Sosiaali- ja terveysalan työvoimapulaan vastataan yhä useammin kansainvälisellä rekrytoinnilla. Vaikka juuri nyt aihe ei ole akuutti, työvoimapulaa on kuitenkin näköpiirissä taloudellisen tilanteen parantuessa, jos luotamme väestöennusteisiin.
Työterveyslaitoksen ja Taitotalon järjestämässä Kansainvälisesti rekrytoidut hoitajat osaksi työyhteisöä -seminaarissa 28.8.2025 käsiteltiin ulkomailta rekrytoitujen hoitajien kotoutumista, työyhteisöön kiinnittymistä sekä alan kehittämistarpeita. Seminaari oli samalla Ami-säätiön rahoittaman ja Työterveyslaitoksen toteuttaman tutkimushankkeen Ulkomailta rekrytointi ja sotealan pitovoima päätösseminaari. Tutkimuksen kohdeorganisaatioita olivat pääkaupunkiseudun hyvinvointialueet sekä Helsingin kaupunki, joilla on kokemusta ulkomailta rekrytoinnista.
Seminaarin puhetta johdatteli Ami-säätiön ohjelmajohtaja Anna-Maija Aalto.
– Säätiömme rahoitti Työterveyslaitoksen hanketta, koska työpaikkaan kiinnittyminen on yksi onnistuneen ja kestävän työperäisen maahanmuuton kulmakivistä. Se on yksi keinoista saada pysyvää työvoimaa sotealalle ja yksi keinoista saada sotealalla työskentelevien osaaminen paremmin käyttöön. Tiedämme tutkimuksista, että maahanmuuttaneet kokevat enemmän työpaikkakiusaamista ja ulossulkemista. On ennakoitu, että globaalisti ikääntyvissä yhteiskunnissa tarvitaan miljoonittain hoitajia vuosikymmenen loppuun mennessä. Lähtökohta ei siis ole paras mahdollinen, mutta toisaalta jokainen meistä ymmärtää myös henkilökohtaisesti, miten tärkeää työhön ja työyhteisöön sisäänpääsy on. Tässä on kaikki mahdollisuudet onnistua.
Toimivat sosiaaliset suhteet ja hyvä esihenkilötyö pitovoimatekijöitä hoitajille
Työterveyslaitoksen Barbara Bergbom ja Mirkka Vuorento esittelivät tutkimustuloksia siitä, miten ulkomailta tulleet hoitajat pääsevät osaksi työyhteisöä. He toivat esiin myös tapoja vahvistaa työyhteisön kantokykyä.
– Yhteenkuulumisen tunne ja yhteisöllisyyden kokemus ovat yhteydessä työhyvinvointiin ja työpaikkaan sitoutumiseen, kun taas ulkopuolisuuden kokemus heikentää näitä. Sosiaalinen tuki ja verkostoihin pääsy ovat yhteydessä mm. työssä pärjäämiseen ja urakehitykseen, Barbara Bergbom kertoi aikaisemmasta tutkimuksesta.
– Kokemukset työyhteisöön pääsemistä olivat kohdeorganisaatioissa pääosin myönteisiä. Toimivat sosiaaliset suhteet ja hyvä esihenkilötyö ovat rekrytoitujen hoitajien näkökulmasta pitovoimatekijöitä. Työyhteisön tuella ja selkeän kielen käytöllä sekä asiakaskohtaamisilla on suuri merkitys kielen oppimisessa. Organisaation järjestämät tuen muodot ja hoitajien keskinäiset verkostot yli yksikkörajojen ovat hyödyllisiä ja tärkeässä roolissa.
Mirkka Vuorento esitteli hyviä käytänteitä, joita he tutkimustyössään huomasivat. Tällaisia ovat esimerkiksi Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella kummitoiminta. Helsingin kaupungilla on puolestaan käytössä organisaatiotason intensiivinen perehdytys koko ryhmälle ja tukirakenne jatkoon. Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella esihenkilöiden tukeminen on sisältänyt valmennuksia ennen hoitajien saapumista ja runsaasti kuulumisten ja kokemusten vaihtoa sekä palautteenantoa matalalla kynnyksellä.
Tutkimuksen tuloksista ja suosituksista julkaistaan syksyllä opas työnantajien ja -yhteisöjen käyttöön.
Monipuolisia kansainvälisen rekrytoinnin ja työyhteisöön kiinnittymisen näkökulmia
Sosiaali- ja terveysministeriön lääkintöneuvos, ohjelmajohtaja Taina Mäntyranta toi esiin isossa kuvassa kansainvälisen rekrytoinnin nykytilaa ja tulevaisuutta ja valotti toimenpiteitä eettisen rekrytoinnin ja pysyvien ratkaisujen kehittämiseksi. Avainsanoja ovat prosessien nopeuttamisen lisäksi muun muassa vastaanotto, kielikäytännöt ja asenteet. Nämä ovat tärkeitä näkökulmia sen saavuttamiseksi, että hyvistä työoloista voitaisiin tehdä suomalaisten työmarkkinoiden vetovoimatekijä.
Käytännön kokemuksia esitteli Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen henkilöstöjohtaja Kimmo Sarekoski, joka kertoi filippiiniläishoitajien rekrytoinnista ja heidän oppisopimuskoulutuksestaan. Osana koulutusta opetetaan myös suomen kieltä, sekä ennen työyhteisöön tuloa että työn alettua työajalla. Tästä päästiinkin hyvin seminaarin seuraavaan aiheeseen: väitöskirjatutkija Katariina Pyykkö Helsingin yliopistosta toi esiin Suomeen muuttaneiden aikuisten näkemyksiä työpaikkojen kielikäytänteistä.
Reetta Eskolan vetämässä paneelikeskustelussa ääneen pääsivät lähihoitajaopiskelija Catherine Lagulao, palvelupäällikkö Leila Törmä (Tukena Oy), asiantuntija Elina Kiuru (SuPer), kansainvälisten asioiden päällikkö Sari Koivuniemi (Tehy) ja vanhempi yliopistonlehtori Johanna Komppa (Helsingin yliopisto) sekä johtaja Mari Sairanen (Helsingin kaupunki). Lagulao toi esiin sekä työtovereiden suuren merkityksen että oman oppimismotivaation ja halun puhua suomen kieltä merkityksen onnistuneessa työhön kiinnittymisessä. Kiuru korosti työntekijöiden näkökulmaa ja yhteistyön tarvetta, kun taas Koivuniemi painotti maahanmuuttaneiden työntekijöiden mukaan ottamista olemassaoleviin verkostoihin. Törmä korosti eri sotesektoreiden erilaista tarvetta ja erilaista kieltä. Myös työyhteisöjen kantokykyyn panostaminen sai sijaa paneelikeskustelussa.
Jos seminaarin kommenteissa tuli esiin uusiakin haasteita, tuntui käytävillä olevan myös paljon intoa siitä, että aiheeseen on jo paljon työkaluja ja ratkaisuja, joilla päästään eteenpäin.
Hanke-esittelyyn pääset tutustumaan täältä: Tutkimus: eettisesti kestävä rekrytointi sosiaali- ja terveysalalla – Ami-säätiö