AMK ja ammatillisen koulutuksen tutkimuspäivillä esiteltiin mielenkiintoisia hankkeita ja käsiteltiin koulutusta eri näkökulmista. Tutkimuspäivillä nousi esiin ajatuksia myös ammatillisen koulutuksen haasteista ja tutkimustiedon hyödynnettävyydestä oppilaitoksissa.
Oppeja ja kehittämisideoita tutkimuspäiviltä
AMK ja ammatillisen koulutuksen tutkimuspäivät järjestettiin lokakuun lopussa Kokkolassa Centria-ammattikorkeakoululla. Tutkimuspäivillä esiteltiin varsin mielenkiintoisia hankkeita ja käsiteltiin koulutusta eri näkökulmista. Osallistuin tutkimuspäiville työmarkkinatiedon asiantuntijan roolin näkökulmasta ja toin tullessani ajatuksia myös Ami-säätiön ohjelmatyön kehittämiseen liittyen. Samalla tutkimuspäivät toivat itselleni pohdintaa, voisiko Ami-säätiö tuoda työmarkkinatiedon osalta ammatillisen osaamisen näkökulmaa esille esimerkiksi tilastoihin liittyen.
Miten hyödymme AMK:n ja ammatillisen koulutuksen monipuolisuudesta?
Päällimmäisenä tuliaisena tutkimuspäiviltä mieleen jäi AMK:n ja ammatillisen koulutuksen monipuolisuus. Suomessa on 160 ammatillista tutkintoa ja yli 3000 tutkinnon osaa. AMK-tutkintojakin on satoja. Koulutukset valmistavat ja tarjoavat ammattilaisille lisäosaamista huomattavan laajalla skaalalla, joka ulottuu vaativia kädentaitoja edellyttävistä työtehtävistä tietotyön kehittämistehtäviin. Ne kytkeytyvät monipuolisesti huoltovarmuuden kannalta kriittisistä alkutuotannon tehtävistä uuden teknologian kehittämiseen ja hyödyntämiseen.
AMK- ja ammatillista koulutusta järjestetään monin eri tavoin ja eri kohderyhmille. Koulutus ei koske ainoastaan nuoria, jotka siirtyvät perusopetuksesta toiselle asteelle tai toiselta asteelta ammattikorkeakouluun. Koulutusta saavat myös aikuiset, joilla ei ole aiempaa koulutusta, sekä pidempään työelämässä olleet, jotka päivittävät osaamistaan tai suuntaavat kokonaan uudelle alalle. Osaamista voidaan myös syventää esimerkiksi erikoisammattitutkintojen kautta tai järjestämällä yrityskohtaisia koulutuksia, kuten pieniä opintokokonaisuuksia. Huomioitava on myös mittava avoimen ammattikorkeakoulun opintotarjonta.
Eräästä keskustelusta jäi erityisesti mieleen ajatus, että AMK- ja ammatillinen koulutus koskevat myös yliopistokoulutuksen suorittaneita. Nykypäivänä entistä harvempi voi työssään nojata vain yhteen pohjakoulutukseen, eivätkä ammattien rajat ole enää kovin selviä. Esimerkiksi yliopistokoulutettu tietotyön asiantuntija hyötyy monipuolisesti ohjelmistoihin liittyvistä koulutuksista, joita ammattikorkeakoulut tarjoavat. Asia toimii myös toisinpäin: ammatillisen työn osaajalla on tarve teoreettisemmille opinnoille, esimerkiksi erilaisissa kehittämistehtävissä. Siiloutunut ajattelu eri koulutusasteiden ja järjestäjien välillä on haitallista maailmassa, jossa osaamista ja koulutusta tulisi hyödyntää yhteisten tavoitteiden edistämiseksi, ja jossa moniosaajatarve korostuu.
Mistä näkökulmista tarkastelemme koulutusta?
Koulutusta voi tarkastella monipuolisesti eri näkökulmista. Työmarkkinatiedon asiantuntijana huomioni kiinnittyi erityisesti työvoimapolitiikkaan. Ammatilliset oppilaitokset toimivat järjestäjinä työvoimakoulutuksissa, jotka ovat yksi keskeisimmistä aktiivisen työvoimapolitiikan välineistä. Vuoden 2025 alusta toimintansa aloittaneilla työllisyysalueilla onkin erinomaiset mahdollisuudet tehdä yhteistyötä alueensa oppilaitosten kanssa koulutusten järjestämiseksi siten, että ne vastaavat paikallisen työvoiman kysyntään.
Työttömille työnhakijoille suunnatut omaehtoiset opinnot muodostavat niin ikään tärkeän osan työvoimapolitiikkaa. Ammattikorkeakoulut ovat tässä merkittävä kumppani, erityisesti korkeasti koulutettujen työnhakijoiden osaamisen päivittämisessä ja vahvistamisessa. Rakenteellisen työttömyyden ratkaiseminen edellyttää aktiivisen työvoimapolitiikan välineiden tehokasta hyödyntämistä, mutta yhtä olennaista on varmistaa sujuvat siirtymät koulutuksesta työhön, jotta palveluista ja koulutuksesta toiseen siirtyvien työnhakijoiden ketjut saadaan katkaistua.
Työmarkkinoiden näkökulmasta AMK ja ammatillinen koulutus liittyvät vahvasti samoihin teemoihin, joista olen aiemminkin kirjoittanut Suunnanetsijä-blogissa. Osaoppimiskykyisten ja täsmätyökykyisten entistä parempi huomioiminen on keskiössä. Tärkeitä ovat myös nuorten sujuvat siirtymät koulutuksesta työhön sekä niiden nuorten tavoittaminen, joilla koulutus on jäänyt kesken. Vieraskielisen väestön kasvu tuo omat haasteensa opetukseen ja työelämäsiirtymiin. Toisaalta jo pidemmän työuran tehneiden henkilöiden osaamisen päivittäminen ja uudelleenkoulutus ovat keskeisiä teemoja myös ammatillisessa koulutuksessa.
Ammatillista koulutusta voidaan tarkastella lisäksi innovaatio- ja yrittäjyyden näkökulmasta. On virheellinen ajatus, että vain korkeasti koulutetut tuottaisivat innovaatioita ja sitä kautta talouskasvua. Ammatillinen osaaminen voi yhtä lailla toimia pohjana yrittäjyydelle, joka puolestaan luo uusia työpaikkoja. Käytännön työtehtävissä on mahdollista kehittää ja kokeilla uusia, tuottavampia työtapoja, joiden kautta syntyy innovaatioita ja talouskasvua. Vanhentunut käsitys siitä, että ammatillisen koulutuksen suorittaneet ovat “vain” tiettyä työtä tekeviä suorittajia, ei vastaa nykypäivän todellisuutta.
Kiinnostava näkökulma on myös se, että riittävän tasokas koulutusjärjestelmä ja ennakointi ovat avainasemassa investointien houkuttelemisessa Suomeen. Suomi on pieni, vientiin nojaava avotalous, joten on ensiarvoisen tärkeää, että maassa tuotetaan sellaista koulutusta ja osaamista, joka herättää myös kansainvälisten investointien kiinnostuksen. Samalla global jobs -ilmiö, josta kirjoitin aiemmin marraskuussa, korostaa korkeatasoisen osaamisen merkitystä. Lue blogi global -jobs -kehityksestä tästä: https://ami.fi/suunnanetsija-blogi/global-jobs-kehitys-haastaa-tyomarkkinoita/. Jotta suomalaiset voivat menestyä globaalissa kilpailussa, on huolehdittava siitä, että koulutus ja osaamisen kehittäminen vastaavat nopeasti muuttuvan työelämän vaatimuksiin.
Onnistuneita hankkeita ja innovatiivista yhteistyötä
Tutkimuspäivillä Kokkolassa oli mielenkiintoista kuulla hankkeista, jotka liittyivät myös itselleni täysin uusiin aloihin. Erityisesti mieleen jäivät esitykset, joissa yhteistyötä oli tehty yhdistämällä ammatillisen koulutuksen, ammattikorkeakoulun, yliopiston ja elinkeinoelämän osaaminen. Osaamistarpeisiin vaikuttavat muutosvoimat, kuten tekoälyn nopea kehitys, teknologian hyödyntäminen ja tavoitteet hiilineutraaliudesta edellyttävät kaikkien toimijoiden yhteistyötä ja siilojen purkamista eri tasojen välillä.
Onnistuneista hankkeista välittyi vahva kuva siitä, että ne ovat menestyneet erityisesti suurten kaupunkien ulkopuolella maakunnissa, missä alueella toimii vain muutamia oppilaitoksia, työllisyysalueet kattavat useita kuntia ja paikalliset toimijat ovat tiiviissä yhteydessä alueen elinkeinoelämään. Pääkaupunkiseudulla ja Uudellamaalla tilanne on toisenlainen, sillä oppilaitoksia, kuntia ja työllisyysalueita on useita. Heräsikin kysymys, voisiko muista maakunnista löytyä oppeja, joita voitaisiin soveltaa myös Uudellamaalla?
Minkälaisia haasteita ammatillinen koulutus kohtaa?
Työryhmissä ja kahdenvälisissä keskusteluissa nousi esiin myös ammatillisen koulutuksen kenttää koskevia haasteita. Osaamistarpeiden ennakointi tunnistettiin keskeisen tärkeäksi teemaksi, jotta oppilaitokset voivat vastata elinkeinoelämän muuttuviin tarpeisiin. Onnistuneita esimerkkejä ennakoinnista on olemassa, mutta siihen liittyy myös monia haasteita. Pienet ja keskisuuret yritykset ovat merkittäviä työllistäjiä, joiden äänen tulisi kuulua nykyistä vahvemmin ennakointityössä. Suurilla yrityksillä on usein enemmän henkilöstö- ja aikaresursseja osallistua yhteistyöhön oppilaitosten kanssa, jolloin pk-yritysten näkökulmat saattavat jäädä vähemmälle huomiolle.
Toinen esiin noussut teema koski ennakointityön hyödyllisyyttä. Yhteistyöelimiä ja verkostoja on tärkeää arvioida kriittisesti ja kehittää edelleen, jotta ne todella palvelevat sekä elinkeinoelämää että oppilaitoksia. Pelkkä yhteistyön olemassaolo ei vielä takaa ennakointitiedon vaikuttavaa hyödyntämistä.
Tutkimuspäiviltä jäi myös vahvasti mieleen tekoälyn ja teknologian nopea kehitys. Teknologinen murros mahdollistaa tuottavuuden kasvun ja tuo suoraviivaistavia ratkaisuja myös aloille, joita ei perinteisesti ole liitetty teknologiaan. Samalla se kuitenkin haastaa ennakointityön, opetustilojen ja välineiden ajantasaisuuden sekä opettajien osaamisen ja jaksamisen.
Nuoria koskevissa keskusteluissa useampi osallistuja nosti esiin peruskoulussa näkyvät haasteet, jotka heijastuvat suoraan toiselle asteelle. Joillain opiskelijoilla puutteet luku- ja kirjoitustaidossa ovat niin merkittäviä, ettei niihin pystytä enää toisella asteella tehokkaasti vaikuttamaan. Myös mielenterveyden ongelmat ja elämänhallintataidot vaikuttavat oppimiseen ja lisäävät opintojen keskeyttämisriskiä. Nämä ovat koko yhteiskuntaa koskevia haasteita, joihin mikään yksittäinen toimija ei pysty yksin tuomaan muutosta.
Väestökehitys puolestaan haastaa tulevaisuudessa sekä työmarkkinoita että koulutusta. Nuoret ikäluokat pienenevät jatkuvasti, ja väestönkasvu perustuu yhä enemmän maahanmuuttoon. Tämä herättää kysymyksen, tullaanko oppilaitoksia tulevaisuudessa yhdistämään. Ainakin oppilaitos- ja maakuntarajat ylittävälle yhteistyölle näyttää olevan kasvavaa tarvetta. Verkko-opetuksen mahdollisuudet luovat uusia edellytyksiä järjestää koulutusta samanaikaisesti eri puolilla Suomea, mikä voi osaltaan auttaa vastaamaan väestömuutosten tuomiin haasteisiin.
Tutkimustiedon hyödynnettävyydessä on vielä kehitettävää
Itseäni yllätti tutkimuspäivillä esiin noussut tieto siitä, että ammatillista koulutusta koskevaa akateemista tutkimusta on Suomessa yllättävän vähän. Tämä on huomionarvoista, kun ottaa huomioon, kuinka suurta ihmisjoukkoa koulutus koskee ja kuinka paljon oppilaitoksia maassa toimii. Tutkimus on hajautunut eri yliopistoihin ja oppilaitoksiin, minkä seurauksena tutkijaverkostot ovat jääneet verrattain heikoiksi. Moniin muihin tutkimusaloihin verrattuna esimerkiksi väitöskirjatyölle voi olla vaikeaa löytää riittävää ohjaustukea.
Toiseksi mieleen jäivät keskustelut tutkimustiedon hyödynnettävyydestä oppilaitoksissa. Syntyi vaikutelma, että erityisesti ammatillisten oppilaitosten osalta tutkimustiedon hyödyntämisessä on vielä paljon kehitettävää. Akateemista tutkimusta tarvitaan, mutta sen rinnalla tarvitaan myös osaamista ja resursseja tiedon soveltamiseen – ilman että vastuu hyödynnettävyydestä jää yksittäisten aktiivisten ja kiinnostuneiden henkilöiden varaan.
Otan mielelläni vastaan myös blogin lukijoiden ajatuksia siitä, millaisia tietotarpeita tutkimukseen tai dataan liittyen on olemassa ja miten Ami-säätiö voisi niihin vastata.
Olemme kiinnostuneita rahoittamaan kehittämishankkeita ja tutkimuksia, jotka kohdistuvat Ami-säätiön ohjelmatyön painopistealueille (ami.fi/avustukset).