Täsmätyökykyisten ja osatyökykyisten työllistäminen on ollut suomalaisen työllisyyspolitiikan keskiössä viimeisen vuosikymmenen ajan. Kymmenet kehittämis- ja tutkimushankkeet ovat etsineet ratkaisuja samaan ongelmaan: miten saada täsmätyökykyä omaavat henkilöt ja työnantajat kohtaamaan toisensa? Tässä blogissa tarkastelen menneitä ja menneillään olevia suomalaisia hankkeita, joilla on edistetty ja edistetään täsmätyökykyisten nuorten pääsyä työmarkkinoille.
Vuoden 2026 Ami-säätiön ohjelmatyön erillisteema on täsmätyökykyisten nuorten pääsy työelämään. Aiheeseen liittyen voit hakea hankerahoitusta Ami-säätiöltä 1.4.2026 mennessä jätetyt hakemukset ehtivät käsiteltäväksi vuoden 2026 kierroksella. Erillisteemaan ja painopistealueisiin voit tutustua tarkemmin ohjelmatyömme sivuilla.
Huomautus tiedon saatavuudesta
Ennen kuin sukellamme hankkeiden tuloksiin, on syytä todeta, että täsmätyökykyisyyteen liittyvien hankkeiden yleiskuvan saaminen ei ole ollut yksinkertaista. Perinteiset nettihaut tai tavalliset tekoälypohjaiset haut eivät tuottaneet kattavaa kokonaiskuvaa, minkä vuoksi hyödynsimme tässä analyysissa monimutkaisempia tekoälyavusteisia malleja ja systemaattista tiedonkeruuta. Huomioitavaa on, että osa listatuista hankkeista on sellaisia, joissa täsmätyökykyisyys on osana laajempaa kohderyhmää.
Tämän blogin pohjana oleva hankelista ei luonnollisestikaan ole kaiken kattava, sillä jo jokin aikaa sitten päättyneistä hankkeista ei välttämättä ole verkossa enää edes tietoa saatavilla, tai hankkeisiin liittyen on olemassa vain viitteitä toisten hankkeiden tai tutkimuksen yhteydessä. Henkilökohtaisesti tiedän myös aikanaan toteutettuja hankkeita, joista ei valitettavasti enää verkosta löydy tietoa. Tämä on laajempi haaste hankkeiden tulosten juurruttamisen ja tiedon leviämisen kannalta: jos hyvät käytännöt katoavat verkon syövereistä hankkeen päätyttyä, miten uudet toimijat voivat oppia menneistä kokemuksista?
Tämä blogi on julkaistu myös viitattavassa pdf-muodossa Zenodossa DOI-tunnisteella Täsmätyökykyisten työllistämishankkeet Suomessa – mitä on tehty ja mitä opittu?
Lue lisää täsmätyökykyisyydestä työmarkkinatiedon sivultamme
Työnmuotoilu: kun työ sopeutetaan tekijään
Työnmuotoilun perusajatus on yksinkertainen: sen sijaan, että etsitään ”valmis” työntekijä olemassa olevaan toimenkuvaan, muokataan työtä ihmisen kykyjen mukaiseksi.
RATKO-malli on Vamlasin vuodesta 2012 kehittämä työnmuotoilun menetelmä, joka on vakiinnuttanut paikkansa. RATKO pilkkoo työyhteisön tehtävät osiin ja kokoaa niistä uusia kokonaisuuksia, joihin täsmätyökykyinen voi työllistyä. Menetelmän SROI-analyysi osoitti kolminkertaisen hyödyn investointeihin nähden. Kun asiantuntijoilta karsitaan avustavia tehtäviä ja niistä muodostetaan uusi työnkuva, koko työyhteisön työtyytyväisyys paranee. Kaikille sopiva työ ja työyhteisö -jatkokehityshanke on jatkanut RATKO-mallin edelleen kehittämistä.
Iisisti töihin (2019–2022) sovelsi hollantilaista Inclusive Job Design -mallia Suomessa yhteistyössä kumppaniyritysten (Lidl, Lassila & Tikanoja, Leijona Catering) kanssa. THL:n ja Kuntoutussäätiön toteuttama hanke osoitti, että suuryritykset lähtevät helpommin mukaan, mutta pk-sektorilla kynnys on korkea.
Työtä riittää! (2020–2022) ja sen jatkoprojekti Työtä kyllä riittää! (2022–2024) kehittivät Kiipulan ammattiopiston johdolla täsmätyöllistämistä Kanta-Hämeessä konkreettisilla yrityskumppanuuksilla.
Työnmuotoilu on tehokas keino, mutta se vaatii yrityskohtaista räätälöintiä. Vamlasin kokemuksen mukaan prosessi alkaa työyhteisön tehtävien kartoituksella, jossa fasilitointi on keskeinen menetelmä. RATKO-mallin kehittäjä Minna Tarvainen on kuvannut, kuinka ”fasilitoinnin avulla helpotettiin ryhmän yhteistä päätöksentekoa sekä kehittämis- ja yhteistyötä”. Tuloksena syntyy uusia työnkuvia, jotka hyödyttävät koko työyhteisöä – eivät vain täsmätyökykyistä työntekijää.
Pienyritykset harvoin tuntevat menetelmää tai kokevat siihen olevan resursseja. Iisisti töihin -hankkeen kokemus vahvistaa, että suuryritykset lähtevät helpommin mukaan, mutta pk-sektorilla kynnys on korkea. Tarvitaan ”työnmuotoilun asiantuntijapalvelua”, jota yritys voi tilata samalla tavalla kuin henkilöstökoulutusta tai työhyvinvointipalveluja. Lisäksi mallit jäävät usein hankeaikaan, juurtuminen pysyväksi käytännöksi on vaikeaa ilman jatkuvaa tukea.
Tuettu työllistyminen: IPS-malli ja työhönvalmennus
IPS (Individual Placement and Support) on kansainvälisesti tutkituin tuetun työllistymisen malli. Suomessa se on otettu käyttöön osana mielenterveysstrategiaa THL:n koordinoimana.
IPS – Sijoita ja valmenna -kehittämishanke (2020–2027) toteuttaa mielenterveysstrategian mukaista palvelureformia. Mallissa IPS-asiantuntija etsii asiakkaalle työtä avoimelta työmarkkinalta nopeasti ilman valmentavia välivaiheita, samalla kun psykiatrinen hoito jatkuu. Hankkeen tulokset ovat poikkeuksellisia: yli 700 asiakkaasta 46 prosenttia on työllistynyt avoimille työmarkkinoille – Euroopan keskiarvo on 37 prosenttia. Malli on osoittautunut kaksinkertaisesti vaikuttavammaksi kuin perinteiset työllistämispalvelut.
IPS on nyt käytössä yli puolessa Suomen hyvinvointialueista, ja se on kirjattu Orpon hallitusohjelmaan. Kolmas hankekausi 2025–2027 laajentaa mallia uusille alueille osana Terveydeksi-ohjelmaa. THL:n toimenpideluokitukseen lisätty IPS-toimenpidekoodi mahdollistaa systemaattisen seurannan.
Puuttuva pala (2019–2021) kehitti Metropolian ja ESKOTin yhteistyönä tuetun keikkatyön mallin, jossa osatyökykyiset kokeilevat työelämää lyhyissä jaksoissa. Malli osoitti, että myös matalan kynnyksen osallistuminen edistää työllistymistä.
IPS:n haasteena on ollut sen nykyinen rajaus mielenterveyshäiriöihin. Kansainvälinen näyttö tukee laajempaa käyttöä myös lievissä mielenterveysongelmissa, päihdekuntoutuksessa ja nuorten parissa. Rahoituksen jatkuvuus hankekauden jälkeen on epävarma, vaikka malli on kirjattu hallitusohjelmaan ja THL:n toimenpideluokitukseen, hyvinvointialueet joutuvat itse päättämään sen rahoittamisesta perusbudjetistaan.
IPS on tällä hetkellä vahvasti mukana myös Ami-säätiön ohjelmatyössä, sillä rahoitamme Spring House Oy:n yhteistyössä Helsingin työllisyyspalveluiden toteuttamaan hanketta, jossa IPS-mallia pilotoidaan NEET-nuorten kohderyhmälle ensimmäistä kertaa Suomessa. Lisäksi rahoitamme Kelan tutkimusta, jossa tarkastellaan tuetun työllistämisen mahdollisuuksia ja haasteita pääkaupunkiseudun työmarkkinoilla.
Lisäksi Pikkuduunia-hanke ja Verstas-hanke ovat kehittäneet matalan kynnyksen työkokeilumalleja, joissa osatyökykyiset voivat kokeilla erilaisia tehtäviä ilman riskiä etuuksien menettämisestä. Nämä täydentävät IPS-mallin nopean työllistymisen lähestymistapaa tarjoamalla vaihtoehdon niille, joille suora siirtymä avoimille markkinoille on liian suuri askel.
Ami-säätiö rahoittaa Kelan tutkimusta, jossa tarkastellaan tuetun työllistämisen mahdollisuuksia ja haasteita pääkaupunkiseudun työmarkkinoilla
Nuoret täsmätyökykyiset: opinnoista työelämään
Nuoret täsmätyökykyiset ovat erityisen haavoittuva ryhmä ja täsmätyökykyisyydellä on yhteys pitkittyneen NEET-statuksen riskiin. Ammatillisessa koulutuksessa merkittävä määrä opiskelijoista tarvitsee erityistä tukea, mutta työhönvalmennusta on saatavilla vain suurimmissa kaupungeissa.
Paikka auki -avustusohjelma (2014–2025) on ollut ainoa laajamittainen, pitkäkestoinen ohjelma nuorille ja osatyökykyisille. STM:n rahoittama ohjelma on työllistänyt alle 30-vuotiaita ja osatyökykyisiä sote-järjestöihin, ja kaksi kolmasosaa työntekijöistä on löytänyt jatkopolun. Investointi maksaa itsensä takaisin kaksinkertaisesti verrattuna muuhun palkkatuettuun työhön. Ohjelman rahoitus on kuitenkin romahtanut: vuoden 2024 14 miljoonasta eurosta 3 miljoonaan vuonna 2025, eikä vuodelle 2026 hakua avata lainkaan.
ASKELMAT (2021–2023) selkeytti LAB-ammattikorkeakoulun johdolla Päijät-Hämeessä 18–29-vuotiaiden täsmätyökykyisten nuorten palvelupolkuja. 42 nuoresta 38 prosenttia eteni suoraan työhön tai opintoihin.
TEDDY (2016–2019) ja WATTI (2019–2021) kehittivät Ammattiopisto Luovin ja OSAOn yhteistyönä erityistä tukea tarvitsevien nuorten työllistymismallia ammatillisessa koulutuksessa. Keskeinen oppi: työllistymissuunnittelu pitää aloittaa jo koulutuksen alkuvaiheessa, ei vasta valmistumisvaiheessa.
Oppien kohti työtä (2023–2026) on Sedun ja Luovin yhteishanke Etelä-Pohjanmaalla, joka järjesti Suomen ensimmäiset Täsmätyömessut vuonna 2025.
Uusia hankkeita nuorille ovat myös Kohti ensimmäisiä työkokemuksia (Aspa, vammaisille ja autismikirjon nuorille) sekä Polku monimuotoiseen työelämään (Metropolia ja Vamlas).
Palvelujärjestelmän pirstaleisuus on nuorten kohdalla erityisen hankala: nuori voi pudota työllisyyspalveluiden, Kelan ja hyvinvointialueen väliin. Erityisammattioppilaitoksista valmistuvien työllistyminen on heikkoa, vaikka monelle osatutkinto riittäisi. Paikasta palveluksi -hanke on pyrkinyt vastaamaan tähän kehittämällä Luovin johdolla mallia, jossa oppilaitoksen työllistämistuki jatkuu valmistumisen jälkeen.
Eläytyen osalliseksi (2020–2022) ja Yhtymäpinnassa nuori ovat esimerkkejä hankkeista, jotka lähestyvät nuorten työllistymistä osallisuuden ja verkostojen rakentamisen kautta, tunnustaen, että pelkkä ammatillinen osaaminen ei riitä, jos nuorelta puuttuvat sosiaaliset verkostot ja arjen taidot. Teemaan liittyen suosittelen tutustumaan myös Ami-säätiön apurahan saaneen väitöskirjatutkija Emmi Lehtisen tutkimukseen, jossa tarkastellaan sosiaalisten verkostojen hyödyntämistä työllistymisessä.
Yhteiskunnalliset yritykset ja välityömarkkinat
Viides teema hakee rakenteellista ratkaisua: organisaatioita, joiden perustehtävä on työllistää vaikeimmin työllistyviä.
Yhteiskunnallisten yritysten osaamiskeskus YYO (2023–2027) on 12 miljoonan euron EU-rahoitteinen hanke, jota toteuttaa 11 eri organisaatiota yhdessä. YYO:n mukaan Suomessa on noin 5 000 yhteiskunnallista yritystä, ja osaamiskeskus kerää, arvioi ja levittää työllistymiseen liittyviä hyviä käytänteitä.
Ilona-hanke (2018–2021) arvioi kansainvälisiä WISE-malleja (Work Integration Social Enterprises) Suomessa. Hanke osoitti, että työhön integroiva yhteiskunnallinen yritys voi toimia Suomessa, kun työnkuva räätälöidään tekijän mukaan.
Hankinnoilla työllistämisen vauhditus (2020–2023) pyrki Kuntaliiton johdolla edistämään sosiaalisten kriteerien käyttöä julkisissa hankinnoissa. Käytäntö etenee hitaasti: julkiset hankinnat harvoin hyödyntävät sosiaalisia kriteerejä, vaikka EU-direktiivit sen mahdollistavat.
Välityömarkkinoilla toimii myös satoja pienempiä hankkeita ja toimijoita. Myötätuuli-hanke kehittää Valo-Valmennuksen johdolla osatyökykyisten työmahdollisuuksia, ja Momentum – Moninaistuvat urapolut etsii LIVEn koordinoimana uusia reittejä työelämään. Välityömarkkinat osana työelämää -hanke on pyrkinyt hahmottamaan kenttää kokonaisuutena.
Vertailun vuoksi: Ruotsin Samhallissa työskentelee 25 000 henkilöä 600 miljoonan euron vuotuisella julkisella rahoituksella. Iso-Britanniassa Social Enterprise UK edustaa yli 100 000 yhteiskunnallista yritystä, jotka työllistävät kaksi miljoonaa ihmistä. Suomessa mittakaava on murto-osa tästä. Huomioitavaa on, että Työkanava Oy, jonka tehtävänä oli edistää osatyökykyisten ihmisten työllistymistä ja tukea heidän siirtymistään avoinna oleviin työpaikkoihin jäi varsin lyhytikäiseksi.
Uudet ESR+-hankkeet ja alueelliset kokeilut
Kartoituksen myötä esiin nousi kymmeniä ESR+-rahoitteisia hankkeita, jotka ovat käynnistyneet vuosina 2023–2027:
- OSTY (2023–2026) – Laurea AMK:n hanke nuorten ja osatyökykyisten työllistämiseen pääkaupunkiseudulla
- KYKY – Kykyä ja halua töihin (2025–2027) – Metropolian hanke työelämävalmiuksien vahvistamiseen
- TEKO – Työllistämisen ekosysteemi – Monialaisten palveluiden yhteiskehittäminen hyvinvointialueilla
- Ketjut kuntoon (2025–2027) – Vates-säätiön ja Haaga-Helian yhteishanke palveluketjujen parantamiseen
- Me osataan! Omilla taidoilla työelämään – Invalidiliiton, LIVEn ja Stepin yhteishanke
- Osuvuutta työmarkkinoille – Kuntoutussäätiön hanke
- Jalava-kehittämishanke ja siihen liittyvä Täsmäten töihin -palvelupilotti
THL:n Yhdenvertaisen osallisuuden koordinaatio (2021–2026) koordinaatio tukee ja koordinoi Euroopan sosiaalirahaston (ESR+) erityistavoitteen 4.3 kehittämishankkeita osallisuuden, yhdenvertaisuuden ja sukupuolten tasa-arvon teemoissa. Tavoitteena on lisätä hankkeiden vaikuttavuutta siten, että hankkeiden kehittämistyön tulokset ovat sovellettavissa uusissa toimintaympäristöissä ja laajemmin yhteiskunnassa. Tämän kaltainen toiminta on merkittävää hankkeiden vaikuttavuuden ja löydettävyyden kannalta.
Alueellisesti merkittäviä ovat myös ELY-keskusten koordinoimat palvelupilotit. Laava-hanke Keski-Suomessa ja siihen liittyvä Kykykoutsi-työhönvalmennus
Haasteet ja opitut asiat
Tyypillinen hanke kestää 2–3 vuotta. Tässä ajassa ehditään juuri ja juuri kehittää ja pilotoida malli, mutta sen juurruttamiseen pysyväksi käytännöksi aika ei riitä. Pitkäkestoiset ohjelmat, kuten Paikka auki (10+ vuotta) ja IPS (7+ vuotta) tuottavat selvästi parempia tuloksia.
Poikkeus ovat Vates-säätiön ja Kuntoutussäätiön pitkäaikaiset kehittämisroolit, joissa organisaatiot toimivat hankerahoituksella mutta rakentavat osaamista kumulatiivisesti.
Rahoituksen katkonaisuus
Hankerahoitus katkeaa usein juuri kun toimintamalli alkaa tuottaa tuloksia. Paikka auki -ohjelma loppui STEAn avustusmäärärahojen vähentyessä. Kyseessä on ohjelma, jonka vaikuttavuus on todistettu ja joka tuottaa yhteiskunnalle kaksinkertaisen takaisinmaksun. Toisaalta Työkanava Oy:n toiminnasta aiheutui lähes 2,8 miljoonan euron liiketappiot vuosina 2022–25, työllistämisvaikutusten ollessa minimaalliset. Samalla on huomioitava, että STEA:n rahoitus monille työllistämishankkeille on vähentynyt.
Työnantajapuolen aktivointi
THL:n tutkijat ovat todenneet, että ”työnantajat tarvitsevat nykyistä enemmän tukea” osatyökykyisten rekrytointiin. Valtaosa hankkeista keskittyy työnhakijan valmentamiseen, mutta pelkkä työnhakijan valmentaminen ei riitä ilman työnantajien aktivointia. RATKO-mallin ja Iisisti töihin -hankkeen kokemukset osoittavat, että työnmuotoilu vaatii aktiivista yrityskumppanuutta. Ami-säätiön vuoden 2026 erillisteeman määrittämisen yhteydessä käymäni keskustelut asiantuntijoiden kanssa toivat myös selvästi esille, että työantajanäkökulman mukaan tuominen, kuten myös rekrytointivaiheeseen keskittyminen on täsmätyökykyyn liittyen avainasemassa. Samaisissa keskusteluissa painotettiin myös pienten ja keskisuurten yritysten näkökulman huomioimista.
Palvelujärjestelmän pirstaleisuus
Osatyökykyinen henkilö voi olla samanaikaisesti työllisyyspalveluiden, Kelan ja hyvinvointialueen asiakas sekä oppilaitoksen opiskelija, eikä yksikään taho koordinoi kokonaisuutta. THL:n tutkimus osoittaa, että etuuksien ja ansiotulon yhteensovittamisen vaikeus korostuu, kun osallistujat työllistyvät osa- ja määräaikaisiin työsuhteisiin. Palvelujärjestelmän pirstaloitumiseen liittyen kannattaa tutustua myös Ami-säätiön rahoittamaan ja Into ry:n toteuttamaan NEET-tilanteessa olevien nuorten palveluekosysteemi Helsingissä 2025 -hankkeeseen.
Työttömyysturvan saannin edellytyksenä on kokoaikatyön hakeminen, vaikka osalle pitkään työttömänä olleista osa-aikatyö olisi realistisempi tavoite. Osasairauspäiväraha ja -työkyvyttömyyseläke ovat mahdollisia vain työeläkejärjestelmässä, joten moni nuori tai työtön ei voi niitä hakea. Työkyvyttömyyseläkejärjestelmään ja eläkkeellä olevien työllistymistä tukeviin palveluihin liittyvät omat haasteensa. Lineaarista työkyvyttömyyseläkemallia on yritetty valmistella, mutta se on osoittautunut poliittisesti ja teknisesti vaativaksi.
PARTY – Parempaa työ- ja toimintakykyä -hanke ja Työkykykoordinaattoripilotoinnit ovat pyrkineet rakentamaan koordinoituja palvelupolkuja, mutta tulokset jäävät usein hankekauden sisäisiksi eivätkä muutu rakenteellisiksi muutoksiksi.
Tiedon kumuloitumattomuus
Hankekenttä kärsii monesti ”pyörän keksimisestä” uudelleen. Ilman yhtenäistä hankerekisteriä moni uusi hanke aloittaa tyhjästä, samoilla selvityksillä ja pilotoinneilla, joita on tehty jo viisi kertaa aiemmin. Tämän kartoituksen tekeminen vaati tiedon keräämistä EURA-tietokannoista, ministeriöiden sivuilta, säätiöiden rekistereistä ja ammattikorkeakoulujen arkistoista monimutkaisesti tekoälyä hyödyntäen. Yksikään lähde ei ollut kattava ja monille sivustoilla linkit olivat vanhentuneet.
KeKo-koordinaatiohankkeet ja THL:n yhdenvertaisen osallisuuden koordinaatio ovat askeleita parempaan suuntaan. Myös Osaaminen ratkaisee -hanke on pyrkinyt kehittämään tiedon keräämistä ja jakamista eri toimijoiden välillä. Mutta rakenteellinen ratkaisu puuttuu: Suomessa ei ole pysyvää työllistämishankkeiden tietovarantoa, joka seuraisi kenttää systemaattisesti ja jakaisi oppeja uusille hankkeille rahoituslähteistä riippumatta. Olemassa olevia hankeraportteja vaivaa monesti dokumentaation metatietojen ja pysyvien tunnisteiden puute, joka vaikeuttaa dokumenttien löydettävyyttä.
Tutkimuspuolella tilanne on hieman parempi. THL:n tutkimushankkeet, Julkari-tietokanta ja yliopistojen väitöskirjatutkimukset, kuten vammaisten nuorten työntekijäkansalaisuutta käsittelevä tutkimus, tuottavat akateemista tietoa. Tutkimuksen osalta itse dokumentaation löydettävyys on merkittävästi hankeraportteja parempi. Oma kysymyksensä ja haasteensa on tutkimustiedon siirtyminen hanketyöhön sekä hankkeiden ja tutkimuksen välinen vuoropuhelu.
Mitä hankkeista jää verkkoon hankkeen päätyttyä?
Tämän kartoituksen yhteydessä nousi esiin myös toinen, yllättävän käytännöllinen kysymys: mitä hankkeista oikeastaan jää verkkoon niiden päätyttyä? Useimmista hankkeista löytyy ainakin jonkinlainen verkkosivu, uutinen tai kuvaus, jonka kautta toiminta on ollut aikanaan hahmotettavissa. Kun taas katsoo nimenomaan “lopputuotteita”, kuten raportteja, mallikuvauksia, koulutusmateriaaleja ja työkaluja, jälki on usein hajanaisempi. Materiaaleja voi olla paljonkin, mutta ne ovat eri alustoilla, eri nimillä ja usein linkitettyinä hankesivujen kautta niin, että itse tiedostot tai tallenteet eivät ole helposti löydettävissä myöhemmin.
Aineiston perusteella vain pienempi osa hankkeista näyttää päätyvän sellaisiin julkaisukanaviin tai arkistoihin, joissa tuotokset säilyvät tyypillisesti pitkäikäisemmin ja löytyvät hakukoneilla vuosienkin päästä. Useammin lopputuotos jää kiinni organisaation hankesivuun, projektialustan kansioon tai yksittäiseen uutiseen, joka voi kadota verkkouudistusten ja linkkien vanhenemisen myötä. Tämä on olennainen osa juurruttamisen haastetta, sillä jos hyvät käytännöt ja opit ovat olemassa, mutta niitä ei löydy tai ne eivät ole uudelleenkäytettäviä, seuraavien hankkeiden on vaikea rakentaa aidosti aiemman työn päälle. Hakutulosten yhteydessä löysimme myös hankkeita, joista oli jäänyt erittäin suppea kuvaus, eikä näiden hankkeiden tavoitteista ja tuloksista saatu tarkempaa tietoa, eikä kaikkein vähäisimmän digitaalisen jäljen jättäneitä hankkeita listattu oheiseen listaukseen.
Siksi hankkeiden digitaalinen jälki ei ole vain viestintää, vaan vaikuttavuutta. Pienilläkin valinnoilla, kuten selkeillä koontisivuilla, yhdenmukaisilla nimillä, pysyvillä linkeillä ja tiiviillä “mitä opittiin ja miten mallia käytetään” -kuvauksilla voidaan merkittävästi parantaa sitä, että hankekauden aikana syntynyt osaaminen jää elämään ja on hyödynnettävissä myös uusissa avauksissa. Toki on huomioitava, että digitaalinen jälki hankkeista on vain yksi osa tiedon juurruttamista, tärkeässä osassa ovat myös henkilökohtaiset tapaamisen, seminaarit ja yhteistyöverkostot niin valtakunnallisesti kuin myös alueellisesti.
Haluatko olla mukana kehittämässä täsmätyökykyisten nuorten työllistymisen malleja?
Ami auraa tietä myönteiselle muutokselle pääkaupunkiseudun työmarkkinoilla. Lisäämme ymmärrystä työelämästä ja parannamme rohkeasti työmarkkinoiden toimivuutta yhteistyön kautta. Rahoitamme tutkimusta ja kehittämistä ja tuotamme tietoa työmarkkinoiden rakenteista.
Vuonna 2026 keskitymme erityisesti täsmätyökykyisten nuorten pääsyyn työelämään. Jos organisaatiollasi on innovatiivinen hanke-idea, ota yhteyttä!
👉 Lue lisää hankerahoituksestamme: Hankerahoitus
Lue lisää
- Ami-säätiö rahoittaa Kelan tutkimusta, jossa tarkastellaan tuetun työllistämisen mahdollisuuksia ja haasteita pääkaupunkiseudun työmarkkinoilla.
- Potentiaali esiin -seminaari valotti täsmätyökykyisyyden mahdollisuuksia.
- Kaikki nuoret eivät pääse mukaan – minkä pitäisi muuttua? Ajatuksia työelämän esteistä ja mahdollisuuksista.
- Terveydentilan vaikutus täsmä- ja osatyökykyisten nuorten NEET-statukseen.
- Vammaisten työllistymisen haasteet.
- Pohjoismaiset mallit täsmätyökykyisten tukena.
- Osatyökykyisyys ja täsmätyökykyiset Pohjolan parhailla työmarkkinoilla.
- Työpajan kooste: Minkälaisessa tulevaisuudessa voisimme parhaiten tukea täsmätyökykyisiä nuoria?