NEET-nuorten työllistymispolkujen vahvistaminen oli vuonna 2025 Ami-säätiön ohjelmatyössä erillisteemamme, johon liittyen olemme toteuttaneet monipuolista toimintaa. Olemme rahoittaneet Into – etsivä nuorisotyö ja työpajatoiminta ry:n toteuttamaa NEETHelsinki-hanketta, jossa selvitystyön toteutti Owal Group Oy. Lisäksi olemme järjestäneet NEET-teemaan liittyviä seminaareja, rahoittaneet IPS-mallin pilotointia sekä Kelan toteuttamaa tutkimusta tuetun työllistämisen mahdollisuuksista ja haasteista pääkaupunkiseudun työmarkkinoilla. Myös Ami-säätiön myöntämät tutkimusapurahat Kati Kajastukselle ja Emmi Lehtiselle kytkeytyvät tiiviisti NEET-nuorten teemaan.
Tässä blogissa peilaan NEETHelsinki-hankkeen selvityksen tuloksia Ami-säätiön omana projektina toteuttaman työllisyysaluekyselyn havaintoihin. Tavoitteena on tarkastella, löytyykö näistä kahdesta eri näkökulmasta yhtäläisyyksiä, ja mitä ne kertovat NEET-nuorten palveluekosysteemin nykytilasta pääkaupunkiseudulla.
NEETHelsinki-hanke ja Ami-säätiön kysely: kaksi näkökulmaa samaan ilmiöön
NEETHelsinki-hankkeessa kartoitettiin Helsingin NEET-nuorten palveluekosysteemin nykytilaa laajasti. Selvityksessä tunnistettiin keskeiset toimijat, kuten työllisyyspalvelut, nuorisopalvelut, sosiaali- ja terveyspalvelut sekä kolmas sektori, ja tarkasteltiin näiden toimijoiden välistä yhteistyötä ja palveluiden kohdentumista.
Ami-säätiö puolestaan toteutti omana projektinaan kyselyn pääkaupunkiseudun työllisyysalueille. Kysely kohdennettiin erityisesti kehittämistehtävissä toimiville ja yhteistyömalleista vastaaville asiantuntijoille Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla. Saimme 12 vastausta johto- ja esihenkilötehtävissä olevilta sekä erityisasiantuntijoilta. NEETHelsinki-hankkeessa tunnistettuun keskeiseen toimijaan eli työllisyyspalveluihin pureuduimme kyselyssämme tarkemmin ja kartoitimme asiantuntijoiden näkemyksiä tietotarpeista, tutkimustiedon hyödynnettävyydestä sekä palveluiden välisestä yhteistyöstä.
NEET-nuoret eivät ole yhtenäinen ryhmä
Ami-säätiön työmarkkinatiedon sivuilla, kuten myös Suunnanetsijä-blogissani olen useasti problematisoinut NEET-käsitettä. Termi on tilastollisessa mielessä käyttökelpoinen ja kuvaa nuorten asemaa työmarkkinoiden kannalta paremmin kuin pelkän nuorisotyöttömyyden mittaaminen, mutta se kätkee alleen hyvin erilaisia elämäntilanteita.
NEETHelsinki-hankkeessa NEET-tilanteessa olevat nuoret kategorisoitiin viiteen eri ryhmään (A–E) heidän tuentarpeidensa mukaan. Kategoriat vaihtelevat välivuotta pitävistä, itsenäisesti pärjäävistä nuorista siirtymän kanssa kamppaileviin ja uuden suunnan etsijöihin, ja aina monihaasteisiin sekä eristäytyneisiin tai piilotteleviin nuoriin. Tämä jaottelu on palveluiden kohdentamisen kannalta erittäin arvokas: kaikkia NEET-nuoria ei tule käsitellä yhtenä homogeenisenä joukkona, vaan resurssit on suunnattava sinne, missä tuen tarve on suurin. Esimerkiksi välivuotta pitäviin nuoriin (A-ryhmä) ei tulisi kohdistaa liikaa resursseja, sillä heillä on usein jo jatkosuunnitelma, kun taas eristäytyneet ja piilottelevat nuoret (E-ryhmä) tarvitsisivat aivan erityyppistä, kotiin vietävää tukea.
Pääkaupunkiseutua koskevista tilastotiedoista tiedämme, että tilastolliselta statukseltaan tuntemattomien NEET-nuorten osuus on merkittävä. He eivät ole opiskelijoita, työttömiä työnhakijoita, aktivointitoimenpiteissä olevia eivätkä työkyvyttömyyseläkkeellä olevia. NEETHelsinki-hankkeessa näitä nuoria kuvattiin hankalaan elämäntilanteeseen ajautuneiksi, eristäytyneiksi tai piilotteleviksi nuoriksi.
Ami-säätiön kyselyssä tuntemattomien NEET-nuorten tilanteen tietotarpeista saatiin ristiriitaisia vastauksia: puolet vastaajista kaipasi enemmän tietoa, toinen puolisko koki tietoa olevan tarpeeksi. Tämän havainnon yhteydessä on syytä pohtia, etteivät haastavimmissa tilanteissa olevat NEET-nuoret tyypillisesti ole työllisyyspalveluiden asiakkaita, eikä näiden nuorten kohdalla työllistyminen ole ensisijainen askel, muunlainen tuki ja palvelut ovat tärkeämpiä. NEETHelsinki-hankkeessa todettiinkin, että kaikkein eristäytyneimmät nuoret tarvitsisivat kotiin vietäviä palveluita, joita ainakaan Helsingissä ei hankkeen tulosten mukaan ole riittävästi tarjolla.
Sosiaali- ja terveyspalveluiden haasteet yhdistävänä havaintona
Yksi selkeimmistä yhtäläisyyksistä NEETHelsinki-hankkeen ja Ami-säätiön kyselyn tuloksissa koskee sosiaali- ja terveyspalveluiden heikkoa kytkeytymistä NEET-nuorten palveluekosysteemiin.
NEETHelsinki-hankkeen selvityksessä tuotiin esille, että palveluekosysteemi kärsii saatavuushaasteista ja sosiaali- ja terveyspalvelut kytkeytyvät ekosysteemiin heikosti. Vastaava havainto nousi selvästi esille myös Ami-säätiön kyselyssä, jossa asiantuntijat nostivat esiin muun muassa ongelmat aktivointisuunnitelmien laatimisessa sekä jäykän byrokratian työllisyyspalveluiden ja sosiaalityön välillä.
Kyselymme vastaajat tunnistivat päihdeongelmat merkittäväksi tekijäksi pitkittyneen NEET-statuksen takana, mikä kytkee sosiaali- ja terveyspalvelut entistä keskeisempään asemaan tilanteen korjaamisessa. Päihdeongelmien ja pitkittyneen NEET-statuksen välinen yhteys on tunnistettu laajasti myös suomalaisessa ja kansainvälisessä tutkimuksessa. Huomionarvoista on, että yhteys on kaksisuuntainen, sillä päihdeongelmat lisäävät riskiä ajautua pitkittyneeseen NEET-tilanteeseen, mutta toisaalta pitkittynyt NEET-status itsessään on tunnistettu riskitekijäksi päihdeongelmien kehittymiselle. Tämä noidankehä korostaa tarvetta varhaiselle puuttumiselle ja moniammatilliselle yhteistyölle.
Yhteistyö – hyvää tahtoa, mutta heikot rakenteet
Yhteistyön haasteet nousivat esiin molemmissa aineistoissa, joskin hieman eri näkökulmista.
NEETHelsinki-hankkeessa havaittiin, että toimijoiden välillä on luottamusta, mutta käytännön johtaminen ja rakenteet eivät tue arjen yhteistyötä riittävästi. Tiedonvaihto toimijoiden välillä on melko säännöllistä, mutta eri palveluiden sisältöjen ja vastuiden selkeydessä on vaihtelua. Myös ”saattaen vaihdossa”, eli nuoren tukemisessa palvelusta toiseen siirryttäessä – todettiin olevan kehitettävää.
Ami-säätiön kyselyssä yhteistyön nykytila sai varsin kriittisen arvion. Vastaajat arvioivat yhteistyön toimivuutta asteikolla 1–5, ja vastausten keskiö sijoittui arvoihin 2–3. Useat vastaajat kuvasivat, että ELY-keskus (nykyisin Elinvoimakeskus) on vuoden 2025 alusta lähtien ollut yhteistyökumppanina käytännössä ”kadonnut”. Myöskään Kelan kanssa tehtävää yhteistyötä kuntoutuspalveluihin liittyen ei pidetty selkeänä, vaan pikemminkin byrokraattisena. Elinkeinoelämän kanssa yhteistyötä on, mutta se jää pinnalliseksi: työnantajaedustajia kutsutaan puhujiksi tilaisuuksiin, mutta konkreettisessa työnhakija-asiakkaita hyödyttävässä yhteistyössä olisi kehitettävää.
Yhteinen johtopäätös molemmista aineistoista on selvä: hyvä tahto ja luottamus toimijoiden välillä eivät riitä. Ne on muutettava konkreettisiksi, arkea tukeviksi yhteistyörakenteiksi. Erityisesti siirtymän kanssa kamppailevat ja uuden suunnan etsijät (B- ja C-ryhmän nuoret) tarvitsisivat NEETHelsinki-hankkeen mukaan palveluekosysteemiin selkeitä ”tarttumisen paikkoja” ja rinnalla kulkevia ohjaajia, jotka auttavat hyödyntämään olemassa olevia resursseja.
Kolmas sektori ja Ohjaamot – tunnistettu potentiaali, riittämätön kapasiteetti
Kolmannen sektorin rooli nousi esiin molemmissa aineistoissa. Ami-säätiön kyselyssä kolmannen sektorin palvelut ja yhteistyömuodot tunnettiin, mutta niiden nähtiin olevan riittämättömiä vastaamaan NEET-nuorten tarpeisiin erityisesti pääkaupunkiseudulla, jossa työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten määrä on huomattavan suuri.
Positiivisena poikkeuksena kyselyssä nousi esiin Ohjaamoiden toiminta, joka sai myönteistä palautetta. Vastaajat toivoivat ohjaamotoiminnan laajentamista ja esittivät, että talous- ja velkaneuvonnan palvelut tulisi integroida tiiviimmin osaksi Ohjaamoiden toimintaa. Tämä on kiinnostava havainto, sillä se osoittaa, että palveluekosysteemissä on jo toimivia rakenteita, ne vain kaipaavat laajentamista ja syventämistä.
Tutkimustiedon kuilu käytäntöön
Yksi Ami-säätiön kyselyn keskeisistä havainnoista, jota NEETHelsinki-hanke tukee rakenteellisesta näkökulmasta, koskee tutkimustiedon hyödynnettävyyttä. Kyselymme vastaajat kokivat, että akateeminen tutkimustieto ei tavoita käytännön työtä riittävästi ja sen käytettävyydessä on merkittävästi kehittämisen varaa. Resurssipula vaikuttaa siihen, miten paljon aikaa asiantuntijoilla on perehtyä tutkimustietoon.
Kiinnostavimpina yhteistyömuotoina tutkijoiden kanssa nousivat esiin webinaarit ja erityisesti ajantasainen tietosivusto, joka kokoaisi NEET-nuoria koskevaa ajankohtaista tietoa helposti saavutettavaan muotoon. Seminaaripäivät ja työpajat eivät sen sijaan saaneet kannatusta, mikä kertoo siitä, että asiantuntijat toivovat tiedon olevan saatavilla joustavasti ja ilman mittavaa ajankäyttöä. Vastaajat toivoivat erityisesti tutkimusta palvelupolkujen vaikuttavuudesta, tämä on tärkeä signaali tutkijoille ja tutkimuslaitoksille. Aiheeseen liittyen kannattaa myös muistaa Ami-säätiön hankerahoitus, jonka vuoden 2026 hakukierrokselle ehtivien hakemusten tulee olla perillä 1.4.2026.
Huomionarvoista oli myös, ettei itse NEET-termi ollut kaikilta osin tuttu työllisyyspalveluiden asiantuntijoille Ami-säätiön lähettämän kyselyn osalta. Tämä kertoo siitä, että tutkimuskentän ja käytännön työn välinen kuilu on todellinen, ja sen kaventaminen edellyttää aktiivista tiedon välittämistä molempiin suuntiin.
Katse eteenpäin – mitä tarvitaan seuraavaksi?
Sekä NEETHelsinki-hankkeen selvitys että Ami-säätiön kysely piirtävät kuvan palveluekosysteemistä, jossa on paljon osaamista ja hyvää tahtoa, mutta jossa rakenteet, resurssit ja tiedonkulku eivät vielä tue riittävän vaikuttavaa toimintaa. Keskeisimmät kehittämistarpeet voidaan tiivistää seuraavasti.
Ensinnäkin palveluiden kohdentaminen nuorten tarpeiden mukaan on välttämätöntä. NEETHelsinki-hankkeen viisiportainen luokittelu osoittaa, että eri ryhmät tarvitsevat hyvin erilaista tukea. Palveluekosysteemin on kyettävä tunnistamaan, milloin nuori pärjää itsenäisesti ja milloin tarvitaan intensiivistä, moniammatillista tukea.
Toiseksi sosiaali- ja terveyspalveluiden kytkeytymistä ekosysteemiin on vahvistettava. Molemmat aineistot osoittavat, että juuri nämä palvelut ovat keskeisessä asemassa erityisesti haastavimmissa tilanteissa olevien nuorten tukemisessa. Päihdepalveluiden, mielenterveyspalveluiden ja aikuissosiaalityön saavutettavuus on edellytys sille, että muut palvelut, kuten työllisyyspalvelut ja etsivä nuorisotyö voivat toimia vaikuttavasti.
Kolmanneksi yhteistyörakenteet on saatava vastaamaan käytännön tarpeita. Luottamus toimijoiden välillä on olemassa, mutta se ei yksinään riitä. Tarvitaan selkeämpiä vastuunjakoja, sujuvampaa tiedonvaihtoa ja systemaattisempaa ”saattaen vaihtoa” palvelusta toiseen.
Neljänneksi tutkimustiedon ja käytännön työn välisen kuilun kaventaminen edellyttää uudenlaisia yhteistyömuotoja. Webinaarit ja ajantasaiset tietosivustot voivat olla osa ratkaisua, mutta tarvitaan myös tutkimusta, joka vastaa suoraan käytännön työn kysymyksiin, erityisesti palvelupolkujen vaikuttavuudesta.
Viidenneksi kaikkein eristäytyneimpien nuorten tavoittamiseen tarvitaan uusia keinoja. Kotiin vietävien palveluiden puute Helsingissä on konkreettinen aukko, jonka täyttäminen vaatisi sekä resursseja että eri toimijoiden yhteistä tahtotilaa.
Haasteet ovat monitahoisia, mutta juuri siksi niihin on tartuttava yhdessä tutkijoiden, palveluntuottajien, viranomaisten ja nuorten itsensä kanssa.
Neet-tilanteessa olevien nuorten palveluekosysteemi Helsingissä 2025
Kysely pääkaupunkiseudun työllisyysalueille 2025
Into – etsivä nuorisotyö ja työpajatoiminta ry:n multimediasisällöt.
NEET-nuoret Pohjolan pääkaupunkialueilla
Olemme kiinnostuneita rahoittamaan kehittämishankkeita ja tutkimuksia, jotka kohdistuvat Ami-säätiön ohjelmatyön painopistealueille. Lue lisää haettavissa olevasta rahoituksesta täältä: (ami.fi/avustukset).