Sarjamme päätekstissä (Miksi katveessa ollaan?) kuvasimme, miksi tuhansia ihmisiä jää pääkaupunkiseudulla työmarkkinoiden katveeseen. Yksi kolmesta toistuvasta esteestä oli osaamiskuilu: avoimia tehtäviä on, mutta niihin vaadittavaa osaamista työnhakijoilla ei ole, tai sitä ei tunnisteta tai osata sanoittaa. Tässä artikkelissa pureudumme siihen, mitä tälle esteelle todella voidaan tehdä, ja erityisesti siihen, miten ratkaisut saadaan toimimaan heikossa työmarkkina-asemassa olevien hyväksi.
Paradoksi: aikuiskoulutus hyödyttää eniten niitä, jotka osallistuvat vähiten
Suomalainen tutkimus on osoittanut tämän ongelman terävästi. Etlan tutkimusjohtaja Antti Kauhanen ja tutkimuspäällikkö Hanna Virtanen (2021) tarkastelivat aikuisena aloitettujen opintojen ansio- ja työllisyysvaikutuksia rekisteridatalla. Tulos oli selvä: pelkän perusasteen suorittaneilla aikuiskoulutuksen vaikutukset ansioihin ja työllisyyteen ovat huomattavasti korkeammat kuin korkea-asteen tutkinnon suorittaneilla. Korkeakoulutaustaisilla hyödyt eivät edes riitä kattamaan koulutuksen kustannuksia, mutta peruskoulutaustaisilla ansiot kasvavat nopeasti opintojen aloittamisen jälkeen.
Ongelma on siinä, että osallistujat ovat juuri päinvastaiset kuin pitäisi. Korkeakoulutettujen aikuisopinnot ovat lisääntyneet, mutta perusasteen suorittaneiden osallistuminen ei. Lehikoinen, Nokso-Koivisto ja Vihriälä (2026) toistavat saman havainnon Sitran tuoreessa koulutuspoliittisessa muistiossa: aikuiskoulutus ”ei riittävästi paranna osallistujien työmarkkina-asemaa ja kasautuu niille, joilla on jo vahva koulutuspohja”.
Tämä on aikuiskoulutuksen Matteus-vaikutus, joka tunnetaan kansainvälisesti hyvin (Kosyakova 2021; Kilpi-Jakonen ym. 2015). Bonolin ja Liechtin 87 työvoimapoliittisen ohjelman systemaattisessa katsauksessa Pohjoismaissa Matteus-vaikutus oli tosin selvästi heikompi kuin konservatiivisissa hyvinvointivaltioissa (Bonoli & Liechti 2018). Erot eivät silti ratkaise koko ongelmaa. Ami-säätiön omien Työnvälitystilastoon perustuvien laskelmien mukaan pääkaupunkiseudulla on viimeisen vuoden aikana ollut keskimäärin noin 15 000 työtöntä työnhakijaa, joilta puuttuu perusasteen jälkeinen tutkinto tai joiden koulutusaste on tuntematon. Heistä vain pieni vähemmistö löytää tiensä aikuiskoulutuksen pariin.
Tästä syystä osaamiskuilun ratkaisua ei voi mitata vain koulutuspaikkojen tai osallistujien määrällä. Olennaista on, ketkä osallistuvat ja millaisia tuloksia heille syntyy.
Miksi katveessa olevat eivät osallistu?
Esteet osallistumiselle ovat tunnistettavia. PIAAC-aineistoa hyödyntänyt vertailu osoittaa, että aikuiskoulutuksen kysyntä on Pohjoismaissa ja Alankomaissa korkeampi kuin matalan osallistumisen maissa: halua koulutukseen on (Boeren 2019). Mutta halua koulutukseen rajoittavat aika, raha, perhetilanne ja koetut esteet kuten kielitaito tai luottamus omiin oppimisvalmiuksiin.
Heikossa työmarkkina-asemassa olevilla nämä esteet kasaantuvat tyypillisesti kahteen tai useampaan samanaikaiseen tilanteeseen, kuten päätekstissä totesimme. Käytännössä se tarkoittaa kolmea asiaa.
Ensinnäkin, useilla katveessa olevista osaamista on jo, mutta sitä ei tunnisteta. Tilastokeskuksen vuoden 2021 työvoimatutkimuksen lisäosa osoitti, että merkittävä osa ulkomaalaistaustaisista työskentelee omaa osaamistasoaan vaatimattomammissa tehtävissä (Baumgartner 2023; Sutela 2023). Ennen Suomeen muuttoa hankittu osaaminen ei välity työnantajille. Sama pätee monella iäkkäämmällä työnhakijalla, jonka muodollinen koulutus on vanhentunut tai se koetaan työnantajien taholta vanhentuneeksi, mutta käytännön osaaminen ajantasaista.
Toiseksi, koulutukseen pääseminen ei ole sama asia kuin koulutuksen suorittaminen. Työterveyslaitoksen ja Etlan tutkijoiden (Salonen ym. 2023) tutkimus suomalaisesta ammatillisesta työvoimakoulutuksesta osoitti, että aikaisempi sairauspoissaolohistoria voi heikentää koulutuksen jälkeistä työmarkkinaosallistumista erityisesti silloin, kun taustalla on mielenterveyteen liittyvää työkyvyttömyyttä. Järjestelmä, joka ei huomioi osallistujan terveydellisiä haasteita, jättää osan koulutetuista käytännössä yhä työmarkkinoiden ulkopuolelle. Tuoreessa Ami-säätiön rahoittamassa Amisbarometri-aineistoon perustuvassa tutkimuksessa Rinne, Korkeamäki, Nukari ja Jänkälä (2026) osoittavat saman ongelman toisesta kulmasta: ammatillisessa koulutuksessa olevista aikuisista 25 prosentilla on todettu jokin oppimisen vaikeus, mutta yli 25-vuotiaista vain viisi prosenttia saa erityistä tukea, kun alle 25-vuotiaista tuen piirissä on 16 prosenttia. Aikuisten tukijärjestelmä on rakennettu nuorten varaan.
Kolmanneksi, koulutuksen suorittaminen ei tuota työtä, jos rekrytointivaiheessa työnhakijaa torjutaan rakenteellisesti, kuten nimen, iän tai vamman vuoksi. Pääteksissämme käsiteltiin tätä laajemmin, mutta tämän blogin näkökulmasta huomio on yksinkertainen: osaamiseen panostaminen ilman vastaanottavan pään muutosta tarkoittaa, että koulutus jää investoinniksi ilman tuottoa.
Mikä siis toimii?
Pohjoismaisten, saksalaisten, brittiläisten ja hollantilaisten tutkimusten perusteella kolme lähestymistapaa nousee esiin näytön vahvuuden perusteella. Ne eivät ole vaihtoehtoisia keskenään: useimmiten ne toimivat yhdessä.
1. Työnantajakytkös on välttämätön, ei mukava lisä
Yksi havainnollinen esimerkki työnantajakytköksen merkityksestä tulee Iso-Britanniasta. Skills Bootcamps -ohjelma kasvoi vuoden 2023–24 osalta 60 410 aloitukseen, joista 43 020 suoritettiin loppuun ja 28 360 johti positiiviseen tulokseen (Department for Education 2026). Ohjelman tilastot raportoivat työnantajan osa-rahoittamilla osallistujilla systemaattisesti paremmat tulokset kuin itsenäisillä osallistujilla, joskin DfE itse varoittaa, että outcome-määritelmät eroavat näillä kahdella ryhmällä, mikä rajoittaa suoraa vertailua. Kyseessä on hallinnollinen tilasto, ei vaikuttavuusarvio. Suomalainen vaikuttavuusnäyttö osoittaa lisäksi, että ammatillinen työvoimakoulutus voi oikein kohdennettuna tuottaa pitkäkestoisia työllisyys- ja tulovaikutuksia: työllisyys nousee 5–10 prosenttiyksikköä ja vuosittaiset palkkatulot noin 2 500 euroa, ja vaikutus näkyy 1–2 vuoden viiveellä mutta on pitkäkestoinen (Busk ym. 2023).
Heikossa työmarkkina-asemassa olevien näkökulmasta tämä on kriittinen havainto. Pelkän kurssin tarjoamisen sijaan tarvitaan rakenteita, jotka tuovat työnantajan mukaan jo suunnitteluvaiheessa, joko koulutuksen sisällön määrittelyyn, harjoittelujakson tarjoamiseen tai työllistymislupauksen muodossa. Hankintoja tekevien organisaatioiden olisikin syytä pisteyttää työnantajakytkös eksplisiittisesti, eikä vain toivoa, että koulutuksen tarjoaja tekee yhteistyötä.
Tanskan voksenlærling-järjestelmä toteuttaa tämän periaatteen aikuisten oppisopimuskoulutuksessa. Vähintään 25-vuotiaille tarkoitettu, palkkasubventoitu reitti ammatilliseen tutkintoon kohdennetaan kärkialoille, joiden listaa päivitetään työvoimapulan mukaan (CEDEFOP 2020). Kunta voi maksaa työnantajalle 30–45 DKK/tunti subventiona, mikä alentaa työnantajan rekrytointikynnystä juuri silloin, kun hakijalla on muodollisia osaamispuutteita. Saman suuntaisesti Suomessa oppisopimuskoulutukseen palkkatuki voidaan myöntää koko koulutuksen ajaksi.
2. Place-then-train toimii silloin, kun esteitä on monta
Toinen kiinnostava havainto tulee Hollannista. Yhden hollantilaisen suurkaupungin sosiaalietuuden hakijoita koskenut Schuringin, Knoefin ja Burdorfin (2022) tutkimus käytti IV-asetelmaa, jossa hyödynnettiin sattumanvaraista vaihtelua siinä, mikä työntekijä ohjasi asiakkaan work-first-palveluun ja mikä perinteiseen reittiin. Tulos oli huomattava, sillä work-first lisäsi palkkatyöhön siirtymisen todennäköisyyttä 27 prosenttiyksikköä ja paransi terveyttä 4 prosenttiyksikköä verrokkipalveluihin verrattuna. Kyseessä on konferenssiabstrakti, joten tulosta on syytä pitää viitteellisenä. IV-asetelma tekee siitä kuitenkin metodisesti vahvemman kuin tavanomaiset prosessiarvioinnit.
Place-then-train -periaate on yksinkertainen: nopea palaaminen palkkatyöhön ja räätälöity työnaikainen osaamisen kehittäminen voi olla tehokkaampaa kuin pitkä työttömyysaikainen koulutus. Sama logiikka näkyy Saksan Teilhabe am Arbeitsmarkt -palkkatuessa (§16i SGB II) pitkäaikaistyöttömille (Bömmel ym. 2025).
Mallin rajoitus on tunnistettava. Place-then-train ei korvaa ammatillista työvoimakoulutusta, joka on Suomessa edelleen vaikuttavin yksittäinen interventio peruskoulutaustaisille (Busk ym. 2023). Kyse on portfoliosta, ei vaihtoehdosta. Niille, joille pitkä koulutusjakso ennen työllistymistä on käytännössä mahdoton (esimerkiksi taloudellisten paineiden tai aikaisempien epäonnistumiskokemusten vuoksi), place-then-train tarjoaa väylän, jossa osaaminen kertyy työn rinnalla.
3. Kun esteitä on monta, palvelut on integroitava
Päätekstin keskeinen havainto oli, että valtaosalla katveessa olevista on vähintään kaksi estettä samanaikaisesti ja merkittävällä osalla niitä on neljä tai useampia (Højbjerre Larsen ym. 2025). Tästä seuraa, ettei pelkkä osaamiskoulutus riitä, jos samaan aikaan on käsittelemättömiä esteitä kuten työkyvyn haasteita, sosiaalisia ongelmia tai kielitaidon puutetta.
Saksan vuonna 2019 voimaan tullut Teilhabechancengesetz (osallistumismahdollisuuksien laki) on hyvä esimerkki integroidusta palvelumallista pitkäaikaistyöttömille, joilla on heikot työmarkkinanäkymät. Laki loi kaksi palkkatukimuotoa: Teilhabe am Arbeitsmarkt (§16i SGB II) hyvin pitkään työttömänä olleille ja Eingliederung von Langzeitarbeitslosen (§16e SGB II) lyhyemmän työttömyysjakson kokeneille. Bömmel ym. (2025) tutkivat International Journal of Social Welfare -lehdessä julkaistussa vertaisarvioidussa artikkelissa palkkasubventoidun työllistymisen ja työvalmennuksen yhdistelmän vaikutuksia osallistujien terveyteen ja taloudelliseen hyvinvointiin. Saksan työvoimainstituutti IAB:n maaliskuussa 2024 julkaiseman loppuevaluaation mukaan molemmat ohjelmat toimivat tarkoitetulla tavalla: ne parantavat osallistujien sosiaalista osallisuutta ja työllistettävyyttä merkittävästi (Eurydice 2025). Iso-Britannian Restart-ohjelman prosessiarviointi (Learning and Work Institute & Ipsos 2024) raportoi puolestaan, että ohjelman piirissä olleista 38 prosenttia oli työssä toisen aaltoarvioinnin aikaan. Heikoin vaikutus oli kuitenkin juuri niillä, joiden esteet olivat kasaantuneimpia: fyysisesti tai vakavasti psyykkisesti sairailla ja yli kaksi vuotta työttömänä olleilla.
Tämä on tärkeä varoitus. Integroidut palvelut eivät automaattisesti onnistu, jos integraatio jää hallinnollisen kuoren tasolle. Onnistuminen edellyttää sekä riittävää resurssointia kaikkein vaikeimmin työllistyvien tukemiseen että aitoa kytkentää sosiaali- ja terveyspalveluiden kanssa, ei vain ”ohjausta” niihin.
Tieto on tärkeämpää kuin moni kuvittelee
Yksi tämän blogin kannalta tärkeimmistä tuoreista suomalaisista tutkimuksista vahvistaa edellä esitettyä mutta tuo myös yllättävän positiivisen löydön. Rinne, Korkeamäki, Nukari ja Jänkälä (2026) analysoivat Amisbarometri 2022 -aineistoa, jossa oli 4 232 yli 25-vuotiasta ammatillisen koulutuksen opiskelijaa. Tulos: riittämätön tiedonsaanti opiskelusta oli vahvimmin yhteydessä opintojen sujumisen ongelmiin, ja se kasvatti tyytymättömyyttä opintojen etenemiseen 11–14 prosenttiyksikköä. Aikuisilla, joilla oli oppimisen vaikeuksia, vaikutus oli kaikkein suurin.
Tämä on käytännössä ratkaiseva havainto. Se tarkoittaa, että aikuiskoulutuksen tukea voidaan parantaa merkittävästi yksinkertaisesti varmistamalla, että opiskelija tietää mitä opiskeluun kuuluu, mitä tukea on saatavilla ja miten sitä haetaan. Tämä on edullisempaa kuin mikään rakenteellinen uudistus.
Mutta Rinteen ym. tutkimus tuo esiin myös ilahduttavan löydöksen, sillä oppimisen vaikeuksia kokevat aikuiset olivat oppimisvaikeuksista huolimatta nuoria varmempia koulutusvalinnoistaan ja uskoivat nuoria useammin valmistuvansa. Aikuisuus toimii itsessään kouluttautumista tukevana resurssina. Tämä haastaa stereotypiaa, jonka mukaan heikossa työmarkkina-asemassa olevat aikuiset olisivat motivaation puutteen vuoksi vaikeasti koulutettavia. Useimmiten päinvastoin: motivaatio on, mutta tuki puuttuu.
Mitä tämä tarkoittaa pääkaupunkiseudulla?
Suomalainen näyttö on osin lupaavaa. Ammatillinen työvoimakoulutus toimii, kun se kohdennetaan oikein. Sen sijaan instrumentit, joiden pitäisi nostaa heikoimmassa asemassa olevien osaamista, ovat osoittautuneet käytössä toisenlaisiksi kuin niiden tarkoitus.
Selkein esimerkki on aikuiskoulutustuki, joka poistui vuonna 2025. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisemassa selvityksessä Allan Seuri (2023) tarkasteli tukea perusteellisesti. Vuoden 2010 uudistuksella aikuiskoulutustuen enimmäiskestoa nostettiin ja tasoa korotettiin. Erot eroissa -asetelmalla (8 vuotta vs. 6 vuotta työhistoriaa) tuen käyttö nousi kohderyhmässä 1,7 prosenttiyksikköä, mutta uusien opintojen aloittamisen todennäköisyys kasvoi molemmissa ryhmissä saman verran, 1,5 prosenttiyksikköä. Toisin sanoen tuki ei lisännyt opintojen aloittamista, vaan korvasi rahoituksen niille, jotka olisivat aloittaneet muutenkin.
Sama kuvio toistui muualla. Aikuiskoulutustukea käyttäneiden uusien korkeakouluopiskelijoiden keski-ikä oli 35,7 vuotta verrokkien 25,0 vuoden sijaan, ja 31,5 prosentilla heistä oli jo korkeakoulututkinto, kun muista uusista opiskelijoista vain 9 prosentilla. Seurin (2023) analyysi nostaa esiin tärkeän koulutusjärjestelmän mekanismin: kun korkeakoulujen tutkintotavoitteet ja ammatillisen koulutuksen opiskelijavuodet on kiinnitetty määrärahoilla, tarjontarajoitteisessa järjestelmässä uusi aikuiskoulutustuella opintoihin hakeutuva syrjäyttää jonkun toisen koulutuksen ulkopuolelle. Syrjäytyjät ovat tyypillisesti nuorempia ja vähemmän koulutettuja kuin keskimääräinen tuensaaja.
Instrumentti, jota perusteltiin osaamisen vahvistamisella, päätyi käytännössä siirtämään julkista rahoitusta jo korkeasti koulutetuille, ja samalla mahdollisesti syrjäyttämään niitä, joita aikuiskoulutuksen tutkimusnäytön (Kauhanen & Virtanen 2021) mukaan koulutus eniten hyödyttäisi. Tämä on Matteus-vaikutuksen institutionaalinen versio. Kun kohdentaminen jätetään yksilöiden hakuaktiivisuuden ja työnantajien luvan varaan, järjestelmä päätyy ohjaamaan resurssit niille, joiden työmarkkina-asema on jo vahva.
Aikuiskoulutustuen tilalle on valmisteltu rajatumpia jatkuvan oppimisen tukimalleja, erityisesti työn ohessa opiskeluun ja työvoimapula-aloille. Niiden suunnittelussa Seurin (2023) havainnot ovat kriittisen tärkeitä, sillä pelkkä etuusoikeuden olemassaolo ei riitä, jos järjestelmän rakenne ohjaa rahoitusta sinne, missä vaikuttavuus on pienin. Suunnittelun täytyy lähteä siitä, että taloudelliset tuet (koulutustuet, setelit, palkkatuetut polut) kohdennetaan niille ryhmille, joille vaikuttavuus on suurinta, erityisesti perusasteen varassa oleville, heikon kielitaidon omaaville, täsmätyökykyisille ja pitkäaikaistyöttömille.
Toinen suoraviivainen johtopäätös koskee osaamisen tunnistamista. Maahanmuuttaneiden osaamisesta merkittävä osa jää käyttämättä, koska sitä ei tunnisteta tai tunnusteta (Baumgartner 2023; STTK 2025). Osaamisen tunnistamisen kehittäminen on osaamiskuilun ratkaisua siinä missä uuden osaamisen rakentaminenkin, ja se on usein nopein reitti tulokseen.
Lopuksi
Lokakuussa 2026 kokoamme yhteen tutkijoita, asiantuntijoita ja käytännön toimijoita keskustelemaan siitä, miten katveesta päästään keskiöön. Tämän artikkelin viesti tuohon keskusteluun on yksinkertainen: osaamiskuilun ratkaiseminen ei ole vain lisäkoulutuksen kysymys, vaan kohdentamisen kysymys. Tutkimusnäyttö on suhteellisen selvää siitä, mitkä lähestymistavat toimivat heikoimmassa työmarkkina-asemassa olevilla: työnantajakytkös, place-then-train silloin kun esteitä on monta, palveluiden todellinen integraatio ja niiden välinen koordinaatio. Suomella on käytössään myös välineitä, joiden vaikuttavuus on osoitettu. Kysymys on siitä, kohdennetaanko niitä uudelleen.
Lähteet
Baumgartner, T. (2023). Maahanmuuttajien osaamista jää käyttämättä työmarkkinoilla. Tieto&trendit, Tilastokeskus. https://stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2023/maahanmuuttajien-osaamista-jaa-kayttamatta-tyomarkkinoilla
Boeren, E. (2019). Participation in adult education and training in countries with high and low participation rates: demand and barriers. International Journal of Lifelong Education 38(6), 584–598. https://doi.org/10.1080/02601370.2018.1554717
Bömmel, N., Coban, M., Kasrin, Z., Schiele, M., Wenzig, C., Wolff, J. & Zabel, C. (2025). From welfare to work: The health and material well-being effects of long-term employment subsidies in Germany. International Journal of Social Welfare 34(1), e12653. https://doi.org/10.1111/ijsw.12653
Bonoli, G. & Liechti, F. (2018). Good intentions and Matthew effects: access biases in participation in active labour market policies. Journal of European Public Policy 25(6), 894–911. https://doi.org/10.1080/13501763.2017.1401105
Busk, H. ym. (2023). Ammatillinen työvoimakoulutus nostaa työllisyyttä ja tuloja. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta (VN TEAS). https://tem.fi/-/10616/tutkimus-ammatillinen-tyovoimakoulutus-nostaa-tyollisyytta-ja-tuloja-sen-kohdentumista-ja-resursseja-pitaa-parantaa
CEDEFOP (2020). Denmark: financing adult learning database — voksenlærling. https://www.cedefop.europa.eu/en/tools/financing-adult-learning-db/overview/denmark
Department for Education (2026). Skills Bootcamps starts, completions and outcomes. Explore Education Statistics. https://explore-education-statistics.service.gov.uk/find-statistics/skills-bootcamps-completions-and-outcomes
Eurydice (2025). Reformen im Bereich von Querschnittsfertigkeiten und Beschäftigungsfähigkeit – Germany. EACEA National Policies Platform. https://eurydice.eacea.ec.europa.eu/de/eurypedia/germany/reformen-im-bereich-von-querschnittsfertigkeiten-und-beschaeftigungsfaehigkeit
Højbjerre Larsen, A. ym. / Pohjoismainen ministerineuvosto (2025). Increasing employment among vulnerable groups – Summary of insights and recommendations for the Nordic countries (TemaNord 2025:533). https://pub.norden.org/temanord2025-533/
Kauhanen, A. & Virtanen, H. (2021). Heterogeneity in Labor Market Returns to Adult Education. ETLA Working Papers No. 91. Helsinki: Elinkeinoelämän tutkimuslaitos. https://www.etla.fi/julkaisut/heterogeneity-in-labor-market-returns-to-adult-education/
Kilpi-Jakonen, E., Vono de Vilhena, D. & Blossfeld, H.-P. (2015). Adult learning and social inequalities: Processes of equalisation or cumulative disadvantage? International Review of Education 61(4), 529–546. https://doi.org/10.1007/s11159-015-9498-5
Kosyakova, Y. (2021). Formal adult education and socioeconomic inequality: Second chances or Matthew Effects? Sociology Compass 15(9), e12920. https://doi.org/10.1111/soc4.12920
Learning and Work Institute & Ipsos (2024). The Evaluation of the Restart Scheme. DWP Research Report No. 1052. https://www.gov.uk/
Lehikoinen, A., Nokso-Koivisto, O. & Vihriälä, V. (2026). Koulutuspolitiikan korjaussarja – kuopasta uuteen nousuun. Sitra-muistio. Helsinki: Sitra. https://www.sitra.fi/julkaisut/koulutuspolitiikan-korjaussarja-kuopasta-uuteen-nousuun/
Rinne, H., Korkeamäki, J., Nukari, J. & Jänkälä, J.-P. (2026). Aikuisopiskelijat ammatillisessa koulutuksessa: oppimisen vaikeudet, tuen ja ohjauksen saaminen ja opintojen sujuminen. Aikuiskasvatus 46(1), 35–52. https://doi.org/10.33336/aik.152185
Saarinen, H. (2024). Aikuiskoulutus: voidaanko osaamisen kehittämistä mitata. Suunnanetsijä-blogi. Ami-säätiö. https://ami.fi/suunnanetsija-blogi/aikuiskoulutus-voidaanko-osaamisen-kehittamista-mitata/
Salonen, L., Solovieva, S., Kauhanen, A., Hartikainen, E., Viikari-Juntura, E. & Leinonen, T. (2023). Does previous sickness absence affect work participation after vocational labour market training? A difference-in-differences propensity score matching approach. European Journal of Public Health 33(6), 1071–1079. https://doi.org/10.1093/eurpub/ckad154
Schuring, M., Knoef, M. & Burdorf, A. (2022). The effect of employment services on employment and health among unemployed persons: an IV approach. European Journal of Public Health 32 (Suppl. 3). https://doi.org/10.1093/eurpub/ckac131.263
Seuri, A. (2023). Jatkuvan oppimisen tukien ja etuuksien selvitys. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2023:13. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-947-9
STTK & E2 Tutkimus (2025). Taloutta ja työelämää 2025: Maahanmuuttajanaisten työllistyminen. https://www.sttk.fi/materiaalit/taloutta-ja-tyoelamaa-2025-maahanmuuttajanaisten-tyollistyminen/
Sutela, H. (2023). Maahanmuuttajien työllisyys Suomessa yli EU-keskitason – työmarkkina-asema heikompi kuin suomalaistaustaisilla. Tieto&trendit, Tilastokeskus.