen kautta. Suljetaanko lähikoulu? Keskitetäänkö koulutusta suurempiin yksiköihin? Vähennetäänkö tukipalveluja? Rakennetaanko uusi kampus vai korjataanko vanha? Keskustelu on ymmärrettävää. Julkiset resurssit ovat rajallisia, ja päätöksentekijöiden tehtävä on huolehtia niiden tarkoituksenmukaisesta käytöstä.
Samalla keskustelussa jää kuitenkin usein yksi olennainen näkökulma varjoon: mitä nämä päätökset tarkoittavat oppijan näkökulmasta? Harvemmin, jos koskaan, kysytään, miten koulutusverkkoa koskevat ratkaisut vaikuttavat opiskelukykyyn.
Opiskelukyky voidaan ymmärtää oppijan kykynä, taitoina ja valmiuksina osallistua oppimiseen, hankkia osaamista sekä edetä opinnoissaan. Kyse ei kuitenkaan ole vain yksilön ominaisuuksista. Opiskelukyky ei synny tyhjiössä eikä ole pysyvä henkilökohtainen ominaisuus, joka joko on tai ei ole. Se rakentuu jatkuvasti vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Siihen vaikuttavat oppijan omien voimavarojen lisäksi esimerkiksi opetuksen laatu, oppimisympäristöt, sosiaaliset suhteet, ohjaus, oppilas- tai opiskeluhuollon palvelut sekä yhteiskunnan koulutuspoliittiset ratkaisut.
Toisin sanoen opiskelukyky ei ole ainoastaan oppijan vastuulla. Myös koulut, oppilaitokset ja yhteiskunta osallistuvat sen rakentamiseen. Tästä näkökulmasta oppilaitos- ja kouluverkko eivät ole vain rakennuksia kartalla tai kiinteistöihin sidottuja kustannuksia. Ne muodostavat opiskelukyvyn kannalta keskeisen toimintaympäristön.
Koulu- ja oppilaitosverkko on enemmän kuin rakennuksia
Kun kouluja ja oppilaitoksia keskitetään suurempiin yksiköihin, samalla tehdään päätöksiä koulumatkojen pituudesta, oppijoiden arjen kuormituksesta ja mahdollisuuksista osallistua oppilaitosyhteisön toimintaan. Kun tukipalveluja vähennetään, vaikutukset eivät näy ainoastaan budjettirivillä, vaan myös siinä, kuinka nopeasti oppimisen tai hyvinvoinnin haasteisiin voidaan reagoida.
Kun oppijaryhmät kasvavat, samalla muuttuvat oppijan mahdollisuudet tulla kohdatuksi, saada ohjausta ja kokea osallisuutta. Opiskelukyvyn näkökulmasta olennaisia eivät siis ole pelkästään neliöt tai eurot, vaan myös yhteisöllisyys, oppija-opettajasuhteet, turvallisuuden kokemus, oppimisen tuki ja mahdollisuus kuulua yhteisöön.
Tämän vuoksi koulutusverkkoa koskevien päätösten todellisia vaikutuksia ei voida arvioida pelkästään kustannusten kautta. Jos säästämme miljoonan euroa kiinteistökuluissa, mutta samalla lisäämme kuljetuskustannuksia, koulupudokkuutta, yksinäisyyttä tai tuen tarvetta, säästimmekö todella?
Opiskelukyky on investointi, jota pitäisi myös arvioida
Kysymys on lopulta siitä, mitä pidämme koulutuksen tavoitteena. Jos koulutuksen tehtävä on vain tiedon välittäminen mahdollisimman kustannustehokkaasti, taloudellinen tarkastelu riittää. Jos tavoitteena kuitenkin on osaamisen lisäksi työkykyisten, osallisten ja hyvinvoivien kansalaisten kasvattaminen, näkökulmaa on laajennettava. Opiskelukyvyn merkitys ei rajoitu opiskeluaikaan, sillä opiskelukyky rakentaa samalla tulevaisuuden työkykyä.
Opintojen aikana rakentuvat valmiudet, osallisuuden kokemukset, minäpystyvyys ja kyky kiinnittyä opintoihin heijastuvat myöhempään työkykyyn, koulutuspolkuihin ja työelämässä pärjäämiseen. Kun opiskelukyky vahvistuu, myös mahdollisuudet suorittaa tutkinto loppuun, siirtyä työelämään ja rakentaa kestävää työuraa paranevat.
Tässä mielessä opiskelukykyä voidaan tarkastella investointina. Investointi näkyy parempana opintojen läpäisynä, vähäisempänä koulupudokkuutena, vahvempana työkykynä ja korkeampana työllisyytenä. Samalla se voi vähentää korjaavien palveluiden tarvetta ja tukea yhteiskunnan sosiaalista kestävyyttä. Silti opiskelukyky jää usein näkymättömäksi koulutuspoliittisessa päätöksenteossa.
Taloudellisia vaikutuksia arvioidaan huolellisesti, mutta opiskelukyvyn vaikutuksia tarkastellaan harvemmin järjestelmällisesti. Merkittäviin koulutuspoliittisiin päätöksiin voitaisiin taloudellisten vaikutusten rinnalle tuoda opiskelukykyvaikutusten arviointi.
Miten päätös vaikuttaa oppijan mahdollisuuksiin osallistua opetukseen? Entä osallisuuden kokemukseen, tuen saatavuuteen, yhteisöllisyyteen tai opintojen etenemiseen? Millaisia vaikutuksia ratkaisulla voi olla viiden tai kymmenen vuoden aikajänteellä?
Kun keskustelemme koulutusverkosta, emme päätä vain rakennuksista tai kustannuksista. Päätämme samalla siitä, millaiset mahdollisuudet oppijoilla on oppia, osallistua ja rakentaa tulevaisuuttaan. Siksi opiskelukykyä ei pidä nähdä koulutuksen kulueränä. Se on investointi, jonka tuotto näkyy valmistumisena, työkykynä, osallisuutena ja hyvinvointina vielä vuosien ja vuosikymmenten päästä.
Kysymys ei ole siitä, onko meillä varaa investoida opiskelukykyyn.
Kysymys on siitä, onko meillä varaa jättää investoimatta siihen.
Lue Aija Laaksosen haastattelu täällä: Aija Laaksonen – opiskelukyky on oppimisen perusedellytys.