Nuorisotyöttömyys ei ole vain tilasto. Se on tarina siitä, miten mahdollisuus muuttuu odotukseksi, ja odotus epävarmuudeksi. Se on hetkiä, joissa nuori pohtii, miksei kukaan vastaa hakemuksiin tai mihin oma osaaminen riittää. Ilman työtä jäänyt nuori kantaa usein mukanaan katkenneita polkuja, tukemattomia siirtymiä ja sanoittamatonta pettymystä.
Ensimmäinen kesätyö tai oman alan työpaikka voi kuitenkin muuttaa nuoren suunnan. Se voi sytyttää kipinän, joka kantaa pitkälle. Työssäkäynti kasvattaa itseluottamusta ja tuo kokemuksen siitä, että oma panos merkitsee. Työ tarjoaa paitsi taloudellista turvaa myös yhteisön, johon kuulua. Siksi jokaisella nuorella pitäisi olla mahdollisuus rakentaa omaa uraansa, riippumatta siitä, mistä tulee tai millaisia haasteita kohtaa.
Mutta mitä tapahtuu, kun nuori jää koulutuksen ja työn ulkopuolelle? Nuori voi helposti pudota palvelujärjestelmän katveeseen ja samalla koko yhteiskunta menettää ainutkertaista potentiaalia. Erityisesti NEET-nuoret eli koulutuksen, työelämän tai harjoittelun ulkopuolella olevat nuoret tarvitsevat tukea. Pitkä irtautuminen työn ja koulutuksen piiristä heikentää työllistymismahdollisuuksia ja kasvattaa syrjäytymisriskiä. Erityisen suuren työttömyysriskin omaavat ne nuoret, jotka ovat jääneet ilman toisen asteen koulutusta, sillä sellaisia töitä, joihin ei vaadita koulutusta on tarjolla yhä vähemmän. Tilannetta haastaa myös se, että NEET-statuksen taustalla olevat ongelmat ovat monimutkaisia ja vaativat monialaista yhteistyötä. Siksi nuorisotyöttömyyden vähentäminen on paitsi yksilön, myös koko yhteiskunnan kannalta välttämätöntä.
Nuorisotyöttömyys ei kuitenkaan rajoitu vain NEET-statuksella olevien nuorten piiriin. Myös moni korkeasti koulutettu nuori kokee valmistumisen jälkeen epävarmuutta tulevaisuuden työpaikasta. Työmarkkinoille siirtyminen ei ole aina suoraviivaista, vaikka tutkinto olisi taskussa. Monet vastavalmistuneet törmäävät esimerkiksi ylikouluttautumisen riskiin, määräaikaisiin ja epävarmoihin työsuhteisiin sekä kohtaanto-ongelmaan. Lisäksi vähäisen työkokemuksen vuoksi nuoret jäävät usein kokeneempien työnhakijoiden varjoon.
Mistä nuori voi saada työkokemusta, jos ei pääse töihin?
Tämä kysymys kiteyttää nuorisotyöttömyyden pirullisen luonteen. Kyse ei ole vain yksittäisestä ongelmasta, vaan kokonaisuudesta, jossa koulutuspolut, työnantajien odotukset, palvelujärjestelmä ja yksilölliset elämäntilanteet kietoutuvat toisiinsa. Tällaisessa tilanteessa tarvitaan enemmän kuin yksittäisiä ratkaisuja – tarvitaan toisenlaista tapaa ajatella.
Kompleksisuusajattelu tarjoaa linssin, jonka kautta voidaan havaita, ettei nuorisotyöttömyyden vähentämiseen ole yhtä ainoaa ratkaisua. Sen sijaan on tarkasteltava, miten eri toimijat, kuten oppilaitokset, työnantajat, sosiaaliset viiteryhmät, viranomaiset ja nuoret itse kytkeytyvät toisiinsa. Yhteinen suunta ja vuoropuhelu voivat avata uudenlaisia mahdollisuuksia. Nuorille on luotava lisää työ- sekä harjoittelupaikkoja, ja työelämäyhteyksiä on rakennettava jo opiskeluaikana. Samalla on lisättävä aidosti vastavalmistuneille sopivia entry-level-työpaikkoja, purettava nuorten työllistymiseen liittyviä asenteellisia esteitä ja tunnistettava nuorten potentiaali nykyistä rohkeammin. Tämänkaltaiset ratkaisut edellyttävät eri toimijoiden yhteistä panosta ja sitoutumista muutokseen.
Nuorten potentiaali esiin
Nuorisotyöttömyyttä voidaan vähentää silloin, kun nuorten merkitys tulevaisuuden työelämässä tunnistetaan. Kompleksisuusajattelun ytimessä on ajatus siitä, että nuoret eivät ole yksi homogeeninen joukko, vaan yksilöitä erilaisine vahvuuksineen ja tarpeineen. Heidän arvonsa ei riipu työhistoriasta tai koulutustasosta vaan siitä, että heillä on halu kasvaa, kehittyä ja osallistua.
Jokaisessa nuoressa on valtavasti potentiaalia, mutta sen esiin nouseminen edellyttää mahdollisuuksia, kannustusta ja luottamusta. Työuran alkuvaiheessa saatu tuki voi olla ratkaiseva. Pienikin mahdollisuus voi kantaa pitkälle ja muuttaa nuoren käsityksen itsestään ja tulevaisuudestaan. Siksi jokaisen työelämässä olevan olisi hyvä palauttaa mieleen säännöllisin väliajoin hetki, jolloin joku ensikertaa uskoi omaan potentiaaliin ja loi mahdollisuuden loistaa.
Kompleksisuusajattelu haastaa ajattelemaan toisin
Yhteiskunnan rakenteet eivät yksin riitä vastaamaan nuorten työllistymisen haasteisiin. Jotta nuorisotyöttömyyttä voidaan vähentää, tarvitaan yhteistyötä, jossa eri toimijat tunnistavat oman merkityksensä nuorten työelämään siirtymisen sujuvoittamisessa. Jokainen nuori tulisi nähdä investointina tulevaisuuteen, ei riskinä. Nuorisotyöttömyyttä on mahdollista vähentää ymmärtämällä nuorten arvo ja potentiaali tulevaisuuden työelämässä. Tämä kuitenkin edellyttää kompleksisuusajattelun omaksumista, jossa nuorten arvostaminen sekä heidän potentiaalinsa tunnistaminen nähdään keskeisinä osina työelämän monimutkaisessa ja jatkuvasti kehittyvässä järjestelmässä.
Lue lisää:
Anni Karin pro gradu -tutkielma: Nuorisotyö kompleksisena ilmiönä
NEET-nuoret Pohjolassa – Ami-säätiö
Työvoiman ulkopuolella olevat – Ami-säätiö
Ilmoittaudu Potentiaali Esiin! – Nuorten täsmätyökykyä työmarkkinoille -seminaariin:
Potentiaali esiin! Nuorten täsmätyökykyä työmarkkinoille 23.10.25