Ketkä jäävät tutkimusten mukaan paitsi koulutuksesta?

Alkuvuoden 2026 Suunnanetsijä-blogissa olen tarkastellut kahta Ami-säätiön ohjelmatyön keskeistä muutostavoitetta: heikommassa työmarkkina-asemassa olevien oppimismahdollisuuksien vahvistamista sekä osaamisen nostamista työmarkkinoiden katveesta keskiöön. Näiden tavoitteiden kannalta keskeisiä väyliä ovat työttömille työnhakijoille suunnatut omaehtoiset opinnot (OMO) sekä työvoimakoulutus. Molemmat ovat tärkeitä osaamisen kehittämisen ja työllistymisen tukemisen välineitä. Tutkimustieto kuitenkin osoittaa, että niiden saavutettavuus ja vaikuttavuus eivät jakaudu tasaisesti eri väestöryhmien välillä.

Koulutuspalveluiden kaksi eri maailmaa

Ensi silmäyksellä työvoimakoulutus ja OMO-opinnot näyttävät palvelevan hieman eri yleisöjä. Tyypillinen työvoimakoulutukseen osallistuja on tutkimusten mukaan keskiasteen ammatillisen tutkinnon suorittanut, tekniikan alalla aiemmin toiminut mies. Palvelu on miesvaltainen: noin 60 % osallistujista on miehiä, ja yleisin tavoiteammatti on rakennus-, korjaus- ja valmistustyöntekijä. Ikäjakauma on melko tasainen, sillä 20–29-vuotiaita ja 30–39-vuotiaita on molempia noin 30 % osallistujista, ja 40–49-vuotiaitakin noin neljännes.

OMO-opinnot puolestaan vetävät puoleensa erityisesti naisia, jotka muodostavat noin 60 % opiskelijoista. Tyypillinen OMO-opiskelija on 25–34-vuotias ja usein palvelu- tai myyntialalta tuleva henkilö, joka hakeutuu tyypillisesti terveys- ja hyvinvointialan opintoihin, suosituimman tutkinnon ollessa lähihoitajan perustutkinto. Koulutustaustat vaihtelevat: useimmiten taustalla on toisen asteen tutkinto, mutta noin neljänneksellä osallistujista ei ole lainkaan perusasteen jälkeistä koulutusta ja toisella neljänneksellä on korkeakoulututkinto.

Vaikka osallistujaprofiileissa on eroja, palveluiden katvealueista löytyy huolestuttavia yhtäläisyyksiä.

Yhteinen katvealue: Matalan koulutustason omaavat

Tutkimuskirjallisuus on lähes yksimielinen yhdestä asiasta: kaikkein eniten koulutuksesta hyötyisivät ne, joilla on vain vähän tai ei lainkaan perusasteen jälkeistä koulutusta. Harmillista kyllä, juuri tämä ryhmä on aliedustettuna molemmissa palveluissa. Asiaa olen käsitellyt myös helmikuisessa kirjoituksessani.

Valtioneuvoston selvityksen mukaan perusasteen koulutuksen varassa olevia on työnhakijoista noin 31 %, mutta työvoimakoulutuksen osallistujista vain 26 %. OMO-opinnoissa tilanne on samansuuntainen, vaikka koulutus on tutkitusti vaikuttavinta juuri vähän koulutetuille, he ohjautuvat useammin muihin palveluihin, kuten kuntouttavaan työtoimintaan tai työkokeiluun .

Im ja Shin (2022) tutkivat aihetta Suomea koskevassa tapaustutkimuksessaan ja totesivat, että Suomessa pelkän perusasteen suorittaneet ovat merkittävästi epätodennäköisemmin työvoimakoulutuksen osallistujia kuin keskiasteen tutkinnon suorittaneet. Tutkijat korostavat, että Suomi on niin sanottu ”least likely case”, jos koulutuksen saatavuuden vinoumia löytyy täältä, ne ovat todennäköisesti yleisiä myös muissa maissa .

OECD on kiinnittänyt huomiota samaan ilmiöön ja toteaa, että Suomessa on OECD-maiden suurimmat erot oppimiseen osallistumisessa matalan perustaitojen omaavien ja korkeamman taitotason omaavien aikuisten välillä. Syinä tähän ovat muun muassa kohdennetun tuen, kuten ohjauksen ja räätälöityjen ohjelmien, puute. Koulutus on vaikuttavinta vähän koulutetuille, ja siksi koulutusta tulisi kohdentaa enemmän heille, kuten Larja ja Räisänen ovat todenneet (2020).

Ikä ja pitkittynyt työttömyys — unohdetaanko kokeneet ja kauan poissa olleet?

Toinen selkeästi aliedustettu ryhmä molemmissa palveluissa ovat konkarit. Yli 55-vuotiaiden osuus OMO-opiskelijoista on vain noin 3–5 %. Vastaavasti työvoimakoulutuksessa 50–59-vuotiaat muodostavat vain 14 % osallistujista, vaikka heidän osuutensa työnhakijoista on 18 %. Yli 60-vuotiaiden kohdalla ero on vielä dramaattisempi: 2,3 % työnhakijoista mutta vain 0,3 % koulutuksen osallistujista. Yli 55-vuotiaisiin työnhakijoihin liittyen kannattaa tutustua myös Ami-säätiön rahoittamaan hankkeeseen, jossa selvitettiin yli 55-vuotiaiden miesten työllistymistä edistäviä tekijöitä.

Pitkäaikaistyöttömät ovat erityisen suuressa katveessa OMO-opinnoissa. Vaikka heidän osuutensa kaikista kotimaisia kieliä puhuvista työttömistä työnhakijoista on merkittävä, OMO-opinnot käynnistyvät tyypillisesti jo ensimmäisen puolen vuoden työttömyyden aikana, mikä jo rakenteellisesti sulkee pitkäaikaistyöttömiä palvelun ulkopuolelle. TEM:n analyysin mukaan koulutuksen rooli pitkäaikaistyöttömien työllistymissuunnitelmissa onkin häviävän pieni, vaikka juuri heillä on usein eniten puutteita osaamisessaan. Pitkälle työttömyydelle altistavat useimmiten alhainen koulutustaso, vähäinen työuran aikana tapahtuva kouluttautuminen ja epäyhtenäinen työura.

Mielenkiintoista on, että työvoimakoulutuksen osalta pitkäaikaistyöttömät eivät näyttäisi olevan yhtä selvästi aliedustettuja, sillä heidän osuutensa osallistujista vastaa suunnilleen heidän osuuttaan kaikista työttömistä työnhakijoista (noin 23 %). Tämä viittaa siihen, että työvoimakoulutus tavoittaa pitkäaikaistyöttömiä paremmin kuin OMO-opinnot.

Sukupuolen peilikuva

Kiinnostava havainto on, että sukupuolten aliedustus on palveluissa peilikuvamainen. Työvoimakoulutuksessa naiset ovat aliedustettuja: heitä on työnhakijoista lähes puolet (49 %), mutta osallistujista vain 39 %. OMO-opinnoissa tilanne on päinvastainen, sillä miehet muodostavat vain noin 40 % opiskelijoista.

Tämä heijastelee osittain koulutusalojen sukupuolittumista. Työvoimakoulutuksen suosituimmat alat ovat miesvaltaisia (tekniikka, rakennus), kun taas OMO-opintojen suosituin ala on naisvaltainen sosiaali- ja terveysala. Kokonaisuutena tarkasteltuna molemmat sukupuolet siis osallistuvat koulutukseen, mutta eri väylien kautta.

Kerman kuorintaa vai rakenteellinen ongelma?

Tutkimukset antavat viitteitä niin sanotusta ”kerman kuorinnasta” (creaming) erityisesti työvoimakoulutuksen valinnoissa. Koulutuksiin näyttää valikoituvan henkilöitä, joilla on jo valmiiksi keskimääräistä paremmat edellytykset työllistyä. Esimerkiksi ulkomaalaistaustaisista hakijoista vain 66 % pääsi toivomaansa koulutukseen, kun suomenkielisistä vastaava luku oli 86 %.

Im ja Shin (2022) tunnistavat useita mekanismeja, jotka tuottavat koulutuksen saatavuuden vinoumia: matalan koulutustason omaavien alhaisempi halukkuus ja kysyntä koulutukselle, politiikan suunnittelu, epäviralliset kelpoisuuskriteerit sekä ohjauksesta vastaavien tahojen taipumus ohjata ”helpompia” asiakkaita koulutukseen.

Kyse ei ole kuitenkaan vain valinnoista, vaan myös rakenteellisista esteistä. JOTPA:n tutkimusten mukaan matalan koulutustason omaavien osallistumista voivat haitata heikot perustaidot (luku-, kirjoitus- ja digitaidot), puutteellinen tieto mahdollisuuksista, oppimisvaikeudet ja taloudelliset haasteet. Konkareilla kielteiset ikäasenteet työelämässä ja heikompi luottamus omiin oppimisedellytyksiin voivat olla osallistumisen esteinä.

Mitä pitäisi tehdä?

On selvää, että jos haluamme aidosti nostaa työllisyysastetta ja vastata työmarkkinoiden osaajapulaan, meidän on kohdennettava koulutuspalveluita nykyistä tehokkaammin juuri niille ryhmille, jotka hyötyvät niistä eniten mutta osallistuvat vähiten. Tämä vaatii:

Parempaa ohjausta ja tiedottamista, erityisesti matalan koulutustason omaavat tarvitsevat aktiivista tavoittamista ja henkilökohtaista ohjausta.
Räätälöityjä koulutuspolkuja, jotka huomioivat erilaiset lähtötasot ja oppimisen esteet, kuten täsmätyökykyisyyden.
Kannustimia sekä opiskelijoille että koulutuksen järjestäjille kohdentaa palveluita aliedustetuille ryhmille.
Konkarien osaamisen päivittämisen nostamista strategiseksi prioriteetiksi työurien pidentämiseksi.

Tutkimustieto on selvää, sillä koulutus on vaikuttavinta juuri niille, jotka sitä vähiten saavat. Tämän paradoksin purkaminen on yksi suomalaisen työvoimapolitiikan keskeisimmistä haasteista.

Huom! 📢 Hankerahoitus on auki 1.4.2026 saakka! Kehitätkö ratkaisuja heikommassa työmarkkina-asemassa olevien oppiminen vahvistamiseen? Tutustu tarkemmin Ami-säätiön ohjelmatyön painopistealueisiin ja hankerahoitukseen osoitteessa: https://ami.fi/avustukset/hankerahoitus/.