Ami-säätiön vuoden 2027 henkilökohtaisten tutkimusapurahojen haku avautuu joulukuussa. Myönnämme apurahoja väitöskirja- ja post doc -tutkimukseen. Tänä vuonna painotamme erityisesti post doc -tutkimusta.
Vuoden 2027 haku on meille samalla uuden alku ja toisaalta paluu säätiön juurille. Ami-säätiön tausta on ammatillisessa aikuiskoulutuksessa, ja nyt ammatillinen osaaminen sekä sen yhteys työmarkkinoihin nousevat uudelleen toimintamme keskiöön. Ohjelmatyömme uudistuu vuoden 2027 aikana, mutta yksi asia pysyy ennallaan: tarkastelemme ennen kaikkea pääkaupunkiseudun työmarkkinoiden toimivuutta ja uudistumista. Vaikka uusi kokonaisuus esitellään vasta myöhemmin, sen suunta näkyy jo tässä apurahahaussa.
Varsinaisesta hakuilmoituksesta löytyvät haun ehdot, arviointikriteerit ja tarkemmat ohjeet. Tässä kirjoituksessa haluan avata enemmän sitä, mitä niiden taustalla ajattelemme. Toivon, että tekstistä on hyötyä myös silloin, kun pohdit oman tutkimusaiheesi sopivuutta hakuun tai valmistelet tutkimussuunnitelmaa ja vuorovaikutussuunnitelmaa. Muistutan kuitenkin, että säätiön apurahatoimikunta käsittelee ja arvioi kaikki hakemukset, ja lopulta säätiön hallitus tekee päätöksen apurahojen myöntämisestä. Oman ajatukseni eivät ole valmiita tutkimusideoita tai kaikenkattava lista mahdollisista tutkimuksen kohteista, mutta avaavat apurahahaun taustaa hakijoille.
Ammatillista osaamista kannattaa katsoa koulutusta laajempana kysymyksenä
Vuoden 2027 haussa on kaksi teemaa. Ne ovat Työmarkkinoiden reunamilta kohti työtä ja Jatkuva oppiminen.
Työmarkkinoiden reunamilta kohti työtä -teemassa meitä kiinnostaa erityisesti se, millä tavoin ammatillinen aikuiskoulutus ja osaamisen vahvistaminen voivat parantaa heikommassa työmarkkina-asemassa olevien mahdollisuuksia työllistyä ja kiinnittyä työelämään. Tutkimuksessa voidaan tarkastella esimerkiksi sitä, ketkä hakeutuvat koulutukseen ja ketkä jäävät sen ulkopuolelle, miten vähän koulutukseen osallistuvia mutta siitä mahdollisesti paljon hyötyviä ryhmiä voitaisiin tavoittaa sekä millainen merkitys erilaisilla koulutusreiteillä, kuten omaehtoisella opiskelulla tai työvoimakoulutuksella, on työmarkkina-aseman vahvistumisessa. Kiinnostavia kysymyksiä liittyy myös siihen, miten työllisyyspalvelut, oppilaitokset ja työnantajat toimivat yhdessä ja millaiset käytännöt tukevat siirtymiä koulutukseen, koulutuksesta työhön ja työmarkkinoille kiinnittymiseen. Haluamme ymmärtää paremmin myös sitä, mitkä tekijät edistävät tai estävät heikommassa työmarkkina-asemassa olevien mahdollisuuksia kartuttaa työelämäkokemusta esimerkiksi työssäoppimisjaksojen, kesätöiden ja opintojen jälkeisten työsuhteiden kautta sekä millainen merkitys näillä kokemuksilla on myöhemmälle työllistymiselle.
Teema rakentuu myös aiemman työmme päälle. Heikommassa työmarkkina-asemassa olevien ryhmien asema on ollut Ami-säätiön toiminnan keskiössä jo usean vuoden ajan, ja tästä muodostuu luonteva silta uusiin ammatillisen osaamisen teemoihimme. Jos aihepiiri kiinnostaa, suosittelen tutustumaan esimerkiksi kirjoittamaani Suunnanetsijä-blogiin sekä lokakuussa 2026 järjestetyn Potentiaali esiin! -seminaarin taustakirjoituksiin, joissa tarkastelimme työmarkkinoiden katveessa olemista ja siihen vaikuttavia tekijöitä.
Jatkuvan oppimisen teemassa meitä kiinnostaa, miten ammatillista osaamista voidaan uudistaa työuran aikana niin, että ihmiset pystyvät vastaamaan työn muutoksiin, siirtymään uusiin tehtäviin ja tarvittaessa vaihtamaan ammattia. Haluamme ymmärtää paremmin myös sitä, ketkä osallistuvat osaamisen kehittämiseen ja ketkä jäävät sen ulkopuolelle. Erityisen kiinnostavia ovat kysymykset siitä, miten jatkuvan oppimisen mahdollisuudet jakautuvat eri työntekijä- ja ammattiryhmien välillä, mikä tukee tai rajoittaa osallistumista ja millainen rooli työpaikoilla, työnantajilla ja koulutuksen järjestäjillä on osaamisen uudistamisessa. Tutkimus voi tarkastella myös sitä, millainen yhteys työuran aikaisella oppimisella on urasiirtymiin, työllisyyteen ja työmarkkina-aseman muutoksiin.
Kiinnostavaa on myös kysymys siitä, ovatko jatkuvan oppimisen mahdollisuudet eriytyneet liikaa koulutustaustan mukaan. Olemme tarkastelleet Ami-säätiössä jo aiemmin aikuiskoulutukseen osallistumista, ja yksi toistuva havainto on ollut osaamisen kehittämisen kasautuminen niille, joilla on korkein koulutus. Samalla tutkimustieto viittaa siihen, että koulutuksesta saatavat työmarkkinahyödyt voivat olla erityisen suuria niillä, joiden koulutustaso on matalampi.
Tämä herättää mielestäni olennaisen kysymyksen jatkuvan oppimisen näkökulmasta. Miten osaamisen kehittämisen mahdollisuudet tavoittaisivat nykyistä paremmin myös ammatillisen koulutuksen suorittaneet ja muut ryhmät, joille osaamisen uudistamisesta voisi olla suuri hyöty työuran kannalta? Ja millaisia eroja esimerkiksi työnantajien tarjoamissa mahdollisuuksissa, koulutukseen hakeutumisessa tai työssä oppimisessa on eri koulutustaustaisten välillä?
Hakijan ei kuitenkaan kannata ajatella teemoja liian kapeasti.
Ammatillista osaamista voi tässä haussa tarkastella myös koulutusta laajempana kysymyksenä. Osaamista rakennetaan koulutuksessa, mutta myös työssä, työuran aikaisessa oppimisessa ja kokemuksen kautta. Siksi meitä kiinnostavat myös tutkimukset, joissa ammatillisen osaamisen kysymykset kytkeytyvät esimerkiksi työpaikkoihin, urasiirtymiin tai työelämän muutokseen.
Ammatillinen osaaminen ei myöskään kuulu selkeästi yhden hallinnonalan, politiikkalohkon tai toimijaryhmän vastuulle. Sama kysymys voi näyttäytyä hyvin erilaisena koulutuspolitiikan, työllisyyspalvelujen, työpaikkojen henkilöstön kehittämisen tai elinkeinopolitiikan näkökulmasta.
Myös ihmisten tilanteet vaihtelevat. Yhdelle keskeistä on päästä ensimmäistä kertaa työelämään. Toinen vaihtaa ammattia kesken työuran. Kolmas tarvitsee uutta osaamista, jotta pystyy jatkamaan nykyisessä työssään muuttuvien vaatimusten keskellä.
Siksi emme etsi vain tietyn oppiaineen, koulutusmuodon tai tutkimustradition sisälle sijoittuvia tutkimuksia. Toivomme hakemuksia eri tieteenaloilta ja erilaisilla tutkimusasetelmilla.
Hakemuksessa tärkeämpää on osoittaa selkeästi, mikä yhteys tutkimuksella on ammatilliseen osaamiseen, pääkaupunkiseudun työmarkkinoihin ja valittuun teemaan. Yhteyden pitäisi näkyä tutkimuskysymyksessä ja tutkimuksen perusteluissa, eikä vain yksittäisenä mainintana hakemuksen johdannossa. Tämä vastaa myös hakuilmoituksen linjaa, jossa olennaista on perusteltu yhteys ammatilliseen osaamiseen, työmarkkinoihin ja haun teemaan.
Haluamme ymmärtää paremmin myös sitä, mitä jo tiedämme
Ammatilliseen osaamiseen liittyvän toiminnan hajanaisuus näkyy myös tutkimustiedossa.
Ammatillista osaamista ja siihen kytkeytyvää jatkuvaa oppimista, työssä oppimista, työllistymistä ja urasiirtymiä tutkitaan monilla tieteenaloilla ja hyvin erilaisissa tutkimusperinteissä. Tietoa ja tutkimus on hajallaan, eikä se muodosta helposti hahmotettavaa kokonaisuutta, ainakaan jos vertaamme tilanne korkeakoulusta ja korkeasti koulutettuihin ammattiryhmiin.
Tämä on meille uuden ohjelmatyön kannalta tärkeä kysymys.
Kun lähdemme rakentamaan pitkäjänteisempää toimintaa ammatillisen osaamisen ympärille, meidän täytyy ymmärtää nykyistä paremmin myös olemassa olevan tutkimuksen tilaa. Kaikissa kysymyksissä seuraava askel ei välttämättä ole uuden aineiston kerääminen. Joskus tärkeämpää on ensin selvittää, mitä aiheesta jo tiedetään ja kuinka vahvaa tutkimusnäyttö on.
Tämän vuoksi kannustamme vuoden 2027 haussa erityisesti systemaattisiin kirjallisuuskatsauksiin, meta-analyyseihin ja muihin tutkimusnäyttöä kokoaviin synteeseihin silloin, kun niiden avulla syntyy teemojemme kannalta uutta ymmärrystä. Tämä painotus on kirjattu myös varsinaiseen hakuilmoitukseen.
Minusta tällaisen tutkimuksen arvoa joskus aliarvioidaan. Hyvä synteesi ei ole vain aikaisemman kirjallisuuden referointia. Se voi osoittaa, että tutkimustulokset ovat tietyssä kysymyksessä yllättävän yhdenmukaisia. Yhtä hyvin se voi paljastaa, että näyttö on ristiriitaista tai että jokin paljon puhuttu kysymys perustuu hyvin rajalliseen tutkimukseen.
Erityisen kiinnostavaa olisi saada tutkimuksia, jotka kokoavat yhteen tietoa eri tutkimusperinteistä. Ammatillisen osaamisen kysymyksiä voidaan tutkia koulutuksen, työmarkkinoiden, työpaikkojen ja yksilöiden näkökulmista ilman, että nämä tutkimukset välttämättä keskustelevat kovin paljon keskenään.
Pidemmällä aikavälillä haluamme rakentaa kumulatiivisempaa tutkimustietoa. Tavoitteena ei ole, että rahoitamme vuodesta toiseen toisistaan irrallisia tutkimuksia, vaan että tutkimusten välille voisi vähitellen muodostua yhteyksiä.
Kun tiedämme paremmin, mitä jo tiedetään, pystymme myös tunnistamaan tarkemmin ne kysymykset, joista uutta tutkimusta todella tarvitaan.
Tutkimuksen ei tarvitse luvata valmista ratkaisua
Hakuilmoituksessa puhumme tutkimuksen yhteiskunnallisesta merkityksestä ja tutkimustiedon hyödyntämisestä. Näitä sanoja voi tulkita monella tavalla, joten haluan avata myös sitä, mitä niillä tarkoitamme.
Emme edellytä, että tutkimus tuottaa valmiin toimintamallin tai ratkaisee jonkin käytännön ongelman apurahakauden aikana.
Tutkimuksen tärkeä tulos voi olla myös parempi ymmärrys siitä, miksi jokin ilmiö syntyy, miten eri tekijät liittyvät toisiinsa tai millaisia vaikutuksia jollakin toiminnalla on. Myös tulos, joka haastaa vakiintuneen käsityksen, voi olla käytännön toimijoille erittäin hyödyllinen.
Hakemusta kirjoittaessa kannattaakin mieluummin kuvata realistisesti, mitä uutta tutkimus voi auttaa ymmärtämään, kuin yrittää luvata liian pitkälle meneviä yhteiskunnallisia vaikutuksia. Hakuilmoituksessa tätä on myös tarkoituksella avattu niin, ettei tutkimuksen tarvitse tuottaa välitöntä käytännön ratkaisua tai toimintamallia.
Meitä kiinnostaa myös se, mitä tutkimuksen tuottamasta tiedosta voisi seurata. Voisiko se auttaa jotakin toimijaa arvioimaan nykyisiä toimintatapojaan? Voisiko se auttaa suuntaamaan tulevaa kehittämistä tai tutkimusta? Voisiko tutkimus muuttaa tapaa, jolla jostakin työmarkkinoihin tai osaamiseen liittyvästä kysymyksestä keskustellaan?
Näiden asioiden pohtiminen liittyy läheisesti myös hakemuksen vuorovaikutussuunnitelmaan.
Mitä vuorovaikutussuunnitelmalla haemme?
Vuorovaikutussuunnitelma on vuoden 2027 haussa pakollinen liite ja yksi hakemusten arvioinnissa huomioitavista kokonaisuuksista.
Sen tarkoitus ei kuitenkaan ole selvittää, kuka hakijoista lupaa eniten blogikirjoituksia, seminaariesityksiä tai julkaisuja sosiaaliseen mediaan.
Apurahatoimikunta myöskään arvioi sitä, kuinka laajat verkostot hakijalla jo on tai kuinka tunnettu hän on oman tutkimusyhteisönsä ulkopuolella. Tämä on kirjattu myös hakuilmoitukseen.
Hakemuksia lukiessa apurahatoimikunta ei halua joutua arvaamaan, miksi tutkimuskysymys on tärkeä, mitä uutta tietoa tutkimus tuottaa tai kenelle tuloksista voisi olla hyötyä. Hyvä hakemus tekee nämä asiat mahdollisimman selviksi ja auttaa toimikuntaa arvioimaan tutkimuksen merkitystä suhteessa haun tavoitteisiin.
Vuorovaikutussuunnitelmassa olemme kiinnostuneita ennen kaikkea siitä, onko hakija pysähtynyt pohtimaan oman tutkimuksensa suhdetta ympäröivään maailmaan.
Kenelle tutkimuksen tuottama tieto voisi olla erityisen merkityksellistä? Mihin sitä voitaisiin käyttää? Millaisissa tilanteissa tutkijan ja tiedon mahdollisten käyttäjien olisi hyödyllistä kohdata? Kirjallisuuskatsauksissa ja meta-analyysien kohdalla tutkija voi pohtia, minkälaista kumuloivaa vaikutusta tutkimus voisi synnyttää.
Tutkimusaiheesta riippuen tärkeä tiedon käyttäjä voi löytyä ammatillisesta oppilaitoksesta, työllisyyspalveluista, työpaikalta, järjestöstä tai julkishallinnosta. Olennaista ei kuitenkaan ole nimetä mahdollisimman monta sidosryhmää. Paljon kiinnostavampaa on perustella, miksi jokin toimija on juuri tämän tutkimuksen kannalta tärkeä.
Vuorovaikutusta kannattaa myös ajatella laajemmin kuin valmiiden tutkimustulosten viestimisenä.
Joskus hyödyllinen keskustelu voi syntyä jo tutkimuksen aikana. Käytännön toimijoiden kanssa voidaan pohtia tutkimuksen alustavia havaintoja tai sitä, miten tuloksia pitäisi tulkita. Tutkija voi osallistua aihetta käsitteleviin asiantuntijaverkostoihin tai viedä tutkimustietoa sellaisiin keskusteluihin, joissa sitä muuten käytetään vähän.
Kaikki tämä ei sovi jokaiseen tutkimukseen, eikä tarvitsekaan sopia.
Hyvä vuorovaikutussuunnitelma lähtee tutkimuksesta itsestään. Sen ei tarvitse olla näyttävä. Sen pitää olla uskottava.
Toivomme hakijoilta kiinnostusta keskustella tutkimuksestaan
Vuoden 2027 haussa painotamme erityisesti post doc -tutkimusta ja toivomme etenkin pidempiä tutkimuskokonaisuuksia. Hakuilmoituksessa tavoitteeksi on asetettu erityisesti 12–24 kuukauden mittaiset post doc -rahoituskaudet. Pidempi rahoituskausi mahdollistaakin ammatillisesta osaamisesta kiinnostuneelle tutkijalle oivan mahdollisuuden tehdä tutkimusta, josta viestimisessä ja vaikuttavuuden vahvistamisessa Ami-säätiö on mielellään avuksi.
Taustalla on sama ajatus kuin muuallakin uudessa ohjelmatyössämme. Haluamme rakentaa pitkäjänteisempää tutkimustietoa ammatillisen osaamisen ja työmarkkinoiden suhteesta.
Samalla haluamme oppia itse rahoittamistamme tutkimuksista.
Siksi toivomme hakemuksia tutkijoilta, joita kiinnostaa oman tutkimuksen tekemisen lisäksi myös keskustella siitä, mitä tutkimus kertoo ja mitä merkitystä tuloksilla voisi olla tutkimusyhteisön ulkopuolella.
Tämä ei tarkoita sitä, että tutkijan pitäisi tietää tuloksensa etukäteen. Päinvastoin tutkimuksen pitää voida tuottaa myös sellaisia tuloksia, joita tutkija, rahoittaja tai käytännön toimijat eivät osanneet odottaa.
Toivomme ennen kaikkea uteliaisuutta oman tutkimuksen merkitystä kohtaan.
Post doc -hakijoille tarjoamme tänä vuonna myös mahdollisuuden varata noin puolen tunnin keskusteluajan Ami-säätiön kanssa ennen hakemuksen jättämistä. Keskustelussa voi kysyä haun teemoista ja pohtia oman tutkimusidean yhteyttä niihin. Tarkoituksena ei ole arvioida hakemusta etukäteen tai ennakoida sen menestymistä.
Ajattelen, että tämä on meillekin tärkeä mahdollisuus kuulla, millaisia tutkimuskysymyksiä kentällä tällä hetkellä pohditaan.
Vuoden 2027 haussa toivonkin näkeväni hyvin erilaisia tutkimusideoita. Osa voi tuottaa kokonaan uutta empiiristä tietoa. Osa voi tarkastella tuttuakin kysymystä uudella tavalla. Osa voi auttaa kokoamaan yhteen sitä, mitä aiheesta jo tiedämme.
Kaikissa tapauksissa tärkein lähtökohta on sama. Hakijan pitäisi pystyä kertomaan, miksi juuri tämä tutkimuskysymys on tärkeä ja mitä ymmärrämme sen tutkimisen jälkeen paremmin kuin ennen.
Vuoden 2027 haku jatkaa jo aloitettua työtä
Vuoden 2026 aikana olemme jo tarkastelleet ammatillisen osaamisen ja pääkaupunkiseudun työmarkkinoiden suhdetta tekemässäni selvityksessä Ammatillisen koulutuksen suorittaneiden työttömyys pääkaupunkiseudulla 2020–2025. Selvityksestä nousi esiin useita havaintoja, jotka liittyvät suoraan myös vuoden 2027 haun teemoihin. Ne koskivat esimerkiksi ammatillisen koulutuksen ja työllistymisen yhteyttä, koulutuksesta työelämään siirtymistä, heikompaan työmarkkina-asemaan kasautuvia tekijöitä sekä tarvetta tarkastella osaamisen kehittämistä osana työmarkkinoille kiinnittymistä.
Itse ajattelen, että ohjelmatyömme uudistus vie myös Ami-säätiön tutkimusrahoitusta aiempaa lähemmäs käytännön työmarkkinoiden ja työelämän kysymyksiä. Ammatillinen osaaminen tarjoaa tähän luontevan näkökulman, koska sen kautta voidaan tarkastella sekä työelämään pääsyä, työuran aikaisia siirtymiä että osaamisen uudistamista muuttuvilla työmarkkinoilla. Kokonaisuuteen liittyy myös Oulun yliopiston uusi ammattikasvatuksen professuuri, jonka yksi rahoittajista Ami-säätiö on. Siksi näen vuoden 2027 haun jatkona sille työlle, jota olemme jo aloittaneet, vaikka ohjelmatyömme uusi suunta julkaistaan vuoden 2027 syksyllä.
Vuoden 2027 henkilökohtaisten tutkimusapurahojen haku on avoinna 1.12.2026–29.1.2027. Tarkemmat tiedot haun teemoista, hakuehdoista ja hakemisesta löytyvät Ami-säätiön verkkosivuilta.