Nuorten työllistyminen riippuu usein verkostoista ja taustasta. Henkilökohtaisen tutkimusapurahan saanut Emmi Lehtinen tutkii sitä, millainen merkitys verkostoilla on nuorille työelämässä sekä miten vanhempien sosioekonominen tausta vaikuttaa siihen, miten nuoret pystyvät hyödyntämään verkostojaan
Miksi verkostot vaikuttavat nuorten työllistymiseen?
Nuorten työllisyys on monimutkainen kysymys, johon vaikuttavat monet tekijät, kuten koulutus, asuinpaikka ja perhetausta. Verkostot voivat avata ovia työelämään, mutta kaikilla nuorilla ei ole yhtäläisiä mahdollisuuksia hyödyntää niitä. Lehtisen tutkimus tuo esiin, miten vanhempien sosioekonominen asema vaikuttaa nuorten mahdollisuuksiin verkostoitua ja löytää töitä.
Emmi Lehtisen mielenkiinto verkostoitumiseen ilmiönä sai alkunsa julkisesta keskustelusta, jossa korostettiin verkostoitumisen merkitystä – mutta jätettiin huomiotta nuorten erilaiset lähtökohdat.
– Opinnoissa kun aika paljon oli käsitelty eriarvoisuusteemoja ja yhteiskunnallisia rakenteita sekä niiden vaikutuksia, aloin miettiä, että se puoli puuttui tästä keskustelusta aika lailla kokonaan, Lehtinen sanoo.
Lehtisen turhautuminen ajankohtaisen keskustelun yksipuolisuuteen sai hänet tarttumaan gradussaan sosiaalisten verkostojen teemaan eriarvoisuuden ja yhteiskunnallisten rakenteiden vaikutusten näkökulmasta.
– Huomasin gradua tehdessäni, että aihetta on yllättävän vähän tutkittu, varsinkin Suomessa. (Graduni) ohjaajatkin vinkkasivat, että tästä voisi olla vaikka väitöskirjaksi asti ja innostuin siitä sitten enemmän, Lehtinen kertoo.
Miten erilaiset lähtökohdat vaikuttavat nuorten mahdollisuuksiin?
Lehtinen näkee väitöskirjansa yhteiskunnallisen merkityksen olevan siinä, että se voi auttaa tuomaan ihmisten erilaiset lähtökohdat mukaan verkostoitumiskeskusteluun ja tehdä verkostoitumispuheesta vähemmän yksilökeskeistä.
Lehtinen toivoo, että rekrytointitilanteissa otettaisiin huomioon, että hakijoilta saattaa puuttua verkostot, eikä ainoastaan huomioitaisi suosituksia tai olemassa olevia verkostoja rekrytoinnissa, koska näihin liian painoarvon laittaminen voi pahimmassa tapauksessa uusintaa eriarvoisuutta.
Lehtinen tähdentää, että moni asia vaikuttaa eriarvoistumiseen: Ei ainoastaan vanhempien tausta vaan myös asuinpaikka, sosiaaliset suhteet, koulutustausta ja moni muu tekijä.
Ideaalia olisi Lehtisen mielestä, että kehitettäisiin tapoja arvioida hakijoita tasapuolisemmin niin, että heilläkin, joilla ei ole taustansa ansiosta valmiiksi annettuja verkostoja, olisi mahdollisuuksia luoda tätä työelämän pääomaa.
Väitöskirjan tekeminen työn ohella mahdollistaa joustavan arjen
Lehtinen on tähän asti tehnyt väitöskirjaa toisen työnsä ohella. Väitöskirjan tekeminen on mahdollistanut Lehtiselle joustavampaa tutkijan arkea.
– Pystyn itse määrittämään aika pitkälti mitä teen ja milloin teen, mutta huonona puolena on, että tutkimusteemat saattavat pyöriä mielessä myös vapaa-aikana,Lehtinen kertoo.
Syksyllä 2025 Lehtisen tutkimusapurahakausi alkaa. Idea hakea Ami-säätiön apurahaa tuli toiselta väitöskirjatutkijalta. – Työelämän teemat, työmarkkinoiden toimivuus ja kohtaanto sopivat tosi hyvin omaan aiheeseeni, niin siksi hain teiltä apurahaa, Lehtinen tiivistää.
Emmi Lehtinen on saanut 12 kuukauden apurahan väitöstutkimukseen: Verkostoitumalla töihin? Sosiaaliset verkostot nuorten työllistymisen edistäjinä.
Lue lisää henkilökohtaisista apurahoista täältä: Henkilökohtaiset tutkimusapurahat