Siirry sisältöön
  • Ajankohtaista
    • Uutiset
    • Tapahtumat
    • Suunnanetsijä-blogi
    • Pulssi-blogi
    • Hakijat
  • Ohjelmatyö
    • Yleistä ohjelmatyöstä
    • Painopisteet
    • Hanke-esittelyt ja tutkimukset
    • Tietoa Pohjolan työmarkkinoista
      • Täsmätyökykyisyys
      • NEET-nuoret Pohjolassa
      • Työvoiman ulkopuolella olevat
      • Konkarityöllisyys Pohjolassa
      • Työttömyysasteet Pohjolan pääkaupunkiseuduilla
  • Rahoitushaut
    • Yleistä rahoitushausta
    • Henkilökohtaiset tutkimusapurahat 2027
      • Hakulomake: henkilökohtainen apuraha
    • Hankerahoitus 2027
      • Hakulomake: hankerahoitus 2027
    • Ohjeet hankerahoitusta saaneille
    • Hankkeet ja myönnetyt apurahat
  • Muu toiminta
    • Omistajaohjaus
    • Kiinteistöliiketoiminta
    • Sijoitustoiminta
    • Vuosikatsaukset
      • Vuosikatsaus 2024
      • Vuosikatsaus 2025
  • Ami-säätiö
    • Meistä
    • Strategia
    • Päätöksenteko
    • Yhteystiedot
  • Ajankohtaista
    • Uutiset
    • Tapahtumat
    • Suunnanetsijä-blogi
    • Pulssi-blogi
    • Hakijat
  • Ohjelmatyö
    • Yleistä ohjelmatyöstä
    • Painopisteet
    • Hanke-esittelyt ja tutkimukset
    • Tietoa Pohjolan työmarkkinoista
      • Täsmätyökykyisyys
      • NEET-nuoret Pohjolassa
      • Työvoiman ulkopuolella olevat
      • Konkarityöllisyys Pohjolassa
      • Työttömyysasteet Pohjolan pääkaupunkiseuduilla
  • Rahoitushaut
    • Yleistä rahoitushausta
    • Henkilökohtaiset tutkimusapurahat 2027
      • Hakulomake: henkilökohtainen apuraha
    • Hankerahoitus 2027
      • Hakulomake: hankerahoitus 2027
    • Ohjeet hankerahoitusta saaneille
    • Hankkeet ja myönnetyt apurahat
  • Muu toiminta
    • Omistajaohjaus
    • Kiinteistöliiketoiminta
    • Sijoitustoiminta
    • Vuosikatsaukset
      • Vuosikatsaus 2024
      • Vuosikatsaus 2025
  • Ami-säätiö
    • Meistä
    • Strategia
    • Päätöksenteko
    • Yhteystiedot
Etusivu Ajankohtaista Miksi tutkinto ei riitä kaventamaan vieraskielisten työllistymiskuilua?
18.11.2026 — Suunnanetsijä-blogi

Miksi tutkinto ei riitä kaventamaan vieraskielisten työllistymiskuilua?

Henry Saarinen

Ammatillinen tutkinto ei yksin riitä kaventamaan vieraskielisten ja kotimaankielisten välistä työllistymiskuilua pääkaupunkiseudulla. Työllistymisen esteet vaihtelevat aloittain, ja niiden ratkaiseminen edellyttää kielitaidon lisäksi huomiota työelämäkontakteihin, osaamisen tunnistamiseen ja rekrytointikäytäntöihin.

Ammatillisen tutkinnon ajatellaan usein ratkaisevan työllistymisen perusongelman. Kun ihmisellä on tutkinto, hänellä on ammatti. Kun hänellä on ammatti, työmarkkinoiden pitäisi tunnistaa hänen osaamisensa. Pääkaupunkiseudun luvut eivät ole näin armollisia. Ami-säätiön selvityksessä vieraskielisten työttömyysaste on kaikilla perusasteen jälkeisillä koulutustasoilla noin 9–10 prosenttiyksikköä korkeampi kuin kotimaiskielisten. Toisen asteen koulutuksen suorittaneiden vieraskielisten työttömyysaste oli vuonna 2024 noin 21,5 prosenttia, kun kotimaiskielisillä vastaava luku oli 11,7 prosenttia. Ryhmä ei ole pieni. Toisen asteen koulutuksen suorittaneita vieraskielisiä oli työvoimassa noin 40 800. Luku sisältää sekä ammatillisen että yleissivistävän toisen asteen koulutuksen suorittaneita.

Tätä havaintoa ei pidä lukea niin, että vieraskieliset ihmiset olisivat ongelma. Pikemminkin luvut haastavat ajatuksen tutkinnosta riittävänä ratkaisuna työllistymisen ongelmiin. Tutkinto voi osoittaa osaamista, mutta se ei vielä takaa, että osaaminen tunnistetaan työmarkkinoilla tai että sen avulla pääsee työhön.

Kuilu säilyy, vaikka koulutustaso muuttuu

Selvityksen kiinnostavin kielitaustaa koskeva havainto ei ole vain se, että vieraskielisten työttömyys on korkeampaa. Vielä kiinnostavampaa on kuilun muoto.
Vuonna 2024 vieraskielisten ja kotimaankielisten työttömyysasteiden ero oli kaikilla tutkinnon sisältävillä koulutustasoilla lähes samansuuruinen: noin 8–10 prosenttiyksikköä. Ero ei siis katoa, vaikka koulutustaso nousee. Se näkyy toisella asteella, alemmalla korkea-asteella ja ylemmällä korkea-asteella. Suhteellisesti kuilu on jyrkin korkeakoulutetuilla. Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneilla vieraskielisten työttömyysaste oli lähes kolminkertainen kotimaankielisiin verrattuna. Absoluuttisesti korkein työttömyys tutkinnon suorittaneista oli kuitenkin toisen asteen vieraskielisillä.


Tässä on työmarkkinapolitiikan kannalta hankala yhdistelmä. Yhdessä kohdassa ongelma näyttää tutkintoa vastaavan työn löytymisen tukokselta. Toisessa kohdassa se näkyy suurena joukkona ihmisiä, joilla on tutkinto mutta joiden työllistyminen jää silti selvästi heikommaksi. Jos ratkaisu typistetään tutkinnon suorittamiseen, osa ongelmasta jää kokonaan näkemättä.

Ammatillisen tutkinnon sisälläkin kuilu vaihtelee

Vipusen sijoittumisaineisto tarkentaa kuvaa ammatillisen koulutuksen sisällä. Pääkaupunkiseudun kuudesta valikoidusta ammatillisen koulutuksen järjestäjästä valmistuneilla vieraskielisten työttömyys vuosi tutkinnon jälkeen oli vuosina 2020–2024 jatkuvasti korkeampi kuin kotimaisia kieliä puhuvilla. Kuilu oli viiden vuoden tarkastelussa noin 5,5–10,0 prosenttiyksikköä. Mutta alojen välillä ero ei ole samanlainen.


Joillakin aloilla kotimaankieliset valmistuneet työllistyvät kohtuullisen hyvin, mutta vieraskielisten työllistyminen jää selvästi heikommaksi. Selvityksessä tähän ryhmään kuuluvat esimerkiksi kone-, metalli- ja tuotantotekniikka, liiketalous, kasvatus ja ohjaus sekä rakennusala. Näissä kohdissa ei riitä sanoa, että alalla ei ole kysyntää. Jos kotimaankieliset työllistyvät, mutta vieraskieliset eivät, kuilu viittaa siihen, että rekrytoinnin ehdoissa, kielitaitovaatimuksissa, verkostoissa, työelämäkontakteissa tai mahdollisessa syrjinnässä voi olla työllistymistä vaikeuttavia mekanismeja.


Toisilla aloilla kuilu on pieni. Sote, sähkö ja automaatio sekä turvallisuus näyttävät selvityksessä aloilta, joilla kielitaustan mukainen ero on selvästi maltillisempi. Tämä ei välttämättä tarkoita, että alat olisivat erityisen inklusiivisia. Se voi kertoa myös siitä, että työvoiman kysyntä on niin vahvaa, ettei työnantajilla ole varaa olla yhtä valikoivia.


Kolmas tilanne on ehkä kaikkein karuin. ICT:ssä sekä media- ja viestintäaloilla kuilu on pieni, koska kummankin ryhmän työllistyminen on heikkoa. Silloin pieni kielikuilu ei ole hyvä uutinen. Se kertoo enemmän alan rakenteellisesta työllistymisongelmasta ammatillisen tutkinnon suorittaneille. Näistä kolmesta tilanteesta seuraa sama johtopäätös: vieraskielisten työllistymiskuilua ei voi käsitellä yhtenä ilmiönä. Sama toimenpide ei sovi alalle, jossa kuilu viittaa kielitaustaan liittyviin rekrytoinnin tai siirtymän esteisiin, alalle, jossa työvoimapula voi madaltaa kynnystä, ja alalle, jossa koko tutkinnon työmarkkinakysyntä on heikko.

Kielitaito on todellinen kysymys, mutta se ei ole koko kysymys

Kielitaidosta pitää voida puhua suoraan. Monissa ammatillisen koulutuksen tehtävissä suomen tai ruotsin taito on työn tekemisen, turvallisuuden, asiakaskohtaamisen ja työyhteisön toiminnan kannalta keskeistä, joskus käytännössä välttämätöntä. Selvityksen haastatteluaineistossa tämä näkyy yksinkertaisena mutta tärkeänä havaintona: ammatillinen pätevyys ei auta, jos työmarkkinoilla käytetään kotimaisia kieliä eikä työnhakijan kielitaito riitä. Mutta jos kielitaito nostetaan ainoaksi selitykseksi, analyysi kapenee liikaa.


Työllistymistä välittävät myös verkostot, aiemmat työelämäkontaktit, työssäoppimispaikan laatu, opettajan ja oppilaitoksen suhteet työnantajiin, oman osaamisen sanoittaminen ja työnantajien rekrytointikäytännöt. Jos rekrytointi perustuu suhteisiin ja luottamukseen, ne hyötyvät, joilla on jo pääsy näihin suhteisiin. Jos työssäoppimisjakso toimii työnantajalle laadun takeena, sen laatu ei ole sivuasia vaan osa työllistymisen infrastruktuuria. Tämä on erityisen tärkeää vieraskielisten opiskelijoiden kohdalla. Tutkinto voi olla valmis, mutta työmarkkinakontakti voi jäädä ohueksi. Osaaminen voi olla todellista, mutta työnantaja ei näe sitä. Joissakin tilanteissa kielitaito voi riittää itse työn tekemiseen paremmin kuin työnhaun, haastattelun, työyhteisön hiljaisten sääntöjen ja verkostojen maailmaan. Silloin ongelma ei ole ihmisessä. Ongelma on siirtymässä.

Myös tilastot voivat johtaa harhaan

Vieraskielisten koulutusta koskevissa tilastoissa on yksi ansa, joka kannattaa sanoa ääneen. ”Ei perusasteen jälkeistä tutkintoa” -luokka ei ole pääkaupunkiseudulla puhdas matalan koulutuksen mittari. Selvityksen mukaan luokkaan vaikuttaa merkittävästi se, että ulkomailla suoritettuja tutkintoja ei aina näy Suomen tutkintorekisterissä. Siksi osa vieraskielisistä, jotka tilastoissa näyttävät tutkintoa vailla olevilta, on todellisuudessa suorittanut tutkinnon ulkomailla. Saukkosen ja Tanskan MoniSuomi-tutkimukseen perustuva analyysi tukee samaa tulkintaa: Suomeen muuttaneet ovat pääkaupunkiseudulla koulutetumpia kuin viralliset tutkintorekisterit yksin näyttävät.


Tällä on väliä myös ammatillisen koulutuksen keskustelussa. Jos tilasto luokittelee osan ulkomailla koulutetuista tutkinnottomiksi, palvelujärjestelmä voi tulkita ongelman väärin. Kyse ei välttämättä ole koulutuksen puutteesta, vaan osaamisen tunnistamisesta, tutkinnon rinnastamisesta, kielestä, verkostoista ja suomalaisen työmarkkinan porttien avaamisesta. Sama varovaisuus koskee vieraskielisten ryhmää kokonaisuutena. Se ei ole yksi työmarkkinaprofiili. Mukana on työperäisesti muuttaneita, pakolais- ja turvapaikkataustaisia, Suomessa koulunsa käyneitä toisen polven nuoria, aikuisena tutkinnon suorittaneita ja ihmisiä, joiden aiempi koulutus jää rekisterien katveeseen. Summaluku voi näyttää selkeältä, mutta sen sisällä on monta erilaista polkua.

Mitä tästä pitäisi seurata hanke ja-tutkimustyölle?

Jos hankkeen tavoitteena on kaventaa vieraskielisten työllistymiskuilua, sen pitäisi ensin sanoa, mihin kuilun kohtaan se tarttuu.
Onko kyse työssä tarvittavasta kielitaidosta? Silloin ratkaisu ei ole yleinen kielikurssi, vaan ammatilliseen työhön ja työpaikan arkeen kytketty kielituki. On eri asia oppia yleiskieltä kuin oppia kirjaamaan, kysymään, varmistamaan, raportoimaan, neuvottelemaan ja toimimaan kiireisessä työtilanteessa. Onko kyse työelämäkontaktien puutteesta? Silloin ratkaisu liittyy työssäoppimisen laatuun, työnantajaverkostoihin, opettajien ja oppilaitosten yrityssuhteisiin sekä siihen, miten opiskelija saa ensimmäisen luottamusta rakentavan näytön työmarkkinoilla.


Onko kyse rekrytoinnin ehdoista, portinvartijuudesta tai syrjinnän riskistä? Silloin huomio pitää siirtää työnantajien käytäntöihin: miten osaamista arvioidaan, miten kielitaitovaatimuksia perustellaan, voisiko esimerkiksi strukturoitu tai nimetön rekrytointi auttaa ja millaisia riskejä työnantaja kuvittelee ottavansa. Onko kyse siitä, että koko ala työllistää ammatillisen tutkinnon suorittaneita heikosti? Silloin kielitaustaan kohdistuva hanke ei riitä. Tarvitaan alakohtaista keskustelua tutkinnon työmarkkina-arvosta, jatkopoluista ja siitä, millaisiin tehtäviin koulutus tosiasiallisesti johtaa.


Ami-säätiön näkökulmasta tämä on hyvä tutkimus- ja hankekysymys juuri siksi, että se pakottaa tarkentamaan ongelman. ”Vieraskielisten työllistyminen” on liian laaja kohde. Parempi kohde on esimerkiksi vieraskielisten perustutkinnon suorittaneiden ensimmäinen työmarkkinasiirtymä tietyllä alalla, ammatillisen kielituen ja työssäoppimisen yhdistelmä, tai työnantajien rekrytointikäytäntöjen muutos alalla, jossa kotimaankieliset työllistyvät mutta vieraskieliset eivät.


Muutoksen mittari voisi olla tämä: osaammeko seuraavissa hankkeissa arvioida, liittyikö työllistymiskuilun kaventuminen parempaan kielitukeen, vahvempiin työelämäkontakteihin, muuttuneisiin rekrytointikäytäntöihin vai siihen, että koulutus ohjasi ihmisiä aloille, joilla ammatillisella tutkinnolla on todellista kysyntää?
Jos emme osaa, olemme ehkä puhuneet oikeasta ongelmasta mutta liian yleisellä tasolla.

Saarinen, H. (2026). Ammatillisen koulutuksen suorittaneiden työttömyys pääkaupunkiseudulla 2020-2025. Zenodo.


Voisiko tutkimuksesi auttaa löytämään ratkaisuja näihin kysymyksiin?

Ami-säätiö etsii uusia näkökulmia ja ratkaisuja siihen, miten ammatillisen osaamisen avulla voidaan vahvistaa työmarkkinoille pääsyä ja työelämässä pysymistä.

Rahoitamme tutkimusta ja kehittämishankkeita kahdesta teemasta: työmarkkinoiden reunamilta kohti työtä sekä jatkuva oppiminen. Ensimmäisessä etsimme keinoja vahvistaa heikommassa työmarkkina-asemassa olevien mahdollisuuksia päästä työmarkkinoille ammatillisen osaamisen ja koulutuksen avulla. Toisessa tarkastelemme, miten aikuisten ammatillista osaamista voidaan päivittää ja uudistaa työuran aikana sekä tukea näin työmarkkinasiirtymiä ja osaavan työvoiman saatavuutta.

Jos tutkimuksesi tai hankeideasi kytkeytyy näihin kysymyksiin, tutustu Ami-säätiön rahoitusmahdollisuuksiin. Lisätietoa henkilökohtaisista tutkimusapurahoista löydät Ami-säätiön tutkimusapurahasivulta. Henkilökohtaiset tutkimusapurahat vuodelle 2027 ovat haettavissa 1.12.2026-29.1.2027 ja hankerahoitus 1.12.2026 – 31.3.2027.

Ammatillinen osaaminen hankerahoitus työmarkkinat

Suunnanetsijä on blogisarja, joka tarkastelee Pohjolan työmarkkinoiden ilmiöitä. Blogissa käsitellään valittuja teemoja, jotka kytkeytyvät Ami-säätiön ohjelmatyön painopisteisiin, tarjoten uusia näkökulmia ja syvempää ymmärrystä ajankohtaisista aiheista. Blogi on osa Ami-säätiön työmarkkinatietoa, johon kuuluu myös Tietoa Pohjolan työmarkkinoista-sivusto alateemoineen:

  • Konkarityöllisyys Pohjolassa
  • NEET-nuoret Pohjolan pääkaupunkialueilla
  • Työvoiman ulkopuolella olevat
  • Täsmätyökykyisyys
Kirjoittaja

Henry Saarinen

Henry Saarinen on Ami-säätiön työmarkkinatiedon asiantuntija

Katso myös

Katso Suunnanetsijä-blogi
Työvoimaan kuuluvia ihmisiä vaa'an toisella puolella, työpaikat toisella puolella.
5.11.2026 — Suunnanetsijä-blogi

Miksi työvoimapula ja työttömyys voivat näkyä yhtä aikaa?

 
Opiskelija seisoo selkä kameraa päin, ja näkee monta polkua eri ammatteihin.
30.10.2026 — Suunnanetsijä-blogi

Ammatillinen koulutus ei ole yksi työmarkkinapolku

 
24.6.2026 — Suunnanetsijä-blogi

Mistä tiedämme, että työllisyyttä tukevat palvelut ovat toimivia?

 
  • Ajankohtaista
  • Ohjelmatyö
  • Rahoitushaut
  • Muu toiminta
  • Ami-säätiö
  • LinkedIn
  • Facebook
  • Instagram

© 2023 Ami-säätiö