Ami-säätiön ohjelmatyössä olemme tunnistaneet, että työmarkkinoiden toimivuus edellyttää parempaa kohtaantoa, eli osaamisen ja avoimien työpaikkojen parempaa yhteensopivuutta. Kohtaanto-ongelman ratkaiseminen vaatii kuitenkin muutakin kuin työpaikkojen määrän kasvua, se edellyttää erityisesti myös sitä, että heikommassa työmarkkina-asemassa olevien mahdollisuudet oppia ja kehittää osaamistaan paranevat, jolloin työmarkkinavalmiudet kehittyvät.
Pohjoismaisen hyvinvointikeskuksen terminologiaa hyödyntäen puhutaan kolmesta keskeisestä ja konkreettisesta työllistymisen esteestä: koulutuksen puutteesta (lack of education), työkokemuksen puutteesta (no recent experience) ja taitojen puutteesta (lack of skills). Näihin esteisiin tarttuminen on avainasemassa, kun haluamme edistää positiivista muutosta pääkaupunkiseudun työmarkkinoilla. Jatkamme teeman käsittelyä myös tulevissa blogikirjoituksissamme käsittelemällä tutkimuksissa yleisesti tunnistettuja ryhmiä tarkemmin.
Mitä tarkoitetaan heikommassa työmarkkina-asemassa olevilla?
Heikommassa työmarkkina-asemassa olevista puhutaan usein tilastollisten ryhmien kautta. Yleisesti tunnistettuja ryhmiä ovat nuoret, yli 55-vuotiaat, pitkäaikaistyöttömät, maahanmuuttajataustaiset henkilöt, pitkäaikaissairaat ja vammaiset. Nämä ryhmät toistuvat eri tutkimuksissa, vaikka tarkat määrittelyt vaihtelevat kontekstin ja tutkimusasetelman mukaan. Yhteistä niille on kohonnut riski jäädä työmarkkinoiden ulkopuolelle tai kiinnittyä työelämään epävarmoin ehdoin.
Tilastollisesti heikompaa työmarkkina-asemaa voidaan hahmottaa esimerkiksi työllisyys- ja työttömyyslukujen, työvoiman ulkopuolisuuden, palveluihin osallistumisen aktiivisuuden sekä vastentahtoista osa-aikatyötä kuvaavien mittareiden avulla. Tällainen data tarjoaa arvokasta tietoa ilmiön laajuudesta ja rakenteellisista haasteista, mutta ei vielä yksin riitä syiden ymmärtämiseen. Koulutuksen ja taitojen puutteita sekä työkokemuksen puuttumista voidaan käyttää hyvänä näkökulmana tarkastelemaan heikommassa työmarkkina-asemassa konkreettisia työllistymisen esteitä.
Kategoriat eivät yksinään selitä heikkoa työmarkkina-asemaa
Tilastollinen ryhmittely, esimerkiksi iän tai maahanmuuttajataustan mukaan auttaa tunnistamaan ryhmiä, joilla on keskimäärin heikompi asema työmarkkinoilla. Kuitenkin pelkkä kuuluminen tiettyyn ryhmään ei automaattisesti tarkoita heikompaa työmarkkina-asemaa. Ikä tai syntyperä eivät sinällään ole esteitä työllistymiselle, vaan taustalla on monesti konkreettinen este työllistymiselle. Esimerkiksi nuorella, jolla ei ole perusasteen jälkeistä tutkintoa ja sitä kautta työkokemusta, ikä ei ole varsinainen ongelma, vaan koulutuksen puuttuminen. Monella pitkäaikaistyöttömällä varsinainen haaste voi puolestaan koskea sitä, ettei hän ole osallistunut työttömyyden aikana koulutukseen ja osaaminen on saattanut vanhentua tai aikaisempi koulutus ei vastaa työmarkkinoiden kysyntää.
Ymmärtääksemme ilmiötä syvemmin, meidän on tarkasteltava niitä taustalla vaikuttavia mekanismeja, jotka rajoittavat yksilön mahdollisuuksia päästä työhön tai pysyä työelämässä. Näitä voidaan kutsua työllistymistä estäviksi tekijöiksi, kuten koulutuksen tai osaamisen puutteet sekä työkokemuksen puuttuminen.
Tilastot tarjoavat kuitenkin tärkeän pohjan ilmiön hahmottamiseen. Työllisyys- ja työttömyysluvut, työvoiman ulkopuolisuuden määrä tai palveluihin osallistumisen aktiivisuus auttavat tunnistamaan, missä ryhmissä riski syrjäytyä työmarkkinoilta on suurin. On kuitenkin tärkeää huomioida, että työmarkkina-asema ei määrity vain sen mukaan, onko henkilö työssä vai ei, vaan myös työn laatu ja ehdot merkitsevät. Koulutuksen ja osaamisen puutteet voivat ohjata ihmisiä vastentahtoisesti matalapalkkaisiin, epävarmoihin ja huonosti turvattuihin työsuhteisiin, jotka heikentävät sekä toimeentuloa että työhyvinvointia
Tavoitteena vahvistaa heikommassa työmarkkina-asemassa olevien mahdollisuuksia
Kun tavoitteena on vahvistaa heikommassa työmarkkina-asemassa olevien mahdollisuuksia oppia ja kehittää osaamistaan, on samalla tunnistettava tähän näkökulmaan liittyvät haasteet. Esimerkiksi terveydelliset ja sosiaaliset ongelmat voivat itsessään muodostaa esteen koulutukselle, joka taas vaikuttaa työllistymismahdollisuuksiin. Tällöin osaamisen kehittäminen ei voi olla ensimmäinen askel, vaan ensin on vastattava muihin, usein perustavanlaatuisiin haasteisiin, kuten terveyteen tai elämänhallintaan liittyviin kysymyksiin.
Moni työnhakija on tilanteessa, jossa säännöllinen yhteys terveydenhuoltoon vie etusijan esimerkiksi työvoimakoulutukseen osallistumiselle. Tämä ei tarkoita, etteikö kouluttautuminen olisi tärkeää, päinvastoin. Se tarkoittaa, että koulutus- ja oppimispolkuja on suunniteltava yksilöllisesti ja riittävällä joustavuudella. Heikommassa asemassa olevat tarvitsevat koulutusratkaisuja, jotka huomioivat heidän elämäntilanteensa ja tarjoavat matalan kynnyksen väyliä osaamisen päivittämiseen ja työelämään kiinnittymiseen
Koulutuksen, työkokemuksen tai taitojen puute voi ilmetä monin eri tavoin, ja siksi myös ratkaisut näihin haasteisiin vaihtelevat tilanteen mukaan. Esimerkiksi koulutuksen puutteella (lack of education) voidaan viitata siihen, että henkilöllä ei ole perusasteen jälkeistä tutkintoa. Tämä tilanne on luonteeltaan hyvin erilainen kuin vaikkapa korkeasti koulutetun henkilön tilanne, jossa osaamisen haaste (lack of skills) liittyy esimerkiksi suomen kielen puutteelliseen taitoon tai siihen, että pitkäaikaistyöttömällä ammattitaito on vanhentunut pitkän työttömyysjakson seurauksena.
Terveydentilaan liittyvät haasteet ovat usein yhteydessä siihen, että henkilöltä puuttuu viimeaikainen työkokemus (no recent experience). Tämä voi johtua siitä, etteivät työtehtävät tai työolosuhteet mukauta riittävästi työntekijän elämäntilanteeseen tai toimintakykyyn. Toisaalta kyse on monesti myös rakenteellisista esteistä ja suoranaisesta syrjinnästä, esimerkiksi vammaiset työnhakijat kohtaavat yhä tilanteita, joissa heidän pätevyyttään ei tunnisteta tai työllistymistä ei tueta riittävästi. Samoin maahanmuuttajataustaisilla viimeaikaisen työkokemuksen puute saattaa olla merkittävä este työllistymiselle, mutta tilanteeseen on johtanut esimerkiksi syrjintä työnhaussa vieraskielisen nimen perusteella.
Mitä teemme tilanteen muuttamiseksi?
Heikommassa työmarkkina-asemassa olevien mahdollisuuksien vahvistaminen oppia ja kehittää osaamistaan on yksi Ami-säätiön ohjelmatyön keskeisistä näkökulmista. Konkreettisia toimia ovat esimerkiksi se, että yhä harvempi jää pelkän perusasteen varaan, että siirtymät koulutuksesta työelämään sujuvat jouhevammin sekä että ammatillista osaamista pystytään päivittämään muuttuvien työmarkkinatarpeiden mukaisesti. Uskomme, että tällaiset toimet edistävät paitsi yksilöiden osallisuutta myös koko pääkaupunkiseudun työmarkkinoiden toimivuutta ja elinvoimaa. Olemmekin avoimia keskustelulle hankkeista ja ideoista, jotka tavoittelevat sitä, että jokaisella olisi todelliset mahdollisuudet oppia, kehittyä ja löytää paikkansa työelämässä.
Vuoden 2026 erillisteemamme on täsmätyökykyisten nuorten työllisyystilanteen edistäminen, jota olemme jo pohjustaneet lokakuussa järjestetyssä seminaarissamme sekä julkaisemalla aihetta käsittelevän tietosivun.
Olemme kiinnostuneita rahoittamaan kehittämishankkeita ja tutkimuksia, jotka kohdistuvat Ami-säätiön ohjelmatyön painopistealueille (ami.fi/avustukset).