Tekoäly ja vihreä siirtymä muuttavat työtä nopeammin kuin koskaan – jatkuva oppiminen on ainoa vastaus.
Jatkuva oppiminen vastaa ennakoituihin osaamistarpeisiin tarjoamalla joustavan tavan päivittää osaamista nopeasti muuttuvien työelämävaatimusten tahdissa. Se ei korvaa peruskoulutusta, mutta täydentää sitä koko työuran ajan, pienissä ja suuremmissa kokonaisuuksissa. Seuraavat kysymykset avaavat, mitä taitoja tulevaisuuden työmarkkinat edellyttävät ja miten yksilöt, työnantajat sekä julkinen sektori voivat yhdessä rakentaa toimivamman osaamisen kehittämisen järjestelmän.
Mitä osaamistarpeita työmarkkinoilla ennakoidaan lähivuosina?
Lähivuosien keskeisimmät osaamistarpeet liittyvät digitalisaatioon, tekoälyyn, vihreään siirtymään sekä yleisiin työelämätaitoihin, kuten vuorovaikutukseen, monikulttuurisuuteen ja jatkuvaan oppimiseen itsessään. Nämä eivät ole yksittäisten alojen erityisvaatimuksia, vaan läpileikkaavia taitoja, joita edellytetään yhä laajemmin kaikissa ammateissa.
Tekoälyn ja automaation kehitys muuttaa työn sisältöjä nopeammin kuin koskaan aiemmin. Merkittäviä teknologisia muutoksia voi tapahtua jo yhden vuoden sisällä, mikä tekee osaamistarpeiden ennakoinnista erityisen haastavaa. Tämä tarkoittaa, että osaamisen päivittäminen ei voi enää olla kertaluonteinen tapahtuma, vaan sen on oltava jatkuvaa.
Vihreä siirtymä puolestaan luo kokonaan uusia ammattirooleja ja muuttaa olemassa olevia. GreenComp-viitekehyksen arvioinnissa systeemiajattelu osoittautui yhdeksi heikoiten kehittyneistä taidoista, vaikka se on keskeinen tulevaisuuden osaamistarve vuoteen 2035 ulottuvissa tarkasteluissa. Tämä kertoo siitä, että koulutuksen sisältöjä on kehitettävä aktiivisesti vastaamaan muuttuvia vaatimuksia.
Työvoimatarpeen kasvu kohdistuu erityisesti korkeakoulutettuihin ja asiantuntijatehtäviin. Samaan aikaan matalan koulutustason tehtävien osuus laskee, mikä asettaa paineita koulutustason nostamiselle kaikissa ikäryhmissä. Ikäluokkien pienentyessä on entistä tärkeämpää, että osaamisen ennakointi ohjaa koulutusta oikeaan suuntaan.
Miten jatkuva oppiminen eroaa perinteisestä koulutuksesta?
Jatkuva oppiminen eroaa perinteisestä koulutuksesta ennen kaikkea joustavuudessa, ajoituksessa ja muodossa. Perinteinen koulutus on pääosin nuoruuteen ajoittuvaa, tutkintoon tähtäävää ja institutionaalisesti ohjattua. Jatkuva oppiminen tapahtuu koko työuran ajan, usein pienemmissä kokonaisuuksissa ja monissa eri ympäristöissä.
Opetushallituksen määritelmän mukaan jatkuvaa oppimista ovat opinnot koulutusorganisaatioissa, osaamisen kehittyminen työpaikoilla sekä harrastus- ja järjestötoiminnan ja vapaan sivistystyön parissa tapahtuva oppiminen. Tämä laaja määritelmä korostaa, että oppiminen ei ole sidottu luokkahuoneeseen tai tiettyyn elämänvaiheeseen.
Käytännön ero näkyy erityisesti koulutuksen pituudessa ja intensiteetissä. Pienet osaamiskokonaisuudet ja mikrotutkinnot ovat nousseet koulutuspoliittiseen keskusteluun Euroopassa, koska ne mahdollistavat osaamisen päivittämisen ilman pitkää sitoutumista. Tämä on oleellinen muutos niille, jotka haluavat tai tarvitsevat kehittää osaamistaan työn ohessa.
Toinen keskeinen ero on siinä, missä paras tieto tulevaisuuden osaamistarpeista syntyy. Koska ennakoiva tulevaisuustieto muuttuu nopeasti, se löytyy usein innovatiivisista yrityksistä ja tutkimuslaitoksista, ei niinkään tiukasti määritellyistä tutkinnon perusteista. Jatkuva oppiminen pystyy reagoimaan tähän tietoon joustavammin kuin perinteinen tutkintorakenne.
Kuinka hyvin nykyiset jatkuvan oppimisen rakenteet vastaavat ennakoituihin tarpeisiin?
Nykyiset jatkuvan oppimisen rakenteet vastaavat ennakoituihin tarpeisiin vain osittain. Saatavilla olevaa ennakointitietoa pidetään laadukkaana, mutta sen hyödyntäminen käytännön koulutussuunnittelussa jää monissa organisaatioissa vajaaksi. Rakenteelliset ja kulttuuriset esteet hidastavat tiedon muuttumista toiminnaksi.
Ami-säätiön ja Ennakointikamarin toimeksiannosta toteutettu selvitys osoitti, että ennakointitiedosta saadaan enemmän hyötyjä irti silloin, kun organisaatioissa on käytössä systemaattinen toimintamalli tiedon käsittelyyn tai kun sitä käsitellään yhdessä eri toimijoiden kesken. Selvitys myös nosti esiin tarpeen vahvistaa opiskelijoiden tulevaisuuden lukutaitoa, jotta he osaavat itse ennakoida ja kehittää osaamistaan.
Erityinen haaste koskee niitä, jotka ovat jo valmiiksi heikossa asemassa työmarkkinoilla. Pitkittynyt työttömyys heikentää osaamistasoa, koska työssä oleville suunnatut täydennyskoulutukset eivät tavoita heitä. Pääkaupunkiseudulla noin 40 prosenttia työvoiman ulkopuolella olevista 25–64-vuotiaista on suorittanut vain perusasteen koulutuksen, mikä kertoo siitä, että osaamisen kehittäminen ei tavoita tasapuolisesti kaikkia.
Positiivisia kehitysaskelia on kuitenkin käynnissä. Opetushallituksen koordinoiman JOPPI-ohjelman kautta jatkuvan oppimisen kehittämiseen on saatu uusia hankkeita, joissa pienet osaamiskokonaisuudet ja aikuisten perustaitojen osaamismerkit ovat uusina painopisteinä. Nämä rakenteet voivat tulevaisuudessa tavoittaa myös ne ryhmät, jotka ovat tähän asti jääneet osaamisen kehittämisen ulkopuolelle.
Miten yksilöt, työnantajat ja julkinen sektori voivat tukea jatkuvaa oppimista?
Jatkuvan oppimisen vahvistaminen edellyttää samanaikaisia toimia kaikilta kolmelta tasolta: yksilöiden on omaksuttava oppimismyönteinen asenne, työnantajien on luotava sille rakenteet, ja julkisen sektorin on poistettava osallistumisen esteitä. Yksikään taso ei yksin riitä.
Yksilön rooli
Yksilötasolla keskeistä on tulevaisuuden lukutaito eli kyky ennakoida oman alan osaamistarpeiden muutoksia ja toimia sen mukaisesti. Mukautumiskyky ja jatkuva oppiminen digitaalisten taitojen osalta ovat välttämättömiä, koska teknologia kehittyy nopeasti. Tämä ei tarkoita, että jokaisen pitää hallita tekoälyä syvällisesti, mutta perustason ymmärrys ja kyky oppia uutta ovat yhä tärkeämpiä työelämätaitoja.
Työnantajien vastuu
Työnantajilla on keskeinen rooli oppimista tukevan kulttuurin rakentamisessa. Syksyn 2024 työolobarometrin mukaan 85 prosenttia vastaajista koki voivansa oppia uutta työssä, mutta tavoitteellinen työssä oppiminen edellyttää selkeitä rakenteita: osaamisen tunnistamisen välineitä ja vastuiden määrittelyä. Harjoittelu- ja mentoriohjelmat, räätälöidyt koulutusohjelmat sekä yhteistyö oppilaitosten kanssa ovat konkreettisia tapoja varmistaa, että valmistuvilla on työelämässä tarvittavaa osaamista.
Julkisen sektorin toimet
Julkinen sektori on viime vuosina ottanut merkittäviä askelia jatkuvan oppimisen tukemisessa. Hallitus käynnisti työn ohessa opiskelun pilotointi- ja kehittämishankkeen vuosiksi 2025–2026, ja keväällä 2026 esitettiin, että avoimet korkeakouluopinnot eivät jatkossa vaikuttaisi yli 25-vuotiaiden työttömyysturvaan. Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskus Jotpa koordinoi neuvonta- ja ohjauspalveluita sekä ennakoi työvoimatarpeita kansallisesti.
Me Ami-säätiössä tuemme tätä kokonaisuutta rahoittamalla tutkimusta ja kehittämishankkeita, jotka edistävät osaamistarpeiden ennakoinnin parempaa hyödyntämistä pääkaupunkiseudulla. Tavoitteemme on, että osaamistarpeiden ennakoinnista tulee uusi työelämätaito sekä yksilöille että organisaatioille. Yhteydenotto onnistuu yhteystietojemme kautta, jos haluat tietää lisää rahoitusmahdollisuuksista tai yhteistyöstä.
Jatkuva oppiminen ei ole pelkästään koulutuspoliittinen kysymys, vaan se on pääkaupunkiseudun työmarkkinoiden kilpailukyvyn ja tasa-arvoisempien mahdollisuuksien perusta. Kun yksilöt, työnantajat ja julkinen sektori toimivat saman suunnan mukaisesti, osaaminen ja työelämän tarpeet kohtaavat paremmin myös tulevaisuudessa.