Miksi ammatillinen segregaatio on ongelma? Miten se uusiutuu ammatillisessa koulutuksessa? Inkeri Tanhua vastaa näihin kysymyksiin tuoreen väitöskirjansa pohjalta.
Ammatillinen segregaatio ja sen ongelmat
Ammatillisella segregaatiolla eli eriytymisellä tarkoitetaan sitä, että eri ryhmät työskentelevät eri aloilla, ammateissa ja tehtävissä. Tätä eriytymistä tapahtuu esimerkiksi sukupuolen tai oletetun rodun tai etnisyyden mukaan ja se vähentää henkilöstön monimuotoisuutta työpaikoilla ja kokonaisissa ammattiryhmissä. Siitä seuraa useita ongelmia. Esimerkiksi sukupuolten väliset palkkaerot selittyvät paljolti segregaatiolla. Myös se, että Suomeen muuttaneet ihmiset ajautuvat työmarkkinoilla vain tiettyihin ammatteihin, luo epätasa-arvoa, koska se mahdollistaa heikommat työehdot.
”Kaikki eivät lisäksi ajaudu yhtään mihinkään ammattiin, vaan pois työmarkkinoilta,” huomauttaa Tanhua. Näin voi Tanhuan mukaan käydä myös silloin, kun yrittää valita itselleen yhteiskunnallisessa keskustelussa sopivalta kuulostavan alan. ”Stereotypioiden noudattaminen ei automaattisesti palkitse työpaikan löytymisellä etenkään kaikissa intersektionaalisissa positioissa olevia ihmisiä,” sanoo Tanhua. Tästäkin syystä stereotyyppisiä oletuksia olisi siis hyvä purkaa.
Ammattien sukupuolenmukainen segregaatio ja henkilöstön moninaisuuden puute ovat ongelmia myös yrityksille ja muille työorganisaatioille. Monimuotoinen henkilöstö pystyy esimerkiksi paremmin vastaamaan moninaisten asiakkaiden tarpeisiin. Lisäksi henkilöstön moninaistaminen voi auttaa yrityksiä löytämään henkilökuntaa silloin, kun työvoimasta on pulaa. ”On tärkeää, ettei työvoimapulaa lähdetä ratkaisemaan pelkästään tekemällä usein kalliita ulkomaisia rekrytointeja, vaan annetaan mahdollisuus jo Suomessa asuvien ihmisten taustasta riippumatta kehittyä ammattilaisiksi,” Tanhua toteaa.
Miten stereotyyppiset oletukset tuottavat segregaatiota?
Aiemman tutkimuksen mukaan yksi keskeinen syy ammatilliselle segregaatiolle on sukupuoleen, luokkaan ja rotuun/etnisyyteen liittyvät stereotyyppiset oletukset (ks. esim. Charles & Grusky, 2004; Ridgeway, 2014; Ridgeway & Kricheli-Katz, 2013). Maria Charles ja David Grusky (2004) toteavat, että sukupuolen mukainen segregaatio on sitkeää siksi, että sukupuolistereotypiat ja niihin liittyvät oletukset ovat niin vahvoja. Tällöin edes sukupuolten tasa-arvon lisääntyminen yhteiskunnassa ei poista segregaatiota, vaikka voikin vähentää etenkin pystysuoraa segregaatiota auttaessaan joitakin naisia nousemaan korkeampiin asemiin varsinkin naisenemmistöisillä aloilla. Cecilia Ridgeway (2014) puolestaan selittää, että kulttuuriset stereotypiat vaikuttavat yleisiin oletuksiin eri ryhmistä ja näin ollen myös heidän sopivuutensa tai kykyjensä arviointiin.
”Väitöskirjani jatkaa tätä aiempaa tutkimusta keskittyen tarkastelemaan, kuinka stereotyyppiset oletukset tuottavat segregaatiota nyky-Suomessa, ammatillisessa koulutuksessa ja ammateissa, joihin sieltä valmistutaan,” Tanhua selittää. Väitöskirjan mukaan sukupuoleen ja esimerkiksi maahanmuuttajiin liitetyt oletukset vaikuttivat opiskelijoiden käsityksiin itsestään ja heille sopivista ammateista sen kautta, miten toiset suhtautuvat heihin. Lisäksi oletukset vaikuttivat organisaatioiden käytäntöihin ja saattavat aikaansaada syrjintää esimerkiksi työhönotossa.
Tutkimuksen keskeiset uudet tulokset
Tanhuan väitöskirja koostuu kolmesta artikkelista, jotka kaikki käsittelevät sukupuoleen tai muihin tekijöihin liittyviä stereotyyppisiä oletuksia sekä ulossulkemisen kokemuksia ja niiden roolia ammatillisen segregaation uusintamisessa.
Alojen sukupuolittuminen
Väitöskirjan ensimmäinen artikkeli käsittelee tekniikan alojen sukupuolittumista. ”Artikkeli näyttää, että tekniikan aloihin liittyvät sukupuolittuneet mielikuvat ovat edelleen vahvoja, mutta myös osoittaa, että ne ovat muuttuvia,” Tanhua innostuu selittämään. Artikkeli pohjaa hammastekniikan opiskelijoiden haastatteluihin. Etenkin alaa opiskelevat naiset olivat usein valinneet sen johtuen tarkasta, pienillä koneilla ja paikallaan tehtävästä työstä.
”Alan usein maskuliinisina nähdyt ominaisuudet, kuten isot uunit, työn ajoittainen likaisuus ja metallityöt, olivat tulleet monille opiskelijoille yllätyksenä, mutta tästä huolimatta he kuitenkin viihtyivät ja kokivat alan omakseen,” Tanhua kertoo. ”Naisilla ei siis ole sisäsyntyistä kiinnostuksen puutetta tehdä maskuliinisina nähtyjä työtehtäviä, vaan halu toimia niissä riippuu tilanteesta ja siitä, miten heihin työssä suhtaudutaan,” Tanhua kiteyttää. (Voit lukea koko artikkelin täältä: Tanhua 2023, https://doi.org/10.1080/08038740.2022.2131908).
Trans- ja muunsukupuolisten opiskelijoiden kokemukset
Toinen artikkeli käsittelee trans- ja muunsukupuolisten opiskelijoiden kokemuksia. Heidän kokemustensa lisääminen keskusteluun sukupuolen mukaisesta segregaatiosta on jo sinällään uutta, että usein segregaatiotutkimuksessa puhutaan vain naisista ja miehistä eikä käsitellä muita sukupuolen mukaisia jakoja, kuten eriytymistä trans- ja cis-sukupuolisten välillä. Artikkelin mukaan trans- ja muunsukupuolisten opiskelijoiden kokemuksia leimaa tunnistamatta jääminen.
”He siis kokevat, että heitä ei usein tunnisteta ja arvosteta omana itsenään,” avaa Tanhua. Tämä vaikuttaa myös ammatinvalintaan ja opiskeluun, sillä ne tilanteet, joissa kohtaa arvostusta omana itsenään muodostuvat hyvin tärkeiksi. ”Esimerkiksi opettajien kannattaisikin muistaa, että he voivat näin ollen pienillä sanavalinnoilla tukea joidenkin opiskelijoiden motivaatiota ja oppimista huimasti,” Tanhua maalailee. (Artikkeli julkaistaan pian Organization-lehdessä, jolloin sen voi lukea täältä: https://doi.org/10.1177/13505084261447962).
Maahanmuuttajuus ja kielitaito
Kolmas artikkeli käsittelee sitä, miten oletukset maahanmuuttajille sopivista ammateista ja koulutuspoluista tuottavat segregaatiota. Artikkeli nimeää neljä diskurssia maahanmuuttajuudesta ja kielitaidosta. Osa diskursseista kannustaa maahanmuuttajina nähtyjä opiskelijoita opiskelemaan ammattikoulussa. ”Näiden tavallaan positiivisten diskurssien negatiivinen puoli on, että lukio ja yliopisto ikään kuin määrittyvät epäsopiviksi,” Tanhua huomauttaa.
Lisäksi puheesta kielitaidon taakse voi kätkeytyä syrjintää. ”Jotkut opiskelijat eivät löytäneet työssäoppimispaikkoja ja epäilivät syyksi syrjintää, vaikka virallisesti heille kerrottiinkin, että syynä on heidän kielitaitonsa,” sanoo Tanhua. Kielitaitovaatimuksiin ja muihinkin asenteisiin vaikuttavat esimerkiksi alan työvoimantarve, yritysten koko ja se, työllistytäänkö julkiselle vai yksityiselle sektorille. ”Kyse ei siis ole pelkästään yksilön kielitaidosta,” Tanhua kiteyttää. (Voit lukea koko artikkelin täältä: Tanhua 2025, https://doi.org/10.1080/13636820.2025.2543591).
Miksi tämä on tärkeää tietää?
Yksi este segregaation purkamiselle on myytti siitä, että erilaiset valinnat kumpuavat sisäsyntyisestä kiinnostuksesta, johon ei voi vaikuttaa. ”On tärkeää purkaa, mistä nämä kiinnostukset syntyvät sen sijaan, että ne oletetaan kokonaisuudessaan sisäsyntyisiksi,” Tanhua korostaa. Näin myös segregaation purkaminen näyttäytyy mielekkäältä.
Tanhua tuo esille monia tapoja purkaa segregaatiota: ”Sen sijaan, että esimerkiksi yrityksissä ajatellaan, ettei alan segregaatiolle voida tehdä mitään siksi, että naiset eivät ole kiinnostuneet alasta tai koska maahanmuuttajien kielitaito ei ole riittävällä tasolla, voisi miettiä omaa roolia näiden asioiden muuttamisessa. Tarjota työharjoittelupaikkoja, kesätöitä ja tutustumismahdollisuuksia monipuolisesti ja ennakkoluulottomasti. Mahdollisuus tutustua työhön käytännössä vähentää stereotyyppisiä käsityksiä siitä sekä motivoi myös kielen oppimista.”
”Yksittäiset opettajat voivat tutkimukseni perusteella pohtia sitä, miten he mahdollisesti nojaavat stereotypioihin ja esimerkiksi sukupuolittuneisiin mielikuviin opetuksessaan,” Tanhua lisää. Hän korostaa, että myös oppilaitosten tulisi toki tukea opettajia tässä työssä ja opetuksen kehittämisessä. ”Oppilaat myös tarvitsevat enemmän tukea työssäoppimispaikkojen löytämiseen, sillä jos paikkojen löytäminen on vain opiskelijoiden omalla vastuulla, syrjintä on todennäköisempää,” huomauttaa Tanhua.
Tutkimuksen toteutus
Väitöskirjatutkimusta varten on haastateltu 32 opiskelijaa ja 16 opettajaa pääkaupunkiseudulla sijaitsevassa ammatillisessa oppilaitoksessa. Lisäksi aineisto sisältää kaksikymmentä tuntia oppituntien havainnointia. Haastateltaviksi valikoitui yksi hammastekniikkaa opiskelevien luokka, yksi kone- ja tuotantotekniikkaa opiskelevien luokka sekä neljä trans- tai muunsukupuolista opiskelijaa eri luokilta (he opiskelivat valokuvausta, pelialaa ja tekstiilialaa). Haastatellut opettajat edustivat enimmäkseen samoja aineita: hammastekniikkaa, kone- ja tuotantotekniikkaa, valokuvausta, pelialaa ja tekstiilialaa. Metodologisesti tutkimuksessa hyödynnetään kriittistä diskurssianalyysia sekä feminististä grounded theory metodologiaa.
Lisätietoja väitöstutkimuksesta
Väitöskirjatutkimus ammatillisen segregaation uusiutumisesta julkaistiin huhtikuussa 2026, ja sitä koskeva väitös pidetään Hankenilla 22.5.2026. Lisätietoa väitöksestä saat täältä: https://www.hanken.fi/en/calendar/doctoral-defence-inkeri-tanhua Koko väitöskirjan voi lukea täältä: Tanhua (2026) (Re)producing occupational segregation: Gendered and racialised discourses and experiences of exclusion in vocational education.
Inkeri Tanhuan tutkimuksen esittelyyn Ami-säätiön sivuilla, voit tutustua täältä: Miksi ammatit eriytyvät sukupuolen mukaisesti?