Lokakuun lopussa pidetyssä Potentiaali esiin! – Nuorten täsmätyökykyä työmarkkinoille -seminaarissa käsiteltiin täsmätyökykyisyyttä laajasti eri näkökulmista sekä tutkimus- että asiantuntijatiedon valossa. Seminaari pohjusti Ami-säätiön vuoden 2026 erillisteemaa nuorten täsmätyökykyä työmarkkinoille.
Seminaarin avaussanoissa korostui yritysten myönteiset kokemukset täsmätyökyvyn huomioimisesta työuran alussa mutta myös se, ettemme vielä tiedä paljoakaan täsmätyökyisten työpaikkojen laadusta, työn jatkuvuudesta tai työn koetusta merkityksellisyydestä. Myöskään yritysten kokemuksista ei tutkimusten valossa löydy tietoa.
Seminaarissa puhuivat kehittämispäällikkö Leena Normia-Ahstenilta Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta ja Helsingin seudun kauppakamarin toimitusjohtajalta Pia Pakariselta. Äänessä olivat myös Työterveyslaitoksen tutkija Mirkka Vuorento ja johtava asiantuntija Pirjo Juvonen-Posti sekä tapahtuman sisältökumppanin Kykyä ja halua -töihin hankkeen projektipäällikkö Ulla Vehkaperä Metropolia Ammattikorkeakoulusta. Vehkaperä luotsasi paneelikeskustelua seminaarin toisella puoliskolla. Seminaarin lopussa saimme seurata Live-säätiön myynti- ja asiakkuusjohtajan Amanda Tammivirran haastattelua sekä katsottiin tulevaisuuteen Helsingin kaupungin projektisuunnittelija Saara Heikkilän ja Ami-säätiön Anna-Maija Aallon ja Mari Oksasen kanssa.
Työelämään kiinnittyminen on avain yhteiskunnan kestävyyteen
Kehittämispäällikkö Leena Normia-Ahlsten loi seminaarin alussa kuvaa siitä, miksi nuoret ja heidän työkykynsä ovat tärkeä ja ajankohtainen teema.
Kouluterveyskyselyn mukaan yhä useampi lapsi ja nuori kokee terveytensä hyväksi, mutta tyttöjen osalta terveytensä keskinkertaiseksi tai huonoksi kokeneiden osuus on kasvanut vuosina 2015-2023. Noin yhdeksän prosenttia nuorista on työn ja koulutuksen ulkopuolella ja työkyvyttömyyseläkkeellä olevien määrä on nousussa. Koetun työkyvyn heikkeneminen jatkuu ennusteiden valossa ja erityisesti nuoret aikuiset arvioivat olevansa useammin ainakin osittain työkyvyttömiä.
– Tutkimuksista tiedetään kuitenkin, että työ itsessään kuntouttaa – ja toisaalta pitkittynyt työttömyys kytkeytyy terveyden ja työkyvyn huonoon ennusteeseen, sanoi Normia-Ahlsten.
– Syrjäytyminen on inhimillinen tragedia, mutta myös kallista yhteiskunnalle, Normia-Ahlsten jatkoi.
Yksi syrjäytynyt nuori johtaa arviolta yhden keskimääräisen vuosipalkan arvoiseen kokonaistuotannon menetykseen kansantaloudessa vuosittain. Lisäksi vaikutukset ulottuvat myös muualle, esimerkiksi perheeseen.
Työmarkkinoilla jää paljon osaamista hyödyntämättä, koska rakenteet ja asenteet eivät tunnista kaikkea potentiaalia. Oppilaitokset ja palvelut luovat tärkeän perustan, mutta lopulta työelämä on ratkaisevassa roolissa nuorten kiinnittymisessä yhteiskuntaan.
– Ratkaisut, kuten työn muokkaus tai työajan joustot, eivät välttämättä ole vaikeita tai kalliita. Niillä ei auteta vain yksittäistä nuorta, sillä työelämään kiinnittyminen on tie koko yhteiskunnan kestävyyteen, totesi Normia-Ahlsten.
Yrityksille tarvitaan selkeitä kannustimia palkkaamiseen
Helsingin seudun kauppakamarin toimitusjohtaja Pia Pakarinen peräänkuulutti selkeitä ja helposti haettavia taloudellisia kannustimia yrityksille täsmätyökykyisten palkkaamiseen. Hän muistutti, että suurin osa seudun yrityksistä on pieniä, mikä vaikuttaa suoraan siihen, millaisia mahdollisuuksia niillä on työllistää uusia työntekijöitä.
– Helsingin seudun yrityksistä valtaosa on pieniä. Ainoastaan neljä prosenttia jäsenistämme työllistää yli 200 henkilöä. Seudun keskiarvoyritys työllistää noin viisi henkilöä, ja juuri näille yrityksille taloudelliset tuet ovat erityisen tärkeitä, Pakarinen sanoi.
– Ensin kuitenkin pitää miettiä, mitkä ovat ne kannustimet, jotka motivoivat yrityksiä etsimään näitä kannustimia, hän jatkoi. Tukien hakemisen liittyvää byrokratiaa pitää helpottaa.
Pakarisen mukaan myös oppilaitosten ja yritysten välistä yhteistyötä on vahvistettava, jotta tehtäviin löydetään oikeanlaisia tekijöitä oikealla osaamisella.
– Kaikkien potentiaali tarvitaan. Työikäisen väestön kasvu olisi jo pysähtynyt ilman ulkomaalaistaustaisia työntekijöitä. Samalla saamme jatkuvasti viestiä osaavan työvoiman saatavuuden haasteista, Pakarinen totesi.
– Tulevaisuus ei ole vain superosaajien ja korkeakoulutettujen. Työelämä tarvitsee monenlaisia osaajia – ja meillä kaikilla on vastuu siitä, että esimerkiksi nuoret kokevat itsensä tervetulleiksi työelämään.
Kestävä työllistyminen ja inklusiivinen kulttuuri ratkaisuina
Työterveyslaitoksen tutkijat Mirkka Vuorento ja Pirjo Juvonen Posti kertoivat kuudella työpaikalla tehdystä etnografisesta tutkimuksestaan, jossa tutkittiin tuetun työllistämisen palvelun kautta työllistyneiden osatyökykyisten työympäristöä, työn luonnetta ja työssä saatua tukea.
Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksinä oli spesifi työkyvyn käsite, kestävän työllistymisen konsepti sekä se, miten terveys vaikuttaa tuottavuuteen tehtävien tasolla.
Spesifityökyvyn käsite pitää sisällään neljä toisiinsa kietoutuvaa kerrosta, jotka ovat arkityö ja sen merkityksellisyys, osaaminen, riittävä terveys ja organisaatio ja sen fyysiset, psykososiaaliset ja muut käytänteet. Nämä tekijät auttavat yksilöä onnistumaan työssä.
Kestävä työllisyys luo näkymän myös tulevaisuuteen. Kestävässä työllistymisessä on kyse siitä, että henkilö pääsee töihin, pysyy töissä ja pystyy oppimaan ja kehittymään työssä. Tarkastelun kohteena ei ole yksilön puutteet, vaan hänen kykynsä ja se, miten työtehtävät ja työympäristö rakennetaan tukemaan työssä onnistumista.
Tutkijat totesivat työn tuottavuuden suhteen, että tutkimuksen henkilöt olivat työllistyneet työtehtäviin, joissa mahdollisuudet kestäviin työuriin olivat vähäiset ja, että erilaiset interventiot eivät tuottaneet erilaista tulosta, esimerkiksi IPS-mallin käyttö ei poikennut tässä työpaikkojen laadun tai työuran suhteen.
– Usein meillä on karkea käsitys, mitä pitäisi saada aikaan, mutta mikrotason työn tuottavuus tarkoittaa työtehtävästä selviytymistä. Tähän ei vielä tutkimuksenkaan puolelta ole antaa työpaikoille työkaluja, sanoi Juvonen-Posti.
– Keskeistä on työn, työpaikan ja ihmisen kykyjen ja mahdollisuuksien yhteensovittaminen. Tämä on pitkäkestoinen prosessi. Tuki on työyhteisöjen asia, ei ainoastaan esihenkilöiden ja työvalmentajien. Kestävä työllistyminen ja inklusiivisen organisaatiokulttuurin luominen ovat avainasemassa, Juvonen-Posti tiivisti puheenvuoroa.
Paneeli pohti nuorten kiinnittymistä työelämään
Projektipäällikkö Ulla Vehkaperä Kykyä ja halua töihin -hankkeesta Metropolia Ammattikorkeakoulusta luotsasi paneelikeskustelua, jossa olivat mukana Ville Koikkalainen (Aseman Lapset), Pia Vaajakallio (Vamlas), Riikka Ahonvala (Nuorten yrittäjyys ja talous NYT) sekä yksi lukiolainen.
Paneelissa keskusteltiin nuorten käsityksistä työelämästä ja siitä, mitä pitäisi tapahtua, että nuoret voisivat kiinnittyä vielä paremmin työelämään. Nuorten käsitykset työelämän vaativuudesta nousivat vahvasti esiin. Työelämä näyttäytyy nuorille usein liian kuormittavana paikkana, jossa on onnistuttava täydellisesti. Paneeli konkretisoi myös aikaisempien puheenvuorojen viestin aikuisten vastuusta: siitä, miten ja millaisin sanoin työelämästä puhutaan. Keskustelussa pohdittiin myös verkostojen merkitystä – ja sitä, miten voidaan tukea niitä nuoria, joiden vanhemmilla ei ole työelämän ovia avaavia verkostoja.
Ulla Vehkaperä herätteli ennen paneelia kaikkia osallistujia Pestel-mallin kautta pohtimaan, mitä eri sektoreilla pitäisi tapahtua, jotta nuoret pääsisivät paremmin työelämään. Kykyä ja halua töihin -hanke oli tapahtuman sisältökumppani ja tuotti tapahtuman paneeliosuuden. Sen lisäksi sekä säätiö että hanke ovat pohtineet yhdessä täsmätyökykyisten tilannetta.
Rakenteelliset asiat esiin
Loppupuheenvuorossaan Live-säätiön asiakkuus- ja myyntijohtaja Amanda Tammivirta kiteytti seminaarin antia ja toi esiin rakenteellisia asioita.
– Usein lähdetään yksilöstä, mutta täällä on tullut hyvin esiin, miten työtehtäviä voidaan muokata, mikä on yritysten vastuu ja mikä yleisemmin asenneilmapiiri, johon voimme kaikki vaikuttaa ja jossa on paljon potentiaalia. Malleja ja ratkaisuja on, mutta muutos tapahtuu yrityksissä.
Mitä seuraavaksi?
Seminaarin järjestävien tahojen Ami-säätiön edustajat Anna-Maija Aalto ja Mari Oksanen sekä Kykyä ja halua töihin hankkeen edustaja, Helsingin kaupungin projektisuunnittelija Saara Heikkilä, kertoivat seminaarin lopuksi täsmätyökykyisyyteen liittyvän työn jatkumisesta.
Kykyä ja halua töihin hankkeessa kehitetään moniammatiillista yhteistyötä asiakkaiden, työllisyyspalveluiden, Hymykylän (HyMy-kylä toimii Metropolia Ammattikorkeakoulussa julkisia ja yksityisiä terveyspalveluita täydentävänä toimijana) ja työnantajien välillä. Hanke siis toimii konkreettisesti seminaarin keskiöön nostamien asioiden kanssa.
Seuraava säätiön aiheeseen liittyvä tapahtuma on Webinaari: Neljä tarinaa toivotusta tulevaisuudesta – Työelämäkehittäjien visiot täsmätyökykyisten nuorten tukemisesta 20.11. klo 8.30-9.30, jossa esitellään Ami-säätiön syyskuisen työpajan tuloksia. Työpajaan osallistui täsmätyökykyisten nuorten työllistymisen edistämiseksi pääkaupunkiseudulla työskenteleviä ammattilaisia.
Joulukuussa säätiön apurahat ja avustukset avautuvat hakuun. Voit tutustua säätiön tiedontuotantoon täsmätyökykyyn liittyen tästä: Yleistä avustuksista – Ami-säätiö.
Seminaarin puheenvuorojen esitykset ovat ladattavissa tästä:
- Tyoterveyslaitos_Vuorento-ja-Juvonen-Posti_Kohti-kestavaa-tyollistymista_23.10.2025.pdf
- Helsingin-seudun-kauppakamari_Pakarinen_Tasmatyokykyiset-nuoret-yrityksiin-n-mista-meidan-pitaisi-puhua_23.10.2025.pdf
- THL_Normia-Ahlsten_Miksi-tasmatyokykyisten-nuorten-tilanteen-parantaminen-on-niin-tarkea-ja-ajankohtainen-teema_23.10.2025.pdf
- Kykya-ja-halua-toihin_Vehkapera_Ensiaskeleet-tyoelamassa_23.10.2025.pdf
- Kela_Koskenvuo_Etuuksien-saajamaarien-kehitys-nuorten-ammatillisessa-kuntoutuksessa-ja-tyokyvyttomyyselakkeissa_23102025.pdf