Vihreä teknologia, kiertotalous ja vastuullisuus kirittävät koulutuksen ja ammattialojen ennakointia. Hyvänä esimerkkinä uusimmasta tulevaisuustiedosta toimii tekstiili- ja vaatetusala, kirjoittaa Omnian tutkimuspäällikkö Tarja Lang.
Kriittinen tiedonlukutaito ja kyvykkyys katsoa tulevaisuuteen ovat tulleet entistä tärkeämmäksi ammatillisessa koulutuksessa. Tämä edellyttää jatkuvasti päivittyvää, analysoitua tietoa eri ammattialojen ja toimintaympäristöjen muutoksista.
Samaan aikaan strategisiin kirjauksiin ja tavoitteisiin on kyettävä reagoimaan nopeasti ja joustavasti.
Miksi sitten olla kiinnostunut tulevaisuudesta? Eivätkö jo opitut ja vuosien mittaan omassa työssä hyväksi koetut toimintatavat riitä?
Kokemus osoittaa, että ammatillisessa koulutuksessa tulevaisuustieto on palasteltava lähelle jokaisen työntekijän oman työn käytäntöjä. On ylläpidettävä jatkuvaa vuoropuhelua nykyisyyden ja tulevaisuuden välillä.
Ennakointitiedon on vaikea löytää paikkansa
Tulevaisuustiedon merkitys ja tiedon intressi vaihtelevat työntekijän arvoista, asenteista ja tiedon tarpeista lähtien. Puhutaan ”altistamisesta”, jolla tarkoitetaan erilaisten ennakointimenetelmien aktiivista esillä pitämistä arjen työssä ja sitomista oppilaitoksen työhön.
Tulevaisuuden tutkimus on kehittänyt luovia ja innostavia menetelmiä ennakointiin ja tiedon käsittelyyn. Tiedon kokeminen tarpeelliseksi omalle ammattialalle edistää ennakointitiedon hyödyntämistä opettajan työssä. Tiedon tutkinnat on syytä tehdä yhteistyössä koko työyhteisön kanssa, jolloin jokaisella on mahdollisuus osallistua tulevaisuuden rakentamiseen.
Koska ennakoiva tulevaisuustieto on alati muutoksessa, sen on vaikea löytää paikkaansa tiukasti määritellyissä opetustavoitteissa, jotka on kirjattu ammatillisiin tutkinnon perusteisiin. Niitä kritisoidaan juuri tämän takia.
Onko tulevaisuudessa kyse enemmänkin opiskelijan osaamisen perusteista?
Paras tieto tulevaisuuden osaamistarpeista on eri ammattialojen innovatiivisissa yrityksissä ja tutkimuslaitoksissa. Oppilaitoksessa alakohtaiset kehittämisprojektit vastaavasti ovat hyvä tapa keskittyä tietyn alan osaamistarpeiden kehittämiseen.
Vastuullisuuden kokonaisosaajille riittää kysyntää
Olen ollut mukana kokoamassa autoalan sekä tekstiili- ja vaatetusalan tulevaisuuden osaamistarpeita. Molempien osaamisvaatimuksia yhdistävät jatkossa vihreä teknologia ja kiertotalous.
Suomi on maailman kärjessä tekstiilien kuituteknologisissa innovaatioissa. Suomalaiset yritykset Spinnova ja Infinited Fiber Company (IFC) ovat kehittämässä kuituja ja kankaita globaalien brändien tarpeisiin. Ammatillisella koulutuksellamme on siis lähellään uusinta tulevaisuustietoa tekstiili- ja vaatetusalan koulutuksen käyttöön.
SusTexEdu– projektissamme alan yrityksille tehty kysely osoittaa, että alan teollisuus tarvitsee tulevaisuudessa sekä ammatilliselta että korkea-asteelta vastuullisuuden kokonaisosaajia, joilla on vahvat perustaidot tekstiilikuitu- ja materiaaliteknologiasta.
Tekstiilien kiertotalous lisää biokemiallisen osaamisen tarvetta, mistä esimerkkinä toimii uusi kemiallisesti tuotettujen kuituinnovaatioiden tuotanto. Se nostaa tarpeen hallita kuitujen tunnistusteknologisten menetelmien käyttöä.
Vastuullisuus ja teknologia ovat ikään kuin siivilä, jonka läpi kaikki tulevaisuuden osaaminen virtaa.
Digitaalisuus, kestävä kehitys ja vihreä talous kietoutuvat vahvaksi punokseksi tulevaisuuden yrityksissä. Tätä varten tarvitaan uusien palvelumuotojen innovointikyvykkyyttä ja liiketoimintaosaamista ympäristövastuullisuusraportointia unohtamatta.