Suomessa työmarkkinoista puhutaan usein edelleen vanhakantaisesti. Esimerkkiyritys Y sijaitsee esimerkiksi Helsingissä, ja työpaikat syntyvät sinne. Työntekijät tulevat työssäkäyntialueelta, kuten Uudenmaan alueelta, ja työpaikkojen määrä lasketaan alueittain. Tämä logiikka sopi hyvin aikaan, jolloin työ oli sidottu pääsääntöisesti teollisuuteen, varastoihin tai palvelupisteisiin. Palaverit pidettiin kasvokkain, koska verkon yli tapahtuvaan kommunikaatioon ei vielä luotettu tai globaalit verkkoyhteydet eivät olleet luotettavia.
Ei, kyse ei ole vilkkaana käyvästä etätyökeskustelusta, vaan aivan toisesta ilmiöstä. Global jobs ei tarkoita vain mahdollisuutta tehdä töitä kotoa käsin, vaan sitä, että yritys voi sijoittaa koko position mihin tahansa toimipisteeseensä tai mihin tahansa maahan, jossa oikea osaaja sattuu olemaan. Tämä muuttaa perustavanlaatuisesti käsitystä siitä, mitä työpaikan sijainti tarkoittaa. Nykymaailmassa korostuu tehokkuus, eikä ole enää realistista ajatella, että kansainvälisillä yrityksillä olisi jokaisessa toimintamaassaan täysin samanlaiset organisaatiot ja positiot. Yhä useammin tietty asiantuntija tai asiantuntijatiimi palvelee koko konsernia rajat ylittäen, eri maiden organisaatioita yhtä aikaa tukien. Nykyään on myös varsin yleisestä, että esihenkilö ja alainen ovat fyysisesti eri maissa.
Kilpailu työpaikoista on globaalia
World Economic Forumin Future of Jobs 2025 -raportin mukaan jo 27 % työnantajista tarjoaa mahdollisuuden työskennellä yli kansallisten rajojen, ja 47 % hakee aktiivisesti osaajia monipuolisista, myös kansainvälisistä talent-pooleista. Vielä vuonna 2023 vastaava osuus oli vain 10 %. Tämä kertoo suunnan, jossa työpaikat eivät enää seuraa toimipisteen sijaintia, vaan osaamista.
Tämä merkitsee, että työpaikka ei välttämättä “synny” sinne, missä yrityksen tehdas, toimisto tai muu fyysinen tila sijaitsee. Positio voidaan yhtä hyvin sijoittaa yrityksessä esimerkiksi Helsinkiin, Varsovaan tai Tukholmaan, riippuen siitä, missä sopiva osaaja on, sillä yrityksellä voi olla toiminta kaikissa esimerkkimaissa. Samalla positiossa toimivan henkilön työkuvan palvelee usean maan toiminta samanaikaisesti.
Esimerkki: suomalainen positio katoaa – tai ei
Kuvitellaan suomalainen asiantuntija, joka työskentelee vuosia kansainvälisessä yrityksessä ja jää eläkkeelle. Kun hänen roolinsa avautuu, yritys ei välttämättä etsi uutta työntekijää vain Suomesta. Positio voidaan täyttää toisessa maassa, esimerkiksi Saksassa, Ruotsissa tai Puolassa. Suomesta ei siis poistu yritys, mutta yksittäinen työpaikka katoaa. Positio kuitenkin jatkaa Suomessa tapahtuvan liiketoiminnan tukemista.
Monet global jobs -tehtävät liittyvät erityisesti dataan, ohjelmistokehitykseen, analytiikkaan, talous- ja henkilöstöhallintoon. Ne eivät palvele vain yhtä maata tai yksikköä, vaan koko yrityksen toimintaa laajemmin, usein Euroopan tai maailmanlaajuisessa mittakaavassa. Siksi ei ole itsestään selvää, että Suomen toiminta palveleva positio täytettäisiin suomalaisella osaajalla. Yritykselle tärkeintä on, että tehtävä hoituu parhaalla osaamisella tehokkaasti, ei se, missä maassa työntekijä sattuu istumaan.
Global jobs -trendin voimistuminen näkyy erityisesti kansainvälisten yritysten sisäisissä rekrytoinneissa. Positiot liikkuvat usein maasta toiseen sen mukaan, missä tehtävään sopiva henkilö on. Usein kyse ei ole vain yhdestä roolista, vaan kokonaisista tiimeistä, joiden jäsenet työskentelevät eri maissa saman toiminnon ympärillä riippumatta siitä, missä maassa kukin teknisesti on työsuhteessa. Tämä hajautettu malli haastaa entisestään ajatuksen työpaikan kiinnittymisestä tiettyyn sijaintiin. Yrityksillä on monesti samaan aikaan paikallisesti sijoitettuja tehtäviä Suomessa, mutta myös samaan aikaan positioita, joiden maantieteellinen sijoittuminen ei ole relevantti kysymys yritysten näkökulmasta, vaan huomio kiinnittyy tehtävän kannalta osaamiseen.
Mahdollisuus suomalaisille yrityksille
Ilmiö toimii myös toiseen suuntaan. Suomalaiset yritykset voivat rekrytoida maailman parhaat osaajat ilman, että heidän tarvitsee muuttaa Suomeen. Tämä on merkittävä mahdollisuus erityisesti silloin, kun tarvittavaa osaamista ei löydy kotimaasta. Samalla suomalaisille osaajille avautuu kansainvälisiä työmahdollisuuksia ilman tarvetta ulkomaille muutolle. Global jobs avaavat ovia ulospäin, mutta samalla ne tuovat kilpailun sisäänpäin, sillä suomalaiset työnhakijat joutuvat kilpailemaan globaaleilla markkinoilla.
Miten global jobs haastaa vanhaa ajattelua?
- Työpaikka ei ole yhtä kuin toimipiste. Perinteinen “yritys X kaupungissa Y” -ajattelu ei enää pidä paikkaansa kaikilta osin.
- Työnhakijan kilpailukenttä laajenee. Suomalainen työnhakija ei kilpaile vain lähialueen ihmisten kanssa, vaan globaalisti.
- Koulutuksen merkitys kasvaa. Vain huipputasoinen osaaminen, kielitaito ja elinikäinen oppiminen turvaavat, että suomalaiset pärjäävät näissä rekrytoinneissa.
- Työnvälitys ja tilastot joutuvat murrokseen. Työpaikkailmoitus ei enää kerro yhtä paikkakuntaa, vaan voi olla “location: global”. Monet näistä positioista eivät koskaan päädy kansallisiin työnvälitysjärjestelmiin.
- Alueellinen seuranta hämärtyy. Työpaikka voi olla olemassa yrityksen organisaatiokaaviossa, mutta se voi sijaita muualla ja position sijainti vaihtua Tämä tekee vaikeaksi arvioida, “montako työpaikkaa syntyi Suomeen”.
- Tekoälyn jatkuva kehittyminen murtaa kielimuureja, jotka joissain tilanteessa ovat rajoittaneet yli rajojen tapahtuvaa työskentelyä.
Fyysisesti sidotut työpaikat eivät katoa
On toki muistettava, että suuri osa työpaikoista on ja tulee olemaan sidottuja fyysisesti tiettyyn paikkaan. Esimerkiksi hoitotyötä, fyysiseen toimipisteeseen sidottuja palveluita, rakentamista tai logistiikkaa ei voi siirtää maasta toiseen. Mutta kasvava osa asiantuntijatyöstä, erityisesti teknologiaan, rahoitukseen ja asiantuntijapalveluihin liittyvä työ liikkuu globaalisti.
Mitä tämä tarkoittaa Suomelle?
Global jobs tekee selväksi, että osaaminen ratkaisee. Jos suomalaiset eivät pärjää kansainvälisessä kilpailussa, positiot siirtyvät muualle. Siksi suomalaisen koulutuksen kaikilla asteilla täytyy pysyä huipputasolla. Myös elinikäinen oppiminen on keskeistä. Sillä jos osaaminen ei pysy ajan tasalla, riski on, että globaalit roolit ohittavat suomalaiset.
Ilmiö on erityisen kiinnostava myös pääkaupunkiseudun kannalta. Helsingin, Espoon ja Vantaan alueelle on keskittynyt suuri määrä korkean osaamisen ammattilaisia, ja alue profiloituu kansainvälisesti houkuttelevana osaamiskeskittymänä. Juuri tällaisissa ympäristöissä global jobs -trendin vaikutukset näkyvät ensimmäisinä: kansainväliset yritykset voivat sijoittaa positioita Helsinkiin, mutta yhtä hyvin myös muihin Euroopan tai maailman keskuksiin. Tämä tekee pääkaupunkiseudun osaajien kilpailukyvystä ratkaisevan tärkeän.
Samalla suomalaisilla yrityksillä on mahdollisuus vahvistaa omaa osaamispohjaansa rekrytoimalla globaaleilta markkinoilta. Mutta jos parhaat osaajat eivät löydy Suomesta, työpaikkojen määrä täällä voi vähentyä, vaikka yritysten toiminta jatkuisi.
Unohdettu näkökulma suomalaisessa työmarkkinakeskustelussa
Global jobs -ilmiö jää usein kokonaan suomalaisesta työmarkkinakeskustelusta pois. Poliittisessa puheessa toistetaan yhä ajatusta, että kun yritys investoi Suomeen, se luo täällä työpaikkoja. Saattaakin olla, että kansainvälinen yritys luo joitakin työpaikkoja Suomeen, mutta samalla osa myös Suomea koskevista toiminnoista voidaan hoitaa muissa maissa asuvien henkilöiden toimesta. Viranomaiset nojaavat tilastoihin, jotka mittaavat työpaikkojen määrää alueittain, ikään kuin positio olisi aina sidottu yhteen paikkaan. Paikallinen näkökulma on edelleen tärkeä, eikä rajat ylittävä työskentely luonnollisesti koske kaikkia yrityksiä, edes kansainvälisiä, mutta trendin nykyistä parempi huomioiminen on tärkeää.
Kuten todettua, ratkaisevaa on suomalaisten osaajien osaamisen taso kaikilla koulutusasteilla sekä jatkuva osaamisen kehittyminen. Yhtä tärkeää on tulevaisuuden osaamistarpeiden ennakointi paikallisesti, kuten myös niiden huomioiminen eurooppalaisessa ja globaalissa kontekstissa. Osaamisen ennakointi on myös kiinteä osa Ami-säätiön ohjelmatyötä ”osaaminen ja kohtaanto” -painopisteen kautta. Global jobs -ilmiö pakottaa katsomaan osaamisvaatimusten muutoksia ja kehityssuuntia huomattavasti laajemmasta perspektiivistä kuin mihin olemme perinteisesti tottuneet alueellisten työmarkkinoiden näkökulmasta.